lauantai 24. huhtikuuta 2010

Gita Mehta: Joen sutra

Naga Baba otti hänestä kiinni ja kantoi hänet pimeän halki joelle käheästi läähättäen ja talloen kasvien varsia jalkojensa alle. Naga Baba asetti hänet jokirannan märkään mutaan ja sitoi pitkät hiuksensa nutturaksi päälaelle. Äkkiä hän kaappasi lapsen syliinsä ja painoi hänet veteen. "Narmada määrää, että kaikki tyttölapset ovat hänen. Tänä yönä sinusta tulee Narmadan tytär."

Kuten suomentaja Virpi Hämeen-Anttila esipuheessaan kertoo, Joen sutra on hyvin "intialainen" kokonaisuus. Se kertoo intialaisesta mytologiasta, hindulaisuudesta, musiikista ja kulttuurista. Romaanin juoni ei ole lineaarinen, vaan se muodostuu intialaisten tarinasyklien tapaan kehystarinasta, jonka minäkertojalle, oravanpyörästä paenneelle hallituksen virkamiehelle, kerrotaan sarja yksittäisiä tarinoita.

Sanskritinkielinen sana sutra merkitsee lankaa ja myös opettavaista tarinaa. Joen sutran tarinoiden punainen lanka on pyhänä pidetty Narmadajoki, jonka varrella kulkevat munkit, askeetit, kiertävät laulajat ja kauniit, sariin pukeutuneet naiset. Rakkauden jokenakin tunnettu Narmada sekä yhdistää että erottaa. Sen varrella rakastutaan ja vietellään, murhataan ihmisiä ja luodaan musiikkia, eletään ankarassa askeesissa ja tehdään arkeologisia tutkimuksia. Tarinat soljuvat rauhallisesti eteenpäin samalla kun joki virtaa vääjäämättömästi ihmisten ohi kohti tuntematonta.

Romaanin kansikuva sopii muuten täydellisesti sen eksoottisen kauniiseen ja seesteisen runolliseen tunnelmaan.

Gita Mehta: Joen sutra. Basam Books. 2005.
Englanninkielinen alkuteos: A River Sutra
Suomentaja: Virpi Hämeen-Anttila

Basam Books: Joen sutra
Kiiltomato: "Joen laulun pauloissa"
Like: Gita Mehta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti