Siirry pääsisältöön

Emma Juslin: Frida ja Frida

Pienenä kun vielä luulin Jumalan istuvan pilven päällä heiluttelemassa jalkojaan, odotin että jossain vaiheessa päähäni putoaisi lentävä narusandaali kokoa neljäkymmentäkaksi. Sama kuin isällä.
Mutta en ikinä saanut sandaalia päähäni. En edes yhtä surkeaa saapasta. Siinä vaiheessa sitä rupeaa uskomaan ettei Jumalaa olekaan tai että hän kulkee paljain jaloin pumpulinpehmeillä pilvillä. Oli miten oli, siitä on jo kauan kun uskoin sellaiseen. Ehkä silloin kun olin kymmenen. Tai seitsemän.

Frida ja Frida on jo toinen nuoren (s. 1985!) Emma Juslinin kirjoittama romaani. Loistavalla huumorintajulla ja suoraviivaisella ilmaisuvoimalla kirjoitettu tarina on täynnä riipaisevan todentuntuisia yksityiskohtia ja arkipäivän karua todellisuutta.

Kertojana on kasvukivuista ja kurjista kotioloistaan kärsivä 13-vuotias Selma, joka haikailee 20-vuotiaan isosiskonsa Irinan perään. Irina puolestaan on saanut tarpeekseen nurkkakuntaisesta suomenruotsalaisesta kotikylästään ja ankeanharmaasta kodistaan ja lähtee Pariisiin viettämään boheemielämää ja maalaamaan värikkäitä, fridakahlomaisia maalauksia.

Selma yrittää aikuistua mahdollisimman nopeasti kolmen vanhemman ja kolmen nuoremman sisaruksensa puristuksissa. Erityisesti nuoremmilla on jos jonkinlaisia ongelmia uhmaiästä Spiderman-pakkomielteeseen ja autismin alkuvaiheisiin. Äiti on väsynyt ja välinpitämätön, isä juo olutta ja kiroaa EU:n direktiivejä. Naapurissa asuu täydellinen Karlssonin perhe, joilla on L-kirjaimen muotoinen sohva ja litteä TV. Perheen arkea saapuu sekoittamaan juhannukseksi kotiin palaava Irina, joka tuo mukanaan uuden tyttöystävänsä, tukholmalaisen Fridan.

Frida ja Frida on todella mukaansatempaavaa luettavaa, eikä ihmekään että se on saanut loistavia arvioita. Odotan mielenkiinnolla Juslinin romaanien uusia suomennoksia; kolmannen romaanin (Ensamma tillsammans) suomennoksen, Yksin yhdessä, pitäisi ilmestyä ensi kuussa.

Emma Juslin: Frida ja Frida. Teos & Söderströms. 2008. 260 sivua.
Ruotsinkielinen alkuteos: Frida och Frida
Suomentaja: Jaana Nikula

Teos: Frida ja Frida
Teos: Emma Juslin
Kirjavinkit: Frida ja Frida
Savon Sanomat: Frida ja Frida

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. noora05 huhtikuuta, 2012 15:52

    Hauskaa, että joku toinenkin on lukenut tämän. :) Pidin myös kovasti, kovin nuorena on Juslin kirjoittanut kirjansa! :O

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää