Siirry pääsisältöön

Nawal El Saadawi: Nainen nollapisteessä

Tajusin, että naistyöläinen pelkää paljon enemmän työnsä kuin prostituoitu henkensä menettämistä. Naistyöntekijä pelkää menettävänsä työpaikkansa ja päätyvänsä prostituoiduksi, sillä hän ei ymmärrä, että prostituoidun elämä on itse asiassa helpompaa kuin hänen. Niinpä hänen turhien pelkojensa hintana on hänen elämänsä, terveytensä, ruumiinsa ja mielensä.

Takakansi hehkuttaa kirjaa tositapahtumiin perustuvana kohuteoksena Egyptin tunnetuimmalta kirjailijalta. Lääkäri-kirjailija Nawal El Saadawi käsittelee arkoja aiheita: naisen hyväksikäyttöä ja alistettua asemaa muslimivaltiossa, järjestettyjä avioliittoja ja fundamentalistimiesten tekopyhyyttä.

Kirja kertoo Firdaus-nimisen, vankilassa teloitusta odottavan naisen tarinan. Firdaus on entinen prostituoitu, joka on murhannut parittajansa ja tuomittu kuolemaan. Hän kertoo elämäntarinansa psykiatrina toimivalle El Saadawille.

Firdauksen tarina kuvaa osuvasti köyhän naisen vaihtoehtojen vähyyttä miesten dominoimassa yhteiskunnassa. Nainen on kuin omaisuutta, joka vain siirtyy mieheltä toiselle. Hän on ensin tytär, sitten rakastajatar tai vaimo, parhaimmassa tapauksessa myös äiti.

Vuosien hyväksikäytön jälkeen Firdaus päättää, että prostituutio on täydellinen naisen ammatti: siinä voi, hänen mielestään, määrätä itse omasta ruumiistaan ja elämästään. Romaanissa yritetäänkin oudosti puolustella prostituutiota sillä, että sitä kautta nainen saa itsemääräämisoikeutta ja omanarvontuntua. Mutta eikö ongelman ydin ole siinä, että nainen ylipäänsä joutuu tilanteeseen, jossa hänen (rahallista) arvoaan täytyy määritellä?

Pettymys miehiin seuraa Firdausta läpi elämän. Jokainen mies, jonka hän kohtaa, onnistuu jollain tavalla pettämään hänet. Tässä mielessä romaani on yllättävän mustavalkoinen: naiset ovat aina alistettuja uhreja ja jokainen mies on paha. Firdauksen mielipiteiden kautta välittyvät kirjailijan näkemykset vaikuttavat suorastaan miesvihamielisiltä.

Itse tarina on kerrottu varsin kepeästi ottaen huomioon miten vakavasta ja moniulotteisesta aiheesta on kyse. Romaani vaikuttaa kerronnan ja henkilöhahmojen pinnallisuuden perusteella lähinnä viihderomaanilta, vaikka sen teemoista on viihteellisyys kaukana.

Nawal El Saadawi: Nainen nollapisteessä. Kääntöpiiri. 2002. 152 sivua.
Arabiankielinen alkuteos: Imra'a 'ind Nuqtat al-Sifr
Englanninkielisestä käännöksestä, Woman at Point Zero, suomentanut Kaija Anttonen

Wikipedia: Nawal El Saadawi

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää