sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

John Berendt: Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa

"Eikö teistä ole ikävä elää syrjässä?" minä kysyin.
"Syrjässä mistä?" hän vastasi. "Ei, kaiken kaikkiaan sanoisin, että me oikeastaan nautimme tästä eristyneisyydestä. Onko se hyvä vai paha, sitä en osaa sanoa. Tehtailijat ovat sanoneet meille, että he koemarkkinoivat mielellään tuotteitaan Savannahissa - hammastahnoja ja pesujauheita ja vastaavia - koska Savannah on täysin immuuni ulkoisille vaikutteille.


John Berendt on newyorkilainen kolumnisti, toimittaja ja kirjailija. Hän matkusti juttumatkalle Yhdysvaltojen Vanhaan Etelään, Georgian osavaltion Savannahin kaupunkiin ja jäikin kaupunkiin useaksi vuodeksi. Tuloksena on matkakirja - tai pikemminkin kaupunkikuvaus - eksentrikkojen asuttamasta Etelän jäänteestä, joka vastustaa muutosta ja ulkopuolisia vaikutteita, eikä tunnu koskaan muuttuvan miksikään.

Joku saattaa muistaa Savannahin kaupungin Tuulen viemää -romaanin (tai elokuvan) tapahtumapaikkana. Kaupunki on myös muusikko Johnny Mercerin synnyinpaikka ("Jeepers Creepers" ja muita kappaleita, jotka ovat ainakin itselleni tuttuja lähinnä Disneyn piirretyistä...). Muuten Savannah ei ole kovin tunnettu paikka.

Yhdysvalloissa Berendt'n romaanin julkaisu aiheutti kuitenkin turistivirran kaupunkiin. Kirjasta saa sen kuvan, että kaupungin asukkaiden ovet ovat avoinna vieraille 24/7 ja riehakkaita juhlia järjestetään harva se päivä. Kaupunkia asuttavat voodoo-noituutta harjoittavat vanhat naiset, jotka kaivavat keskiyöllä juuria hautausmaalta; talonvaltaajat; mustat transvestiitti drag-kuningattaret (The Lady Chablis); murhamiehet; superrikkaat; ja kaikkia ärsyttävät, sovinnaisemmat naapurit. Turistit (ainakin nykypäivänä) saattavat kokea karvaan pettymyksen: Savannah on eristyneisyydestään huolimatta vähitellen päässyt muuttumaan moderniksi pilvenpiirtäjien täyttämäksi rannikkokaupungiksi.

Osittain romaani on kuin pitkä matka-artikkeli. Varsinainen juonenpoikanen löytyy oikeastaan vasta romaanin loppupuolelta, kun erästä Savannahin arvostetuimmista asukkaista, antiikkikauppias ja Fabergé-kokoelman omistaja Jim Williamsia, syytetään assistenttinsa, Danny Hansfordin, murhasta. Alkaa oikeudenkäyntien sarja, joille ei näytä tulevan loppua lainkaan.

Suomentajan käyttämä kieli on valitettavasti paikoittain todella kömpelöä. Aivan kuin kääntäjä ei olisi viitsinyt etsiä suomen kielestä sopivia ilmaisuja vaan on vain tuijottanut sanakirjoja. Erityisesti The Lady Chablisin puhetyyli on ilmeisesti hämmentänyt kääntäjää. Voi vain yrittää arvailla, mitä Chablisin kommentit yleisölleen, "Juuri niin, lapsi" tai "Joopa joo, lapsi" tai "Näin on, lapset", olivat alun perin englanniksi ("child?" "kid?" "baby?"). Suomennoksen "lapsi"-sana ei kuitenkaan toimi.

Romaanista on tehty myös Clint Eastwoodin ohjaama samanniminen elokuva (pääosissa mm. John Cusack, Kevin Spacey ja Jude Law), joka on filmattu (missäpä muuallakaan kuin) Savannahissa ja jossa osa näyttelijöistä on myös kirjassa esiintyneitä oikeita henkilöitä (mm. The Lady Chablis). Näyttelijäsuoritukset pelastavat muuten hieman vaisun elokuvan.

Savannahin maisemissa on vierailtu myös Ilsen blogissa.

John Berendt: Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa. WSOY. 1997.
Englanninkielinen alkuteos: Midnight in the Garden of Good and Evil
Suomentaja: Seppo Loponen

Wikipedia: Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa
Wikipedia: John Berendt

Katso myös nämä:

1 kommentti:

  1. Minä en ainakaan kokenut karvasta pettymystä, enkä nähnyt Savannahissa yhtä ainoatakaan pilvenpiirtäjää. Monta neliökilometria kattava vanha keskusta on yhä vanhan näköinen ja nyt kun kirjakin on luettuna, tekee mieli mennä paikan päälle uudestaan. Savannahista nykypäivänä kirjoitin taannoin:
    http://salamanteri.net/georgia/2012/10/hyvan-ja-pahan-puutarhakaupunki-savannah/

    Olen kuullut muiltakin valitusta suomennoksesta, mutta onneksi itse tuli luettua kirja englanniksi. Chablis sanoo "child". :)

    VastaaPoista