Kirjanurkkaus

Jos sinusta joskus tulee halkaistu - ja sitä kyllä toivon sinulle, poikaseni - ymmärrät asioita jotka ovat tavallisten kokonaisten aivojen käsityskyvyn ulkopuolella. Silloin olet menettänyt puolet itsestäsi ja maailmastasi, mutta jäljelle jäänyt puolikas on tuhat kertaa syvällisempi ja arvokkaampi. Ja silloin toivot itsekin että koko maailma olisi halkaistu ja piinattu sinun mallisi mukaan. En ole aiemmin lukenut Italo Calvinoa . Jos talviyönä matkamies on ilmeisesti jonkinasteinen klassikko, vaikka sillä on muistaakseni jotenkin vaikealukuinen maine. Halkaistu varakreivi sen sijaan ei ole vaikea ollenkaan, vaan nopeaa ja hauskaa luettavaa. Varakreivi Medardo on sodassa turkkilaisia vastaan, kun häneen osuu tykinkuula, joka halkaisee hänet kirjaimellisesti kahtia. Lääkärit saavat varakreivin puolikkaan kursittua kokoon, ja kotiin palaa halkaistu mies, jolla on vain yksi jalka, yksi käsi ja puolikas naama. Pian kyläläiset huomaavat, että jäljelle jäänyt puolikas onkin varakreivi...

Kirjanurkkaus täyttää tänään kaksi vuotta! *fanfaareja* Perustin siis tämän blogin tasan kaksi vuotta sitten. Ensimmäinen arvostelu oli Johanna Sinisalon Linnunaivot . Alun perin tarkoituksena oli kirjoitella lyhyitä ajatuksia lukemistani kirjoista lähinnä itselleni, mutta kirjablogien ihmeellinen maailma vei mukanaan. Nykyään saan jatkuvasti uusia lukuvinkkejä muista blogeista ja luettavien kirjojen lista sen kuin kasvaa. Bloggerin mukaan kirja-arvioita oli ensimmäisen vuoden aikana 71 ja nyt toisena vuotena 69. Kävijämäärä on ollut tasaisessa nousussa ja nykyään blogia käy lukemassa vajaa 30 ihmistä päivässä. Suosituin haku millä blogiin päädytään on "ranskalainen testamentti", joka ohjaa tänne . Kiitos muille bloggaajille, kävijöille ja kommentoijille! Kolmas vuosi hurahtaa käyntiin. :)

Viikkoon hautauksen jälkeen emme syöneet valmistettua ruokaa. Julie kävi postipankissa hakemassa rahaa ja toi kasseittain ruokaa, mutta vihannekset ja lihat lojuivat käyttämättöminä kunnes ne oli heitettävä pois. Sen sijaan me söimme leipää, juustoa, maapähkinävoita, keksejä ja hedelmiä. Tom ahtoi itseensä suklaalevyjä eikä näyttänyt juuri muuta tarvitsevan. Ian McEwanin romaaneissa käsitellään usein vinksahtaneita pari- ja perhesuhteita, väärinkäsityksiä ja ihmisten välisiä jännitteitä, seksuaalisuutta ja tabuja. Sementtipuutarha on McEwanin esikoisromaani vuodelta 1978 ja kaikki nämä teemat ovat läsnä jo siinä. Neljä sisarusta jää keskenään heidän vanhempiensa kuoleman jälkeen. Äidin kuolemasta ei edes uskalleta kertoa kenellekään, ettei kotitaloa myytäisi ja orpoja sisaruksia erotettaisi toisistaan. Vanhin sisaruksista, Julie, on kuudentoista. Kuopus Tom on vasta kuuden. Kirjaa kerrotaan toiseksi vanhimman Jackin näkökulmasta. Hän haluaisi osansa vastuusta, mutta eristäytyy sam...

And when the war was over, and Wilbur Larch came home to St. Cloud's, Nurse Edna and Nurse Angela were already familiar with the proper language for the work of St. Cloud's - the Lord's work and the Devil's work, they called it, just to keep it straight between themselves which operation was being performed when. Wilbur Larch went along with it - it was useful language - but both nurses were in agreement with Larch: that it was all the Lord's work that they were performing. I started reading this in Finnish, but after four chapters I decided to switch to the original English version, because some of the translated words seemed strange and the dialogue was awkward in Finnish. I'm glad I switched, because the book was much "smoother" to read in English and none of the idiosyncrasies of American culture in rural Maine in the early 20th century were lost in translation. The Cider House Rules is a big book in many ways. It's thick and the complex...

Äiti vastaa hajamielisesti. Ei hän yritä peitellä minulta miehensä syrjähyppyjä. Mutta hänenkin rakkautensa on muualla, ja sen hän yrittää salata meiltä. Joten se mitä isä tekee toisten naisten kanssa... Monikko on lipsahtanut vahingossa, ja se järkyttää minua. Äiti viittaa kädellään väsyneesti, hänen suupielensä vetäytyvät katkeriksi ja hän lausuu hämärät sanat: "Se asia on ollut jo kauan selvä." Parin viikon päästä Helsingin kirjamessuilla vieraileva Anne Wiazemsky on mielenkiintoinen tapaus. Ruhtinattaren arvonimeä kantava, venäläiseen aatelissukuun kuuluva ranskalaisnäyttelijätär saapuu Suomeen markkinoimaan kahta uutta suomennostaan. Kirjallisuuden Nobelin voittaneen François Mauriacin tyttärentytär ja ohjaaja Jean-Luc Godardin ex-vaimo jatkaa näyttelijäntöiden ohella isoisänsä kirjailijaperinnettä. Wiazemskyn romaanit vaikuttavat ennemmin omaelämäkerran palasilta kuin suoranaiselta fiktiolta. Nuori tyttö (2010) kuvailee Wiazemskyn omia kokemuksia nuorena näytt...

Häkkipoika. Pöydänjalat olivat hänen kalterinsa. Hän piteli käsiään suojelevasti päänsä päällä ja keinahteli. Edestakaisin, edestakaisin. Apuhoitaja yritti saada hänet liikkumaan pois pöydän alta mutta ei onnistunut. Poika keinahteli edestakaisin, edestakaisin. En ole aiemmin lukenut Torey Haydenin kirjoja, vaikka tiesin niiden aiheista etukäteen. Valtaosa Haydenin kirjoista kertoo ongelmalapsista ja -nuorista, joiden parissa hän työskentelee psykologina ja erityisopettajana. Haydenin erikoisalaa on valikoiva puhumattomuus, eli se, että lapsi puhuu vain harvoille ja valituille ihmisille tai vain tietyissä tilanteissa. Osittain tästä ongelmasta kertoo myös Häkkipoika . Kirjan päähenkilö on 15-vuotias Kevin, joka ei ole sanonut sanaakaan vuosikausiin. Poika pelkää kaikkea mahdollista peseytymisestä kierrelehtiöihin (!). Hänen liikanimensä, "häkkipoika", tulee siitä, että hän piileskelee pöytien alla ja rakentaa itselleen sinne häkin tuolinjaloista. Torey päättää saada Kevi...

Hetki sitten Lontoossa Howard Jacobsonin The Finkler Question julistettiin tämän vuoden Man Booker -palkinnon voittajaksi. Kyseistä palkintoa kohtaan tuntemastani arvostuksesta höpisin jo aiemmin täällä . Harmi että Emma Donoghuen Room ei voittanut, vaikka kuulosti alkuasetelmaltaan kuudesta ehdokkaasta mielenkiintoisimmalta ja on saanut suhteessa ehkä eniten positiivisia arvioita - ainakin lukijoiden, ellei kriitikoiden keskuudessa. Howard Jacobsonia voidaan muutenkin pitää yllätyksenä; ennakkoon povattiin voittajaksi Tom McCarthyn C -romaania. Howard Jacobson taitaa olla Suomessa melko tuntematon tapaus, eikä yhtäkään brittikirjailijan yhdestätoista romaanista ole aiemmin suomennettu. Miesten välisestä ystävyydestä ja juutalaisuudesta kertova humoristinen The Finkler Question löytyy kuitenkin epäilemättä pian myös Suomen kirjakaupoista. Hesari uutisoi aiheesta täällä .

He had once been an expert in number theory at a university. He was sixty-four, but he looked older and somewhat haggard, as though he did not eat properly. He was barely more than five feet tall, and his back was so badly hunched that he seemed even shorter. The wrinkles on his bony neck looked a little grimy, and his wispy, snow-white hair fell in all directions, half-concealing his plump, Buddhalike ears. I think it was other book blogs that first got me interested in Yoko Ogawa's books - so interested that I actually went and ordered a couple, since none of her works have been translated into Finnish and are impossible to find in any Finnish bookshops or libraries. I read and enjoyed Ogawa's collection of novellas, The Diving Pool , several months ago and now I finished The Housekeeper and the Professor . The Professor is a brilliant ageing mathematician who lives alone. His problem is that he has lost his memory in a car accident back in 1975. His linear memory stops ...

Sain tämän blogeja kiertäneen haasteen Valkoiselta kirahvilta , kiitos! Eli mitä kirjahyllyni kirjat kertovat minusta: 1. Oletko mies vai nainen? Ranskalaisen luutnantin nainen 2. Kuvaile itseäsi. The Unconsoled 3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Elämän haaste 4. Kuinka voit? A Fine Balance 5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Close Quarters 6. Mihin haluaisit matkustaa? Venetsia - pudonneiden enkelten kaupunki 7. Kuvaile parasta ystävääsi. The Bride 8. Mikä on lempivärisi? Punainen erokirja 9. Millainen sää on nyt? Tuulessa ja tuiskussa 10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Juhannusyön uni 11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Silmissä siintävät vuoret 12. Millainen on parisuhteesi? Lepakkoelämää 13. Mitä pelkäät? Shadows Return 14. Päivän mietelause. Liha tottelee kuria 15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Ulos kaapista 16. Miten haluaisit kuolla? Lempeä kuolema Välitän haasteen eteenpäin kaikille tätä lukeville, jotka eivät ole vielä paljastaneet kirjahyllym...

Kirjallisuuden Nobel-palkinto menikin tänä vuonna perulaiselle Mario Vargas Llosalle , vaikka runoilijoita ja erityisesti Ruotsin Thomas Tranströmeriä veikattiin etukäteen voittoon. Llosan nimi on hämärästi tuttu, vaikka en olekaan lukenut kirjailijalta yhtään teosta. Romaaneja on kuitenkin suomennettu ihan kiitettävästi, 11 kappaletta, joista viimeisin on tänä vuonna ilmestynyt Tuhma tyttö . Hesarin mukaan kirjailija on suosittu erityisesti rapakon tuolla puolen, Latinalaisessa Amerikassa ja Yhdysvalloissa. Ja kuulemma kirjat aukenevat suht helposti tällaiselle peruslukijallekin... :)

Ksenja oli hänen ystävänsä. Ainoa ystävänsä. Kaikkein läheisin, hänen elämänsä vaikuttaja. Kävellessään kadun tungoksessa ripeästi korkojaan kopautellen Ethel matki Ksenjaa. Ksenjaa joka teki päätöksiä. Joka taisteli elääkseen. Ksenjaa joka pystyi nauramaan kaikelle, pilkkaamaan kaikkia. Kaukaa tullutta Ksenjaa, joka oli päättänyt onnistua elämässään. Kiirettä on pitänyt ja blogikin on ollut kiltisti hiljaa jo yli viikon päivät. Lukujumi on iskenyt, enkä ole oikein saanut mitään luettuakaan. Nobelisti Le Clézion Alkusoitto sentään hurahti ohi muutamassa päivässä, kun nyt vihdoin kirjaan tartuin, mutta siitäkin jäi jotenkin hajuton ja mauton mielikuva. Petri Immonen esitteli Alkusoittoa pari päivää sitten Hesarissa viikon pokkarina. Olen Immosen kanssa melko pitkälti samaa mieltä: Alkusoittoa vaivaa jonkinlainen pintapuolisuus, raakilemaisuus ja irralliseksi jäävät elementit. Ranskalainen Le Clézio kertoo äitinsä Ethelin nuoruudesta toisen maailmansodan kynnyksellä. Ethelin e...