Siirry pääsisältöön

Paluu kirjamessuille ja salainen lahjanantaja

Viikko on vierähtänyt sellaisessa työhulinassa, etten ole ehtinyt tehdä minkäänlaista koontipostausta viime viikon kirjamessuista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan - eli tässä kuvallinen paluu kirjabloggarin ja erään 5-vuotiaan kirjafanin messutunnelmiin. (Pahoittelen kuvien vaihtelevaa laatua - kamerani on sanonut itsensä irti, joten kaikki kuvat ovat kännykällä otettuja.)

Pakollinen kuva lastenalueella hyvänä maamerkkinä toimineesta Harry Potter -bussista.

Sen sisältä oli hyvä tarkkailla Mörköä. :)

Lastenalue oli minusta parempi kuin esim. viime vuonna: oli selkeämmin eroteltu alle kouluikäisille suunnattu Tarina-lava ja isompien Magia-lava. Tosin välillä näiden lavojen välillä käytiin melkoista kilpalaulantaa, jos toisella oli juuri samaan aikaan menossa jokin hieman äänekkäämpi esiintyminen tai esitys. Mutta kokonaisuutena siis ihan toimiva alue.

Mila Teräs lukee Kettu ja värit -kuvakirjaa (Karisto) kuvittaja Karoliina Pertamon kanssa. Yleisökin sai osallistua heiluttelemalla sopivan värisiä lippuja tarinan aikana.

Perjantain kohokohta: suomennos-slam, jossa kääntäjälegendat Kersti Juva ja Juhani Lindholm sekä nuorempaa kääntäjäsukupolvea edustava Kasper Salonen ottivat mittaa toisistaan ja toistensa suomennoksista. Aivan mahtavaa pilkunviilausta ja kielen kiemuroiden analysointia! :)

Lauantain bloggariaamiaisen kirjoja ja kirjailijoita. Tristanian (WSOY) olen jo lukenut (suosittelen!) ja Mielensäpahoittajan Suomi (WSOY) on juuri kesken.

Sillä välin Tarina-lavalla luotiin nukketeatteriesitystä Reetta Niemelän ja Salla Savolaisen Siiran sirkusmatkan (Otava) hengessä.

KirjaKallion lavalla oli - kuten aina - kiinnostavaa ja laadukasta ohjelmaa. Tässä Anna Hallava kertoo Valpuri Vaahteran maaginen korva -nuortenromaanistaan (WSOY).

Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! veti paikalle yleisöä.

Kokenut kirjamessuilija muistaa syödä riittävän energiapitoisesti messupäivän aikana. :D Tässä nautitaan berliininmunkkia ja kuunnellaan Elina Hirvosen haastattelua kuvakirjasta Prinsessa Rämäpään talvitaika (Tammi). Vaikuttaa aivan huikealta kirjalta; käykääpä lukemassa myös Kian arvio!

Otavan uudet Proust-painokset ovat aika tyylikkäitä.

Nelli Hietala kertoo kirjastaan Kielillä puhumisen taito (Aula & Co.). Luin ärrävikaisesta naisesta kertovan kirjan kesällä, ja ehkä erikoisin ratkaisu siinä oli se, että osa kirjasta on kirjoitettu täysin ilman r-kirjaimia.

Lauantain kohokohta: Magdalena Hai luki Kurnivamahaisen kissan (Karisto) - ja vieläpä kokonaan! Tarina on kyllä sellainen, että sitä ei mielellään kesken jätä vaan oma lapsenikin haluaisi aina kuulla kirjan kannesta kanteen. Alun hän muistaa jo ulkoa. :D

Sunnuntaina oli taas huomattavasti väljempää.

Baba Lybeck haastatteli Mauri Kunnasta Koiramäen Suomen historiasta (Otava), jonka tekeminen oli kuulemma pitkä ja monisäikeinen prosessi. Kirjasta tulikin muuten Helsingin kirjamessujen kaikkien aikojen myydyin teos (yli 5 000 myytyä kappaletta)!

Sunnuntain kohokohta: Paleface luki Tatun ja Patun ällistyttävää satukirjaa (Otava) mahtavasti eläytyen. Kirjailijoillakin oli ilmeistä päätellen hauskaa. :)

Reetta Niemelä lukee teosta Pipsa Pipariviulun 42 kaveria (Otava). Itse en ole proosarunojen suuri ystävä, mutta 5-vuotiaaseen kirjan oudot ja absurdit runot uppoavat täysin.

Messujen jälkeen on aina sellainen miellyttävä kirjapöhnäinen olo, kun on saanut hyvällä tavalla yliannostuksen kirjoja, kirjailijoita ja kirjallista keskustelua. Ensi vuonna taas! Silloin messut järjestetään 25. - 28.10 ja teemamaana on Yhdysvallat.

P.S. Sain tällä viikolla Helsingistä 28.10 - eli sopivasti syntymäpäivänäni - lähetetyn Harry Potter -teemaisen aikuisten värityskirjan postissa - ilman mitään saatetta, viestiä tai lähettäjän tietoja. Ihana yllätys, mutta kuka myöntää olevansa sen takana? Perhe ja ystävät on kuulusteltu ja todettu syyttömiksi, joten seuraavaksi todennäköisin lähde on joku kirja- tai blogimaailman ystävällinen sielu. Kuka oletkaan, salainen lahjanantaja, kiitos! :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude