Hän seurasi juuri huvittuneena pientä hullunrohkeata rapua joka kohotteli häntä kohti kaksia eripituisia saksiaan niin kuin kaksintaistelija kalpaansa ja miekkaansa, kun jäi siihen kuin salaman lyömänä tuijottamaan paljaan jalan jälkeä. Yhtä hämmästyksen lyömä hän olisi ollut jos olisi keksinyt oman jalanjälkensä hiekasta tai liejusta, varsinkin kun oli jo aikaa sitten lakannut kävelemästä muuten kuin saappaat jalassa. Mutta hänen silmäinsä alla oleva jälki oli painunut kallioon itseensä. Oliko kyseessä toisen ihmisen jalanjälki?
Michel Tournierin romaani Perjantai on uusi versio Robinson Crusoen tarinasta. Romaani seuraa perinteistä haaksirikko- ja selviytymistarinaa pääpiirteittäin heti alusta lähtien.
Englantilainen Robinson Crusoe jää ainoana eloon Virginia-laivan haaksirikkoutuessa myrskyssä. Autiolle saarelle pelastautunut Robinson antaa uudelle kodilleen nimen Speranza, "Toivo". Tournierin luomassa Robinsonissa on kuitenkin jotain hyvin erilaista kuin Daniel Defoen romaanin lähes yli-inhimillisessä monitaituri-selviytyjässä. Tournierin Robinsonkin toki haluaa selviytyä ja paeta saarelta, mutta hän on melko passiivinen ja alistunut kohtaloonsa. Sen sijaan, että hän täyttäisi päivänsä työnteolla ja selviytymistaistelulla, Tournierin Robinson rypee mutalammikoissa, meditoi hiljaa itsekseen ja yrittää paitsi hallita ympäröivää luontoa myös löytää siihen jonkinlaisen yhteyden.
Itse saarella on romaanissa symbolinen merkitys. Siinä missä Defoen Robinson kolonisoi saaren ja hallitsee sitä yksinvaltiaana, Tournierin Robinson etsii saaresta kumppania ja lohtua yksinäisyyteen. Saari toimii milloin Robinsonin äitinä, milloin rakastajattarena. Robinson esimerkiksi kaivautuu syvälle saaren keskellä olevan pimeän luolan uumeniin ja kuvittelee palaavansa äitinsä kohtuun turvaan. Lisäksi hän - kirjaimellisesti - yrittää rakastella saarensa kanssa ja kuvittelee maasta nousevien kukkien olevan hänen lapsiaan.
Kuten romaanin nimi paljastaa, kirjassa ei ole kyse vain Robinsonista, vaan saarelle päätyvä Perjantai on myös suuressa roolissa. Tämä Perjantai osoittautuu kuitenkin haastavaksi tapaukseksi Robinsonille, joka ei oikein osaa suhtautua mieheen, joka yllättäen kieltäytyy noudattamasta isäntä/orja-jakoa. Robinsonin mielestä "villi ei täydessä mielessä ole inhimillinen olento", mutta Perjantai hämmentää Robinsonia omalla itsenäisyydellään ja sisäisellä rauhallaan. Vähitellen miesten välille muodostuu omituinen viha-rakkaus-suhde.
Tournier kirjoittaa syvällisesti, ja romaani on täynnä symboliikkaa. Kirja ei kuitenkaan ole raskas lukea. Robinsonin omat henkilökohtaiset päiväkirjamerkinnät ja mietelmät rytmittävät tekstiä mukavasti. Lukiessa oli jännä löytää sekä yhtymäkohtia alkuperäiseen Robinsonin tarinaan että outoja eroavaisuuksia ja kritiikkiä.
Michel Tournier: Perjantai eli Tyynen meren kiirastuli. Tammi. 2000.
Ranskankielinen alkuteos: Vendredi ou les limbes du Pacifique
Suomentaja: Eila Kostamo
Kepa: Perjantai
Wikipedia: Michel Tournier
Parkkinen: "Erakon uudet vaatteet"
Katso myös nämä:
Michel Tournierin romaani Perjantai on uusi versio Robinson Crusoen tarinasta. Romaani seuraa perinteistä haaksirikko- ja selviytymistarinaa pääpiirteittäin heti alusta lähtien.
