Siirry pääsisältöön

Kerttu Ruuska & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri juhlissa

Kevät ja kesä ovat perinteisesti juhlien aikaa. Kohta alkaa lahjojen pähkäily ja juhlavaatteiden kaivelu kaapin perukoilta serkkupojan ylioppilasjuhliin, kummitytön rippijuhliin tai ystäväpariskunnan häihin. Lapsiperheessä juhliin valmistautuminen (omiin tai muiden!) aiheuttaa kaikenlaista lisähuolta: Miten ihmeessä se juhlamekko on ehtinyt jäädä pieneksi viime kesän jälkeen? Muistathan sitten kätellä kaikkia sukulaisia, myös sitä pelottavasti murisevaa vanhaa setää? Ja näpit irti siitä syntymäpäiväkakusta!

Edellisissä juhlissa, joissa olimme, 3-vuotias tyttäremme mm. konttasi ruokapöydän alla vieraiden sääriä tökkien, kaatoi mehulasin pöytäliinalle ja esitti spontaanin breakdance-esityksen keskellä olohuoneen lattiaa. Lievästi hermoja raastavan kokemuksen jälkeen päätimme vakaasti paneutua käytöstapojen opetteluun hieman ahkerammin. :)

Niinpä Kerttu Ruuskan kirjoittama ja Nadja Sarellin kuvittama Elsa ja Lauri juhlissa osuu aika täydelliseen saumaan. Hassua, koska edellinenkin Elsa ja Lauri -kirja (Elsa ja Lauri matkustavat) tuli luettua juuri vähän ennen ulkomaanmatkaa ja sopi siihen tilanteeseen kuin nakutettu.

Elsan ja Laurin perhe saa kutsun Selma-mummun syntymäpäiville. Yhdessä sisarukset suunnittelevat ja askartelevat mummulle yllätyslahjan. Tyttären suosikkisivu on kuulemma se, kun Elsa ja Lauri ovat metsässä keräämässä tarvikkeita lahjaan.


Juhlissa tervehditään tuttuja ja sukulaisia ja vaihdetaan kuulumisia. Kaikkea tarjolla olevaa maistetaan, ja jälkiruoaksi on tietenkin syntymäpäiväkakkua. Lapset menevät leikkimökkiin leikkimään omia juhliaan, joissa tarjoillaan voikukkakeittoa ja käpykakkuja. Kotimatkalla pieniä juhlijoita jo väsyttää.

"Katso, äiti. Elsan silmät hymyilee, kun se nukkuu."
Kirjan opettavaisessa tieto-osiossa on Elsan ja Laurin sukupuu, jonka avulla voi opetella sukulaisten nimityksiä. Sukupuuhun mahtuu ilahduttavan monimuotoisia perheitä. Sivuilla on myös tiivistetysti kerrottu juhliin valmistautumisesta ja juhlaetiketistä. Lopuksi kerrotaan vielä lyhyesti erilaisista juhlista nimenantojuhlasta ylioppilasjuhliin.


Vaikka juhlissa ollaankin, niin kirja on ihanan arkinen ja sen tilanteet helposti tunnistettavia sekä lapselle että vanhemmalle. Elsaa ja Lauria ihmetyttävät asiat ("Miksei mummulle osteta legoja lahjaksi?", "Miksen voi laittaa jalkapalloshorteja juhliin?") on selitetty selkeästi. Nadja Sarellin värikkäät kuvat piristävät. Ehkä olisin kaivannut tarinaan vielä jotain yllättävää tai jännittävää käännettä. Tosin lapsi viihtyi tämän parissa hyvin eikä meinannut malttaa odottaa sivua, jolla Elsan ja Laurin yllätyslahja mummulle lopulta avataan. :)

Kirjaa on luettu myös Lastenkirjapinossa ja Sininen keskitie -blogissa. Toukka Lastenkirjakioskissa Helsingissä on tässä kuussa esillä Nadja Sarellin kuvitustöitä kirjasta.

Kerttu Ruuska & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri juhlissa. Oppi&ilo. 2016. 32 sivua.
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

Oppi&ilo: Elsa ja Lauri juhlissa
Oppi&ilo: Kerttu Ruuska
Oppi&ilo: Nadja Sarell

Kommentit

  1. Kiitos linkistä :)! Kirja on kyllä ihan hyvä muistuttaja käytöstapojen opetteluun. Joskus tuo tie on pitkä ja kivinen XD!

    VastaaPoista
  2. Nämä Elsat ja Laurit ovat ihan hyviä tietokirjoja lapsen elämän jänniin tilanteisiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude