Siirry pääsisältöön

Michel Tournier: Perjantai

Hän seurasi juuri huvittuneena pientä hullunrohkeata rapua joka kohotteli häntä kohti kaksia eripituisia saksiaan niin kuin kaksintaistelija kalpaansa ja miekkaansa, kun jäi siihen kuin salaman lyömänä tuijottamaan paljaan jalan jälkeä. Yhtä hämmästyksen lyömä hän olisi ollut jos olisi keksinyt oman jalanjälkensä hiekasta tai liejusta, varsinkin kun oli jo aikaa sitten lakannut kävelemästä muuten kuin saappaat jalassa. Mutta hänen silmäinsä alla oleva jälki oli painunut kallioon itseensä. Oliko kyseessä toisen ihmisen jalanjälki?

Michel Tournierin romaani Perjantai on uusi versio Robinson Crusoen tarinasta. Romaani seuraa perinteistä haaksirikko- ja selviytymistarinaa pääpiirteittäin heti alusta lähtien.

Englantilainen Robinson Crusoe jää ainoana eloon Virginia-laivan haaksirikkoutuessa myrskyssä. Autiolle saarelle pelastautunut Robinson antaa uudelle kodilleen nimen Speranza, "Toivo". Tournierin luomassa Robinsonissa on kuitenkin jotain hyvin erilaista kuin Daniel Defoen romaanin lähes yli-inhimillisessä monitaituri-selviytyjässä. Tournierin Robinsonkin toki haluaa selviytyä ja paeta saarelta, mutta hän on melko passiivinen ja alistunut kohtaloonsa. Sen sijaan, että hän täyttäisi päivänsä työnteolla ja selviytymistaistelulla, Tournierin Robinson rypee mutalammikoissa, meditoi hiljaa itsekseen ja yrittää paitsi hallita ympäröivää luontoa myös löytää siihen jonkinlaisen yhteyden.

Itse saarella on romaanissa symbolinen merkitys. Siinä missä Defoen Robinson kolonisoi saaren ja hallitsee sitä yksinvaltiaana, Tournierin Robinson etsii saaresta kumppania ja lohtua yksinäisyyteen. Saari toimii milloin Robinsonin äitinä, milloin rakastajattarena. Robinson esimerkiksi kaivautuu syvälle saaren keskellä olevan pimeän luolan uumeniin ja kuvittelee palaavansa äitinsä kohtuun turvaan. Lisäksi hän -  kirjaimellisesti - yrittää rakastella saarensa kanssa ja kuvittelee maasta nousevien kukkien olevan hänen lapsiaan.

Kuten romaanin nimi paljastaa, kirjassa ei ole kyse vain Robinsonista, vaan saarelle päätyvä Perjantai on myös suuressa roolissa. Tämä Perjantai osoittautuu kuitenkin haastavaksi tapaukseksi Robinsonille, joka ei oikein osaa suhtautua mieheen, joka yllättäen kieltäytyy noudattamasta isäntä/orja-jakoa. Robinsonin mielestä "villi ei täydessä mielessä ole inhimillinen olento", mutta Perjantai hämmentää Robinsonia omalla itsenäisyydellään ja sisäisellä rauhallaan. Vähitellen miesten välille muodostuu omituinen viha-rakkaus-suhde.

Tournier kirjoittaa syvällisesti, ja romaani on täynnä symboliikkaa. Kirja ei kuitenkaan ole raskas lukea. Robinsonin omat henkilökohtaiset päiväkirjamerkinnät ja mietelmät rytmittävät tekstiä mukavasti. Lukiessa oli jännä löytää sekä yhtymäkohtia alkuperäiseen Robinsonin tarinaan että outoja eroavaisuuksia ja kritiikkiä.

Michel Tournier: Perjantai eli Tyynen meren kiirastuli. Tammi. 2000.
Ranskankielinen alkuteos: Vendredi ou les limbes du Pacifique
Suomentaja: Eila Kostamo

Kepa: Perjantai
Wikipedia: Michel Tournier
Parkkinen: "Erakon uudet vaatteet"

Katso myös nämä:
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Morre12 helmikuuta, 2011 22:37

    Kiitos bloggauksesta! Tournier on mulle kolahtanut aika kovaa, joten tämä kuuluu myös sille lukemattomalle lukulistalle...

    VastaaPoista
  2. Erja Metsälä13 helmikuuta, 2011 10:00

    Tournier on jo pitkään kuulunut joskus-pitäis-totakin-lukea-listalle, mutta jotenkin olen pelännyt vaikeatajuisuutta. Ehkä ei tarvitsisi, kirjoituksesi perusteella kirja vaikuttaa hyvältä.

    VastaaPoista
  3. Zephyr13 helmikuuta, 2011 17:11

    Suosittelen kyllä kokeilemaan tätä! Itse olen lukenut Tournierilta aiemmin vain Meteorit-romaanin ja se oli mielestäni vaikeatajuisempi kuin tämä, mutta hyvä sekin! Perjantai oli mielenkiintoinen lukukokemus senkin vuoksi, että olen lukenut alkuperäisen Robinson Crusoen useita kertoja ja uudet versiot tarinasta kiinnostavat aina.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ...
1 kommentti
Lue lisää