Siirry pääsisältöön

Yoko Ogawa: The Housekeeper and the Professor

He had once been an expert in number theory at a university. He was sixty-four, but he looked older and somewhat haggard, as though he did not eat properly. He was barely more than five feet tall, and his back was so badly hunched that he seemed even shorter. The wrinkles on his bony neck looked a little grimy, and his wispy, snow-white hair fell in all directions, half-concealing his plump, Buddhalike ears.

I think it was other book blogs that first got me interested in Yoko Ogawa's books - so interested that I actually went and ordered a couple, since none of her works have been translated into Finnish and are impossible to find in any Finnish bookshops or libraries. I read and enjoyed Ogawa's collection of novellas, The Diving Pool, several months ago and now I finished The Housekeeper and the Professor.

The Professor is a brilliant ageing mathematician who lives alone. His problem is that he has lost his memory in a car accident back in 1975. His linear memory stops at that year and he can now only remember 80 minutes at a time: He can remember a theorem he developed thirty years ago, but he has no idea what he ate for dinner last night. In the simplest terms, it's as if he has a single, eighty-minute videotape inside his head, and when he records anything new, he has to record over the existing memories.

The narrator of the novel, the Housekeeper, takes on the job to clean the Professor's house and prepare his meals every day. Every morning, the Housekeeper has to introduce herself to the Professor again, because he has forgotten her existence. The Housekeeper's son, Root, also becomes a regular guest at the Professor's house.

The novel is written in a careful, meticulous way, which occasionally reminded me of Haruki Murakami's style. Seemingly trivial, everyday things like preparing an omelette or browsing through old baseball cards gain new meaning, because they are told in such a loving and detailed manner. The detailed descriptions of baseball games (one of the Professor's old hobbies) and the complex mathematical equations that are sprinkled throughout the story were not that interesting, but the description of the Professor's character was quite touching. Imagine waking up every morning only to read a small post-it note attached to your clothes reminding you that your memory lasts only 80 minutes...

The best-selling novel was also adapted into a film in Japan.

Yoko Ogawa: The Housekeeper and the Professor. Harvill Secker. 2009. 180 pages.
Originally published in Japanese as Hakase no Aishita Suushiki
Translated by Stephen Snyder

Random House: The Housekeeper and the Professor
The Guardian: "Prime reading"
Wikipedia: The Housekeeper and the Professor
Wikipedia: Yoko Ogawa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu