Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

Oli vaikea määritellä, mikä teki kaksosista erikoiset. Muille tuli vaivaantunut olo heidän seurassaan, vaikka he eivät tienneet, miksi. Kaksoset eivät olleet pelkästään identtiset vaan he olivat toistensa peilikuvat. Peilikuvaa ei ollut ainoastaan heidän ulkonäkönsä, vaan jokainen solu heidän ruumiissaan. Näin ollen Julian oikean suupielen pieni luomi oli Valentinalla vasemmalla. Valentina oli vasenkätinen, kun taas Julia oikeakätinen. Kumpikaan ei yksinään näyttänyt kummajaiselta.

Audrey Niffeneggeriltä olisi varmaankin pitänyt lukea ensin hänen kehuttu esikoisteoksensa, bestselleriksi kivunnut Aikamatkustajan vaimo, mutta kaksosista kertova Hänen varjonsa tarina kiinnosti enemmän.

Täytyy sanoa, että olen melko samoilla linjoilla Kirjavinkkien arvostelun kanssa: 300 sivua on pitkä "pohjustus" kirjassa, joka on alle 500 sivun pituinen! Itsekin mietin jossain kirjan puolivälissä, että alkaakohan romaanissa missään vaiheessa varsinaisesti tapahtua mitään. Kirjailija rakentaa ja kehittelee kahden sukupolven kaksosten välisiä jännitteitä pitkään ja huolella - ei siinä mitään - mutta kärsimättömämpi lukija saattaa jättää romaanin helposti kesken, kun salaisuudet eivät avaudukaan tarpeeksi nopeasti.

Juonen alkuasetelma on melko yksinkertainen: nuorempana Yhdysvalloista Englantiin muuttanut Elspeth kuolee keuhkotautiin Lontoossa. Selittämättömästä syystä hän on pari vuosikymmentä aiemmin katkaissut välinsä identtiseen kaksoissiskoonsa Edieen, joka on mennyt naimisiin ja jäänyt Yhdysvaltoihin. Elspeth kuitenkin testamenttaa omaisuutensa ja Lontoon asuntonsa Edien kaksosille, Julialle ja Valentinalle. Erottamattomat parikymppiset kaksoset muuttavat intoa puhkuen edesmenneen tätinsä taloon Englantiin; kukapa nuori ei tarttuisi tilaisuuteen asua vuosi Lontoossa, kun asunto on ilmainen ja tilille on ilmestynyt kohtuullinen summa perintörahaa!

Kaksosilla on kaksi melko erikoista naapuria. Robert on Elspethin entinen rakastaja, joka tuntee nyt ihmeellistä vetoa itseään paljon nuorempaan Valentinaan. Julia taas ystävystyy yläkerran Martinin kanssa. Fobioista ja paniikkikohtauksista kärsivä mies ei ole poistunut kotoaan vuosiin ja kuuraa bakteerien pelossa lattioitaan siinä määrin, että tyttöjen katto alkaa vuotaa. Lisäksi tytöt huomaavat vähitellen, että Elspethinkään asunto ei ole niin tyhjä kuin miltä se aluksi vaikutti...

Kuten sanottua, yli puolet romaanista on varsinaisten dramaattisimpien juonenkäänteiden pohjustusta. Tämä ei toki tarkoita sitä, että romaani olisi tylsä - päinvastoin - kirjaa ahmii helposti ja nopeasti eteenpäin. Loppupuolella Niffenegger onnistuu kehittelemään hyvän jännityskertomuksen, vaikka yliluonnolliset, kauhukirjoista tutut elementit menevät vähän liiallisuuksiin. Romaanin loppu oli pettymys, vaikka jotenkin arvattava sellainen.

Huom! Audrey Niffenegger vierailee Suomessa, Helsingin Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalla ensi viikon tiistaina, 27.4, klo 17.30. Lisätietoja täällä.

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina. Gummerus. 2010.
Englanninkielinen alkuteos: Her Fearful Symmetry
Suomentaja: Paula Korhonen

Gummerus: Hänen varjonsa tarina
Gummerus: Audrey Niffenegger
Kirjavinkit: Hänen varjonsa tarina

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Lue lisää

Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu

Tässä on muutamia asioita, joita tyttäreni Sophia ja Louisa eivät koskaan saaneet tehdä: - käydä yökylässä - kutsua leikkikavereita kotiin - osallistua koulunäytelmään - valittaa siitä, että jäivät koulunäytelmän ulkopuolelle - katsoa televisiota tai pelata tietokonepelejä - valita itse harrastuksiaan - tuoda koulusta kymppiä huonompia arvosanoja Amy Chuan omaelämäkerrallisen kohukirjan alussa oleva lista asioista, jotka olivat kiellettyjä hänen tyttäriltään, on karua luettavaa. Chua yrittää kirjansa avulla vastata ihmettelijöiden kysymykseen siitä, minkä vuoksi erityisesti aasialaisperäiset lapset menestyvät usein kaikista parhaiten koulussa ja miksi yhä useampi huippumuusikko on vaikkapa kiinalainen. Chua uskoo kivenkovaan ns. kiinalaiseen kasvatusmalliin, jonka jyrkkyydestä yllä oleva listakin kertoo. Chuan mielestä on esimerkiksi huvittavaa, että monet amerikkalaiset tai "länsimaiset" äidit yleensäkin uskovat, että vanhempien on osoitettava lapsille, että oppim

Lue lisää

Kirjanurkkaus

Hae tästä blogista