Siirry pääsisältöön

Nawal El Saadawi: Nainen nollapisteessä

Tajusin, että naistyöläinen pelkää paljon enemmän työnsä kuin prostituoitu henkensä menettämistä. Naistyöntekijä pelkää menettävänsä työpaikkansa ja päätyvänsä prostituoiduksi, sillä hän ei ymmärrä, että prostituoidun elämä on itse asiassa helpompaa kuin hänen. Niinpä hänen turhien pelkojensa hintana on hänen elämänsä, terveytensä, ruumiinsa ja mielensä.

Takakansi hehkuttaa kirjaa tositapahtumiin perustuvana kohuteoksena Egyptin tunnetuimmalta kirjailijalta. Lääkäri-kirjailija Nawal El Saadawi käsittelee arkoja aiheita: naisen hyväksikäyttöä ja alistettua asemaa muslimivaltiossa, järjestettyjä avioliittoja ja fundamentalistimiesten tekopyhyyttä.

Kirja kertoo Firdaus-nimisen, vankilassa teloitusta odottavan naisen tarinan. Firdaus on entinen prostituoitu, joka on murhannut parittajansa ja tuomittu kuolemaan. Hän kertoo elämäntarinansa psykiatrina toimivalle El Saadawille.

Firdauksen tarina kuvaa osuvasti köyhän naisen vaihtoehtojen vähyyttä miesten dominoimassa yhteiskunnassa. Nainen on kuin omaisuutta, joka vain siirtyy mieheltä toiselle. Hän on ensin tytär, sitten rakastajatar tai vaimo, parhaimmassa tapauksessa myös äiti.

Vuosien hyväksikäytön jälkeen Firdaus päättää, että prostituutio on täydellinen naisen ammatti: siinä voi, hänen mielestään, määrätä itse omasta ruumiistaan ja elämästään. Romaanissa yritetäänkin oudosti puolustella prostituutiota sillä, että sitä kautta nainen saa itsemääräämisoikeutta ja omanarvontuntua. Mutta eikö ongelman ydin ole siinä, että nainen ylipäänsä joutuu tilanteeseen, jossa hänen (rahallista) arvoaan täytyy määritellä?

Pettymys miehiin seuraa Firdausta läpi elämän. Jokainen mies, jonka hän kohtaa, onnistuu jollain tavalla pettämään hänet. Tässä mielessä romaani on yllättävän mustavalkoinen: naiset ovat aina alistettuja uhreja ja jokainen mies on paha. Firdauksen mielipiteiden kautta välittyvät kirjailijan näkemykset vaikuttavat suorastaan miesvihamielisiltä.

Itse tarina on kerrottu varsin kepeästi ottaen huomioon miten vakavasta ja moniulotteisesta aiheesta on kyse. Romaani vaikuttaa kerronnan ja henkilöhahmojen pinnallisuuden perusteella lähinnä viihderomaanilta, vaikka sen teemoista on viihteellisyys kaukana.

Nawal El Saadawi: Nainen nollapisteessä. Kääntöpiiri. 2002. 152 sivua.
Arabiankielinen alkuteos: Imra'a 'ind Nuqtat al-Sifr
Englanninkielisestä käännöksestä, Woman at Point Zero, suomentanut Kaija Anttonen

Wikipedia: Nawal El Saadawi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi