Siirry pääsisältöön

Michel Tournier: Meteorit

Jean-Paulin hirviömäisyyttä kuvasi se mitä me keskenämme sanoimme "sirkukseksi"; jokaisen vierailun yhteydessä toistuva tylsä karuselli alkoi yhdennäköisyyden aiheuttamilla hämmästyneillä huudahduksilla ja jatkui vertailuna, vaihtamisena ja sotkemisena. Maria-Barbara oli näet todellisuudessa ainoa ihminen maailmassa, joka osasi erottaa meidät - paitsi nukkuessamme, sen hän tunnusti meille, sillä uni hävitti meistä kaiken erilaisuuden niin kuin nousuvesi pyyhkii pois hiekasta lasten jättämät jäljet.

Palkitun ranskalaisen kirjailijan Michel Tournierin romaani on rönsyilevää ja hidasta luettavaa, mutta ennen kaikkea täynnä suurta viisautta. Tämä on sitten varmaan sitä nykyajan klassista korkeakirjallisuutta. Tournier käyttää runsaasti symboliikkaa ja allegorioita sekä viittauksia uskontoihin, filosofiaan ja mytologioihin. Jotkin näistä jäivät ainakin minulle epäselviksi. Silti itse tarinasta pystyi nauttimaan erityisesti kirjan loppupuolella. Romaani on kyllästetty erilaisilla "kaksosuuksilla", dualismeilla, yhdennäköisyyksillä, peileillä... Ihmisen identiteetti joutuu syvällisen pohdinnan alle.

Meteorien pääosassa ovat identtiset kaksospojat, Jean ja Paul, jotka syntyvät ja kasvavat Pyhän Birgitan luostarin vammaisille lapsille tarkoitetussa lastenkodissa, jota heidän äitinsä Maria-Barbara emännöi. Jeania ja Paulia pidetään syntymästään asti yhtenä "hirviönä" muiden hylkiöiden joukossa ja kaksoset pakenevat ympäröivää maailmaa luomalla yhteisen identiteetin, pyhän kaksosyhteyden, jota ei voi rikkoa tai ymmärtää. He luovat oman, yhteisen kielensä, "eolisen", jota muut eivät ymmärrä. Äidillinen ja käytännönläheinen Maria-Barbara hyväksyy tilanteen ja kohtelee kaksosia yhtenä yksikkönä, Jean-Paulina. Isä Edouard ei edes pysty erottamaan poikia toisistaan.

Kaksosten tarinan rinnalla kerrotaan heidän setänsä, Alexandren, tarinaa. Veljessarjan kuopuksena hänellä ei ole juurikaan sananvaltaa, kun hänen vanhin veljensä kuolee ja jättää Alexandren huollettavaksi kokonaisen jätelaitoksen. Alexandrea kuitenkin kiinnostavat hieman eri asiat kuin jätteet: hänen lempihuvinsa on kierrellä pitkin Pariisin katuja ja metsästää sopivia nuoria miehiä sänkyynsä. Vähitellen Alexandre kuitenkin hyväksyy ylpeänä osansa "kaatopaikkojen dandynä", onhan hänkin yhteiskunnan silmissä roskasakkia. Eksentrinen ja impulsiivinen mies on tavallaan kuin kaksonen ilman paria; Alexandren homoseksuaalista "pariutumista" ei ympäröivä yhteiskunta voi ymmärtää tai hyväksyä sen enempää kuin Jeanin ja Paulin intiimiä suhdetta toisiinsa.

Sitten tapahtuu odottamaton, järisyttävä ero: aikuinen Jean yrittää itsenäistyä Paulista ja pakenee tätä ympäri maailmaa. Paul seuraa veljeään kuin hai laivaa tarunomaisesta Venetsiasta karuun Islantiin, japanilaisesta zen-puutarhasta Vancouverin satamaan, Kanadan halki kulkevasta junasta takaisin Eurooppaan. Samalla kun Paul yrittää epätoivoisesti löytää hajotetun kaksosuuden, minuutensa, toista puolta, hän menettää jotain oleellista itsestään. Kaikki kulminoituu Berliiniin vuonna 1961, historialliselle muurille, joka sekin jakaa kansakunnan kahteen osaan.

Haastava ja runsas, mutta antoisa kirja. Annikki Sunin suomennos on jälleen kerran huippuluokkaa.

Michel Tournier: Meteorit. Otava. 1985.
Ranskankielinen alkuteos: Les Météores
Suomentaja: Annikki Suni

Juha Siron blogi: "Jokainen ihminen tarvitsee kaltaisiaan"
Kookas.fi: "Vanhojen myyttien kierrättäjä"
Wikipedia: Michel Tournier

Kommentit

  1. olet löytänytkin kirjoja kasososta ja melkein siamilaisista

    VastaaPoista
  2. Romaanikaksoset ja muut kaksosjutut kiinnostavat graduaiheeni takia. Tässä kirjassa tuli kyllä jo melkein kaksosuuden yliannostus. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...