Siirry pääsisältöön

John Berendt: Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa

"Eikö teistä ole ikävä elää syrjässä?" minä kysyin.
"Syrjässä mistä?" hän vastasi. "Ei, kaiken kaikkiaan sanoisin, että me oikeastaan nautimme tästä eristyneisyydestä. Onko se hyvä vai paha, sitä en osaa sanoa. Tehtailijat ovat sanoneet meille, että he koemarkkinoivat mielellään tuotteitaan Savannahissa - hammastahnoja ja pesujauheita ja vastaavia - koska Savannah on täysin immuuni ulkoisille vaikutteille.


John Berendt on newyorkilainen kolumnisti, toimittaja ja kirjailija. Hän matkusti juttumatkalle Yhdysvaltojen Vanhaan Etelään, Georgian osavaltion Savannahin kaupunkiin ja jäikin kaupunkiin useaksi vuodeksi. Tuloksena on matkakirja - tai pikemminkin kaupunkikuvaus - eksentrikkojen asuttamasta Etelän jäänteestä, joka vastustaa muutosta ja ulkopuolisia vaikutteita, eikä tunnu koskaan muuttuvan miksikään.

Joku saattaa muistaa Savannahin kaupungin Tuulen viemää -romaanin (tai elokuvan) tapahtumapaikkana. Kaupunki on myös muusikko Johnny Mercerin synnyinpaikka ("Jeepers Creepers" ja muita kappaleita, jotka ovat ainakin itselleni tuttuja lähinnä Disneyn piirretyistä...). Muuten Savannah ei ole kovin tunnettu paikka.

Yhdysvalloissa Berendt'n romaanin julkaisu aiheutti kuitenkin turistivirran kaupunkiin. Kirjasta saa sen kuvan, että kaupungin asukkaiden ovet ovat avoinna vieraille 24/7 ja riehakkaita juhlia järjestetään harva se päivä. Kaupunkia asuttavat voodoo-noituutta harjoittavat vanhat naiset, jotka kaivavat keskiyöllä juuria hautausmaalta; talonvaltaajat; mustat transvestiitti drag-kuningattaret (The Lady Chablis); murhamiehet; superrikkaat; ja kaikkia ärsyttävät, sovinnaisemmat naapurit. Turistit (ainakin nykypäivänä) saattavat kokea karvaan pettymyksen: Savannah on eristyneisyydestään huolimatta vähitellen päässyt muuttumaan moderniksi pilvenpiirtäjien täyttämäksi rannikkokaupungiksi.

Osittain romaani on kuin pitkä matka-artikkeli. Varsinainen juonenpoikanen löytyy oikeastaan vasta romaanin loppupuolelta, kun erästä Savannahin arvostetuimmista asukkaista, antiikkikauppias ja Fabergé-kokoelman omistaja Jim Williamsia, syytetään assistenttinsa, Danny Hansfordin, murhasta. Alkaa oikeudenkäyntien sarja, joille ei näytä tulevan loppua lainkaan.

Suomentajan käyttämä kieli on valitettavasti paikoittain todella kömpelöä. Aivan kuin kääntäjä ei olisi viitsinyt etsiä suomen kielestä sopivia ilmaisuja vaan on vain tuijottanut sanakirjoja. Erityisesti The Lady Chablisin puhetyyli on ilmeisesti hämmentänyt kääntäjää. Voi vain yrittää arvailla, mitä Chablisin kommentit yleisölleen, "Juuri niin, lapsi" tai "Joopa joo, lapsi" tai "Näin on, lapset", olivat alun perin englanniksi ("child?" "kid?" "baby?"). Suomennoksen "lapsi"-sana ei kuitenkaan toimi.

Romaanista on tehty myös Clint Eastwoodin ohjaama samanniminen elokuva (pääosissa mm. John Cusack, Kevin Spacey ja Jude Law), joka on filmattu (missäpä muuallakaan kuin) Savannahissa ja jossa osa näyttelijöistä on myös kirjassa esiintyneitä oikeita henkilöitä (mm. The Lady Chablis). Näyttelijäsuoritukset pelastavat muuten hieman vaisun elokuvan.

Savannahin maisemissa on vierailtu myös Ilsen blogissa.

John Berendt: Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa. WSOY. 1997.
Englanninkielinen alkuteos: Midnight in the Garden of Good and Evil
Suomentaja: Seppo Loponen

Wikipedia: Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa
Wikipedia: John Berendt

Katso myös nämä:

Kommentit

  1. Minä en ainakaan kokenut karvasta pettymystä, enkä nähnyt Savannahissa yhtä ainoatakaan pilvenpiirtäjää. Monta neliökilometria kattava vanha keskusta on yhä vanhan näköinen ja nyt kun kirjakin on luettuna, tekee mieli mennä paikan päälle uudestaan. Savannahista nykypäivänä kirjoitin taannoin:
    http://salamanteri.net/georgia/2012/10/hyvan-ja-pahan-puutarhakaupunki-savannah/

    Olen kuullut muiltakin valitusta suomennoksesta, mutta onneksi itse tuli luettua kirja englanniksi. Chablis sanoo "child". :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt