Häkkipoika. Pöydänjalat olivat hänen kalterinsa. Hän piteli käsiään suojelevasti päänsä päällä ja keinahteli. Edestakaisin, edestakaisin. Apuhoitaja yritti saada hänet liikkumaan pois pöydän alta mutta ei onnistunut. Poika keinahteli edestakaisin, edestakaisin.
En ole aiemmin lukenut Torey Haydenin kirjoja, vaikka tiesin niiden aiheista etukäteen. Valtaosa Haydenin kirjoista kertoo ongelmalapsista ja -nuorista, joiden parissa hän työskentelee psykologina ja erityisopettajana. Haydenin erikoisalaa on valikoiva puhumattomuus, eli se, että lapsi puhuu vain harvoille ja valituille ihmisille tai vain tietyissä tilanteissa. Osittain tästä ongelmasta kertoo myös Häkkipoika.
Kirjan päähenkilö on 15-vuotias Kevin, joka ei ole sanonut sanaakaan vuosikausiin. Poika pelkää kaikkea mahdollista peseytymisestä kierrelehtiöihin (!). Hänen liikanimensä, "häkkipoika", tulee siitä, että hän piileskelee pöytien alla ja rakentaa itselleen sinne häkin tuolinjaloista. Torey päättää saada Kevinin puhumaan ja tajuaa pian, että poika onkin yllättävän älykäs ja sisukas tapaus. Vähitellen Kevin suostuu kertomaan myös lapsuutensa traumoista, puhumattomuuden syistä ja pohjattomasta vihastaan isäpuoltaan kohtaan.
Kevinin lohduton tarina kosketti, varsinkin kun ajattelee että tällaisia toivottomilta vaikuttavia tapauksia on varmasti tuhansia ympäri maailmaa. Välillä tosin tuntui kuin lukisi jotain Valittujen Palojen ylipitkää, sensaationhakuista, tunteisiin vetoavaa artikkelia - vaikka varmasti arki ongelmalasten parissa ei ole mitään tavanomaista puurtamista. Itseäni ihmetytti myös eräs kirjan sivujuonista: ilmeisesti kirjan tapahtuma-aikoihin 1970-luvulla Yhdysvaltoja vaivasivat vieläkin voimakkaammat ennakkoluulot kuin nykyään, koska eräs kirjan sivuhenkilöistä, korkeasti koulutettu lastenpsykiatri, pystytään noin vain irtisanomaan vain sen vuoksi että hän on homo.
Suosittelen Torey Haydenia satunnaisesti erilaisten säälintunteiden herättämiseen. :)
Torey Hayden: Häkkipoika. Otava. 2008. 366 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Murphy's Boy
Suomentaja: Seppo Raudaskoski
Torey-Hayden.com [en]
Otava: Torey Hayden
Wikipedia: Torey Hayden
En ole aiemmin lukenut Torey Haydenin kirjoja, vaikka tiesin niiden aiheista etukäteen. Valtaosa Haydenin kirjoista kertoo ongelmalapsista ja -nuorista, joiden parissa hän työskentelee psykologina ja erityisopettajana. Haydenin erikoisalaa on valikoiva puhumattomuus, eli se, että lapsi puhuu vain harvoille ja valituille ihmisille tai vain tietyissä tilanteissa. Osittain tästä ongelmasta kertoo myös Häkkipoika.
Kirjan päähenkilö on 15-vuotias Kevin, joka ei ole sanonut sanaakaan vuosikausiin. Poika pelkää kaikkea mahdollista peseytymisestä kierrelehtiöihin (!). Hänen liikanimensä, "häkkipoika", tulee siitä, että hän piileskelee pöytien alla ja rakentaa itselleen sinne häkin tuolinjaloista. Torey päättää saada Kevinin puhumaan ja tajuaa pian, että poika onkin yllättävän älykäs ja sisukas tapaus. Vähitellen Kevin suostuu kertomaan myös lapsuutensa traumoista, puhumattomuuden syistä ja pohjattomasta vihastaan isäpuoltaan kohtaan.
Kevinin lohduton tarina kosketti, varsinkin kun ajattelee että tällaisia toivottomilta vaikuttavia tapauksia on varmasti tuhansia ympäri maailmaa. Välillä tosin tuntui kuin lukisi jotain Valittujen Palojen ylipitkää, sensaationhakuista, tunteisiin vetoavaa artikkelia - vaikka varmasti arki ongelmalasten parissa ei ole mitään tavanomaista puurtamista. Itseäni ihmetytti myös eräs kirjan sivujuonista: ilmeisesti kirjan tapahtuma-aikoihin 1970-luvulla Yhdysvaltoja vaivasivat vieläkin voimakkaammat ennakkoluulot kuin nykyään, koska eräs kirjan sivuhenkilöistä, korkeasti koulutettu lastenpsykiatri, pystytään noin vain irtisanomaan vain sen vuoksi että hän on homo.
Suosittelen Torey Haydenia satunnaisesti erilaisten säälintunteiden herättämiseen. :)
Torey Hayden: Häkkipoika. Otava. 2008. 366 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Murphy's Boy
Suomentaja: Seppo Raudaskoski
Torey-Hayden.com [en]
Otava: Torey Hayden
Wikipedia: Torey Hayden
Kommentit
Lähetä kommentti