Oli vaikea määritellä, mikä teki kaksosista erikoiset. Muille tuli vaivaantunut olo heidän seurassaan, vaikka he eivät tienneet, miksi. Kaksoset eivät olleet pelkästään identtiset vaan he olivat toistensa peilikuvat. Peilikuvaa ei ollut ainoastaan heidän ulkonäkönsä, vaan jokainen solu heidän ruumiissaan. Näin ollen Julian oikean suupielen pieni luomi oli Valentinalla vasemmalla. Valentina oli vasenkätinen, kun taas Julia oikeakätinen. Kumpikaan ei yksinään näyttänyt kummajaiselta.
Audrey Niffeneggeriltä olisi varmaankin pitänyt lukea ensin hänen kehuttu esikoisteoksensa, bestselleriksi kivunnut Aikamatkustajan vaimo, mutta kaksosista kertova Hänen varjonsa tarina kiinnosti enemmän.
Täytyy sanoa, että olen melko samoilla linjoilla Kirjavinkkien arvostelun kanssa: 300 sivua on pitkä "pohjustus" kirjassa, joka on alle 500 sivun pituinen! Itsekin mietin jossain kirjan puolivälissä, että alkaakohan romaanissa missään vaiheessa varsinaisesti tapahtua mitään. Kirjailija rakentaa ja kehittelee kahden sukupolven kaksosten välisiä jännitteitä pitkään ja huolella - ei siinä mitään - mutta kärsimättömämpi lukija saattaa jättää romaanin helposti kesken, kun salaisuudet eivät avaudukaan tarpeeksi nopeasti.
Juonen alkuasetelma on melko yksinkertainen: nuorempana Yhdysvalloista Englantiin muuttanut Elspeth kuolee keuhkotautiin Lontoossa. Selittämättömästä syystä hän on pari vuosikymmentä aiemmin katkaissut välinsä identtiseen kaksoissiskoonsa Edieen, joka on mennyt naimisiin ja jäänyt Yhdysvaltoihin. Elspeth kuitenkin testamenttaa omaisuutensa ja Lontoon asuntonsa Edien kaksosille, Julialle ja Valentinalle. Erottamattomat parikymppiset kaksoset muuttavat intoa puhkuen edesmenneen tätinsä taloon Englantiin; kukapa nuori ei tarttuisi tilaisuuteen asua vuosi Lontoossa, kun asunto on ilmainen ja tilille on ilmestynyt kohtuullinen summa perintörahaa!
Kaksosilla on kaksi melko erikoista naapuria. Robert on Elspethin entinen rakastaja, joka tuntee nyt ihmeellistä vetoa itseään paljon nuorempaan Valentinaan. Julia taas ystävystyy yläkerran Martinin kanssa. Fobioista ja paniikkikohtauksista kärsivä mies ei ole poistunut kotoaan vuosiin ja kuuraa bakteerien pelossa lattioitaan siinä määrin, että tyttöjen katto alkaa vuotaa. Lisäksi tytöt huomaavat vähitellen, että Elspethinkään asunto ei ole niin tyhjä kuin miltä se aluksi vaikutti...
Kuten sanottua, yli puolet romaanista on varsinaisten dramaattisimpien juonenkäänteiden pohjustusta. Tämä ei toki tarkoita sitä, että romaani olisi tylsä - päinvastoin - kirjaa ahmii helposti ja nopeasti eteenpäin. Loppupuolella Niffenegger onnistuu kehittelemään hyvän jännityskertomuksen, vaikka yliluonnolliset, kauhukirjoista tutut elementit menevät vähän liiallisuuksiin. Romaanin loppu oli pettymys, vaikka jotenkin arvattava sellainen.
Huom! Audrey Niffenegger vierailee Suomessa, Helsingin Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalla ensi viikon tiistaina, 27.4, klo 17.30. Lisätietoja täällä.
Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina. Gummerus. 2010.
Englanninkielinen alkuteos: Her Fearful Symmetry
Suomentaja: Paula Korhonen
Gummerus: Hänen varjonsa tarina
Gummerus: Audrey Niffenegger
Kirjavinkit: Hänen varjonsa tarina
Audrey Niffeneggeriltä olisi varmaankin pitänyt lukea ensin hänen kehuttu esikoisteoksensa, bestselleriksi kivunnut Aikamatkustajan vaimo, mutta kaksosista kertova Hänen varjonsa tarina kiinnosti enemmän.
Täytyy sanoa, että olen melko samoilla linjoilla Kirjavinkkien arvostelun kanssa: 300 sivua on pitkä "pohjustus" kirjassa, joka on alle 500 sivun pituinen! Itsekin mietin jossain kirjan puolivälissä, että alkaakohan romaanissa missään vaiheessa varsinaisesti tapahtua mitään. Kirjailija rakentaa ja kehittelee kahden sukupolven kaksosten välisiä jännitteitä pitkään ja huolella - ei siinä mitään - mutta kärsimättömämpi lukija saattaa jättää romaanin helposti kesken, kun salaisuudet eivät avaudukaan tarpeeksi nopeasti.
Juonen alkuasetelma on melko yksinkertainen: nuorempana Yhdysvalloista Englantiin muuttanut Elspeth kuolee keuhkotautiin Lontoossa. Selittämättömästä syystä hän on pari vuosikymmentä aiemmin katkaissut välinsä identtiseen kaksoissiskoonsa Edieen, joka on mennyt naimisiin ja jäänyt Yhdysvaltoihin. Elspeth kuitenkin testamenttaa omaisuutensa ja Lontoon asuntonsa Edien kaksosille, Julialle ja Valentinalle. Erottamattomat parikymppiset kaksoset muuttavat intoa puhkuen edesmenneen tätinsä taloon Englantiin; kukapa nuori ei tarttuisi tilaisuuteen asua vuosi Lontoossa, kun asunto on ilmainen ja tilille on ilmestynyt kohtuullinen summa perintörahaa!
Kaksosilla on kaksi melko erikoista naapuria. Robert on Elspethin entinen rakastaja, joka tuntee nyt ihmeellistä vetoa itseään paljon nuorempaan Valentinaan. Julia taas ystävystyy yläkerran Martinin kanssa. Fobioista ja paniikkikohtauksista kärsivä mies ei ole poistunut kotoaan vuosiin ja kuuraa bakteerien pelossa lattioitaan siinä määrin, että tyttöjen katto alkaa vuotaa. Lisäksi tytöt huomaavat vähitellen, että Elspethinkään asunto ei ole niin tyhjä kuin miltä se aluksi vaikutti...
Kuten sanottua, yli puolet romaanista on varsinaisten dramaattisimpien juonenkäänteiden pohjustusta. Tämä ei toki tarkoita sitä, että romaani olisi tylsä - päinvastoin - kirjaa ahmii helposti ja nopeasti eteenpäin. Loppupuolella Niffenegger onnistuu kehittelemään hyvän jännityskertomuksen, vaikka yliluonnolliset, kauhukirjoista tutut elementit menevät vähän liiallisuuksiin. Romaanin loppu oli pettymys, vaikka jotenkin arvattava sellainen.
Huom! Audrey Niffenegger vierailee Suomessa, Helsingin Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalla ensi viikon tiistaina, 27.4, klo 17.30. Lisätietoja täällä.
Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina. Gummerus. 2010.
Englanninkielinen alkuteos: Her Fearful Symmetry
Suomentaja: Paula Korhonen
Gummerus: Hänen varjonsa tarina
Gummerus: Audrey Niffenegger
Kirjavinkit: Hänen varjonsa tarina
Itse pidin eniten juuri pohjustavasta tekstistä ja ensimmäisistä kolmestasadasta sivusta - sen jälkeen kirja vähän, no, lössähti. Odotin enemmän!
VastaaPoista