Englantilainen Robinson Crusoe jää ainoana eloon Virginia-laivan haaksirikkoutuessa myrskyssä. Autiolle saarelle pelastautunut Robinson antaa uudelle kodilleen nimen Speranza, "Toivo". Tournierin luomassa Robinsonissa on kuitenkin jotain hyvin erilaista kuin Daniel Defoen romaanin lähes yli-inhimillisessä monitaituri-selviytyjässä. Tournierin Robinsonkin toki haluaa selviytyä ja paeta saarelta, mutta hän on melko passiivinen ja alistunut kohtaloonsa. Sen sijaan, että hän täyttäisi päivänsä työnteolla ja selviytymistaistelulla, Tournierin Robinson rypee mutalammikoissa, meditoi hiljaa itsekseen ja yrittää paitsi hallita ympäröivää luontoa myös löytää siihen jonkinlaisen yhteyden.
Itse saarella on romaanissa symbolinen merkitys. Siinä missä Defoen Robinson kolonisoi saaren ja hallitsee sitä yksinvaltiaana, Tournierin Robinson etsii saaresta kumppania ja lohtua yksinäisyyteen. Saari toimii milloin Robinsonin äitinä, milloin rakastajattarena. Robinson esimerkiksi kaivautuu syvälle saaren keskellä olevan pimeän luolan uumeniin ja kuvittelee palaavansa äitinsä kohtuun turvaan. Lisäksi hän - kirjaimellisesti - yrittää rakastella saarensa kanssa ja kuvittelee maasta nousevien kukkien olevan hänen lapsiaan.
Kuten romaanin nimi paljastaa, kirjassa ei ole kyse vain Robinsonista, vaan saarelle päätyvä Perjantai on myös suuressa roolissa. Tämä Perjantai osoittautuu kuitenkin haastavaksi tapaukseksi Robinsonille, joka ei oikein osaa suhtautua mieheen, joka yllättäen kieltäytyy noudattamasta isäntä/orja-jakoa. Robinsonin mielestä "villi ei täydessä mielessä ole inhimillinen olento", mutta Perjantai hämmentää Robinsonia omalla itsenäisyydellään ja sisäisellä rauhallaan. Vähitellen miesten välille muodostuu omituinen viha-rakkaus-suhde.
Tournier kirjoittaa syvällisesti, ja romaani on täynnä symboliikkaa. Kirja ei kuitenkaan ole raskas lukea. Robinsonin omat henkilökohtaiset päiväkirjamerkinnät ja mietelmät rytmittävät tekstiä mukavasti. Lukiessa oli jännä löytää sekä yhtymäkohtia alkuperäiseen Robinsonin tarinaan että outoja eroavaisuuksia ja kritiikkiä.
Michel Tournier: Perjantai eli Tyynen meren kiirastuli. Tammi. 2000.
Ranskankielinen alkuteos: Vendredi ou les limbes du Pacifique
Suomentaja: Eila Kostamo
Kepa: Perjantai
Wikipedia: Michel Tournier
Parkkinen: "Erakon uudet vaatteet"
Katso myös nämä:
Kiitos bloggauksesta! Tournier on mulle kolahtanut aika kovaa, joten tämä kuuluu myös sille lukemattomalle lukulistalle...
VastaaPoistaTournier on jo pitkään kuulunut joskus-pitäis-totakin-lukea-listalle, mutta jotenkin olen pelännyt vaikeatajuisuutta. Ehkä ei tarvitsisi, kirjoituksesi perusteella kirja vaikuttaa hyvältä.
VastaaPoistaSuosittelen kyllä kokeilemaan tätä! Itse olen lukenut Tournierilta aiemmin vain Meteorit-romaanin ja se oli mielestäni vaikeatajuisempi kuin tämä, mutta hyvä sekin! Perjantai oli mielenkiintoinen lukukokemus senkin vuoksi, että olen lukenut alkuperäisen Robinson Crusoen useita kertoja ja uudet versiot tarinasta kiinnostavat aina.
VastaaPoista