Siirry pääsisältöön

Guy de Maupassant: Ihmissydän

Sitten hän katsoi peiliin. Hän katseli itseään niinkuin hänellä aina oli tapana, tyytyväisenä kuten ihminen, joka kohtaa eniten rakastamansa henkilön. Sitten hän avasi turkisvaippansa tarkastellakseen uutta pukuaan. Se oli lämmin untuvainen kevättalven puku. Kaulus oli reunustettu hyvin hienolla, valkoisella untuvalla, jonka hohde oli aivan läpikuultava ja joka ulottui osaksi olkapäille, vivahtaen siinä harmaaseen kuten linnunsiivessä. Myös vyötäröä kiersi tällainen untuvavyö, niin että nuori nainen omituisesti muistutti villiä lintua. Hänen päähinettään, jonkinlaista barettia, somisti värikäs, rohkea höyhentöyhtö, ja hänen niin kaunis vaalea päänsä näytti olevan valmis lentämään tavisorsien kera raekuuroja sinkoileviin harmaisiin pilviin. 

Guy de Maupassant'n myöhäistuotantoa edustava romaani pursuilee korkealentoista kirjallista kielellä koreilua ja vanhanaikaisia eufemismeja. Romaani on - yksinkertaistettuna - kertomus rakkaussuhteesta viulunsoittaja Mariollen ja vaarallisen, itserakkaan, aikansa femme fatalen, rouva de Burnen välillä. Koko romaani koostuu oikeastaan näiden kahden henkilön välisten tunteiden kuvauksesta.

Maupassantin romaanien juonen tai aiheen kuvaus saa ne aina kuulostamaan tylsemmiltä ja pinnallisemmilta kuin ne ovat. Tätäkään romaania en olisi varmasti lukenut pelkästään takakannen kuvauksen perusteella (joka sisältää mm. seuraavan oudon väitteen: Mestari tarkastelee [romaanissaan] niitä kiihottavia ja ongelmallisia mielentiloja, joihin rakkaus saattaa viedä tyypillisesti ranskalaisen mentaliteetin.). Romaani kuulostaa takakannen perusteella lähinnä halvalta kioskikirjallisuudelta tai yliromanttiselta 1800-luvun harlekiinilta, mutta lukiessa jotenkin tottuu lauseisiin, jotka alkavat "Ah!", "Voi!" tai "Kernaasti!" Lopputuloksena on totaalisen koukuttava, päivässä tai parissa ahmittava romaani, joka on paljon enemmän kuin sentimentaalinen rakkaustarina.

Guy de Maupassant: Ihmissydän. Otava. 1966.
Ranskankielinen alkuteos: Notre coeur
Suomentaja: Arvi Nuormaa

Wikipedia: Guy de Maupassant
Kirjasto.sci.fi: Guy de Maupassant [en]

Katso myös nämä:
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...
6 kommenttia
Lue lisää