Siirry pääsisältöön

J. M. G. Le Clézio: Alkusoitto

Ksenja oli hänen ystävänsä. Ainoa ystävänsä. Kaikkein läheisin, hänen elämänsä vaikuttaja. Kävellessään kadun tungoksessa ripeästi korkojaan kopautellen Ethel matki Ksenjaa. Ksenjaa joka teki päätöksiä. Joka taisteli elääkseen. Ksenjaa joka pystyi nauramaan kaikelle, pilkkaamaan kaikkia. Kaukaa tullutta Ksenjaa, joka oli päättänyt onnistua elämässään.

Kiirettä on pitänyt ja blogikin on ollut kiltisti hiljaa jo yli viikon päivät. Lukujumi on iskenyt, enkä ole oikein saanut mitään luettuakaan. Nobelisti Le Clézion Alkusoitto sentään hurahti ohi muutamassa päivässä, kun nyt vihdoin kirjaan tartuin, mutta siitäkin jäi jotenkin hajuton ja mauton mielikuva.

Petri Immonen esitteli Alkusoittoa pari päivää sitten Hesarissa viikon pokkarina. Olen Immosen kanssa melko pitkälti samaa mieltä: Alkusoittoa vaivaa jonkinlainen pintapuolisuus, raakilemaisuus ja irralliseksi jäävät elementit.

Ranskalainen Le Clézio kertoo äitinsä Ethelin nuoruudesta toisen maailmansodan kynnyksellä. Ethelin elämään kuuluvat köyhä, mutta kunnianhimoinen venäläinen ystävätär Ksenja, riitelevät porvarisvanhemmat ja maailmanmatkaaja-setä. Pariisilaisessa salongissa käytyjä poliittisia keskusteluja Ethel kirjaa orjallisen tunnollisesti ylös päiväkirjaansa. Sodan alettua ja perheen taloudellisen tilanteen romahdettua Ethel päätyy vanhempiensa kanssa Nizzaan, jossa pakolaiset joutuvat syömään jopa hiiriä ja rottia pitääkseen nälän loitolla.

En päässyt tähän kirjaan sisälle, en niin millään. Tapahtumat hyppelivät jotenkin irrallisina ympäriinsä ja aina, kun kiinnostuin hetkeksi jostain henkilöstä tai juonenpätkästä, niin se jo kohta unohdettiin eikä siihen enää palattu myöhemmin. Välillä huomasin, että olin "lukenut" useita lauseita keskittymättä niihin lainkaan, vaan mietin lukiessani ihan muita asioita. Ja tästä keskittymiskyvyn puutteesta syytän armottomasti tökkivää kerrontaa ja etäiseksi jääviä henkilöitä, en suinkaan itseäni. ;) Romaanin loppu on kummallisen pinnallinen, jopa hollywoodmaisen sentimentaalinen. Kuulemma Le Clézion varhaisempi tuotanto on parempaa.

J. M. G. Le Clézio: Alkusoitto. Otava. 2009.
Ranskankielinen alkuteos: Ritournelle de la faim
Suomentaja: Annikki Suni

Otava: J. M. G. Le Clézio
HS kirjat: "Palasia äidin tarinasta"
HS kirjat: "Romantikko avaa valheiden salongin"
Kirjavinkit.fi: Alkusoitto
Wikipedia: J. M. G. Le Clézio

Kommentit

  1. Minä tykkäsin tavallaan tästä kirjasta vaikka se oli minunkin mielestäni välillä vaikea seurattava. Tapahtumat kerrottiin välillä niin nopeasta ja jotenkin huolimattomasti että ihan sisään tarinaan en välillä päässyt. Tykkäsin kuitenkin:)

    VastaaPoista
  2. Keskustelin arvioni kirjoittamisen jälkeen erään ihmisen kanssa, joka oli myös lukenut tämän ja pitänyt siitä. Häneltäkin tuli ihan perusteltuja mielipiteitä, miksi kirja oli hyvä. Ehkä olin itse myös vähän väärässä mielentilassa lukiessani tuota pätkittäin kaiken kiireen keskellä... :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi