Siirry pääsisältöön

J. M. Coetzee: Foe

'There is no need for us to know what freedom means, Susan. Freedom is a word like any word. It is a puff of air, seven letters on a slate. It is but the name we give to the desire you speak of, the desire to be free. What concerns us is the desire, not the name. Because we cannot say in words what an apple is, it is not forbidden us to eat the apple. It is enough that we know the names of our needs and are able to use these names to satisfy them, as we use coins to buy food when we are hungry. It is no great task to teach Friday such language as will serve his needs. We are not asked to turn Friday into a philosopher.'

The basic setting of this novel is clear enough in the beginning: a woman, Susan Barton, is shipwrecked onto an island. She discovers that the island is inhabited by an elderly white man named Cruso, who has a black slave, Friday. Sound familiar? Yes, this is the old Robinson Crusoe story told from a female perspective.

But the island and its inhabitants are somehow distorted, creepy and disturbing. There is something sinister about Cruso and his obsession to try to make the barren island bear fruit. Friday is a problematic character in that he has literally lost his tongue - whether cut off by Cruso himself or by slave traders in his earlier life remains a mystery. Even Susan Barton herself, who initially seems like a respectable, sensible woman, goes through some kind of psychological change and turns into something unstable, incomprehensible and wild.

Spoilers below:

Miraculously, the three islanders are rescued by a passing ship. Cruso, however, is reluctant to leave the island and finally dies from a mysterious illness aboard the ship. Susan Barton and Friday arrive in Britain where Susan seeks out a famous writer, Daniel Foe (!), whom she hopes will hear and write her amazing story of shipwreck and rescue for generations to come. The writer is reluctant and evasive, eventually disappearing, forcing Susan and Friday to go roaming around Britain like tramps, looking for him. Another mystery is related to Susan's lost daughter, whom she has also been searching for. A woman with the same name as her appears later on in the novel, claiming to be the lost daughter, but Susan does not believe her. The problem of Friday - what to do with a slave who is no longer needed, who has no tongue and no home - remains.

/spoilers end.

The novel is not easy to read and it is even more difficult to understand or analyse. The symbolism is complex, especially in the second half of the novel, which consists mainly of Susan's own confused thoughts, personal reflections and the strangely philosophical discussions between Susan and Cruso. In the end, I think Friday becomes the most interesting and problematic character in the novel, in spite of the fact that he has no language to express himself in.

J. M. Coetzee won the Nobel Prize in Literature in 2003.

J. M. Coetzee: Foe. Penguin Books. 1986.

NY Times: "Her Man Friday"
Wikipedia: Foe
Wikipedia: J. M. Coetzee

See also:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ...