Kirjanurkkaus

K-blogin Jenni heitti ilmoille hauskan haasteen, jossa tarkoituksena on kuvata/kuvailla omaa lukunurkkaansa. Muissa blogeissa on ollut jo mitä houkuttelevimpia ja viihtyisimpiä lukunurkkia (ovatko kaikki lukutoukat myös himosisustajia??) ja koska blogini nimi on Kirjanurkkaus, niin pitäähän se oma nurkkaus sitten esitellä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nurkkaus perustuu täysin yhteen huonekaluun: kuvassa esiintyvä Artekin nojatuoli on pelastettu lapsuudenkodistani ja on jo yli parikymmentä vuotta vanha. Nahkapäällyste on rähjäinen ja sitä koristavat kissojen raapimajäljet. Jalat nitisevät ja niissä taas on koiranpennun hampaiden jälkiä. Istuimen alla on kunnioitettava leivänmuruvarasto. Iästään huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - tuoli edustaa mukavuuden ja rentoutumisen huippua. Se kuuluu myös kissojemme lempipaikkoihin. Tuoliin voi rojahtaa melkein miten vain, napsauttaa lukulampun päälle ja asettaa kahvikupin ikkunalaudalle. Mitäpä sitä muuta tarvitsee? :)

Kirjablogien ohella seurailen semi-aktiivisesti myös muutamia sarjakuvablogeja ja yksi ehdottomista suosikeistani on Anni Nykäsen Mummo . Mummon ronski huumori ja realistinen elämänasenne vetoaa varmasti nuorempiinkin sukupolviin (tai ehkä nimenomaan niihin), vaikka henkilökohtaisesti en omaa mummoani stripeistä tunnistakaan. :) Sammakon julkaisema sarjakuva-albumi sisältää blogista tuttujen strippien lisäksi myös uusia Mummo-sarjakuvia. Albumi on luettu alle tunnissa, mutta jäljelle jäävä hyvä mieli kestää pitkään. Mummo on vähän kuin Tuomas Kyrön mielensäpahoittajan urbaanimpi naispuolinen versio. Vanhan kansan viisautta ja maalaisjärkeä löytyy vaikka muille jakaa (ja Mummohan sitä myös jakaa!), mutta Mummossa on myös räväkämpi, modernimpi puoli. Mummo tsumpaa , pelaa tietokonepelejä ja kyttää tuttujen elämää fasepuukissa . Elämän onnellisimpiin hetkiin kuuluu kuitenkin itsejauhetuista pavuista keitetyn kahvin ryystäminen tassilta kiikkutuolissa istuen. Anni Nykänen: Mummo . Samm...

"Minusta meidän on selvitettävä, millaisesta ihmisestä on kyse. Sen olemme vanhalle kunnon Georgelle velkaa. [...] Ei kellään ole oikeutta iskeä häneen lapiota. Tämä on sudetusta, murha!" [...] "Entä kun lapiontökkääjä on löytynyt?" kysyi Heide hermostuneena. "Mitäs sitten?" "Vaadimme oikeutta!" määki Othello. "Oikeutta!" määkivät muutkin. Siten oli päätetty, että George Glennin lampaat selvittäisivät ainoaa paimentansa kohdanneen iljettävän murhan. Tähänkin romaaniin tartuin alun perin erään blogikirjoituksen perusteella; tällä kertaa vuorossa oli marjiksen arvostelu . Dekkareita en juuri lue, mutta lammas dekkari kuulosti niin kummalliselta, että pakkohan tähän oli tarttua. Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailu todisti, että fiktiiviset lampaat voivat pohjimmiltaan olla kiehtovia ja mystisiä olioita, joiden ympärille saa helposti kehitettyä mitä omituisempia juonenkäänteitä. Leonie Swannin romaanissa dekkaripuoli jääkin varjo...

Kansi: Jenni Noponen Hän jättää mummon käden ja pyyhältää pihatantereelle. Hän kiskoo juhannuskoivun kolostaan ja ruotii siitä lehdet. - Ranki lentää pitemmälle. - Ai kun se oli kaunis lehtevä koevu. - Katos tätä. Mummo käy yleisöstä. Lennu komentaa yleisön kasvimaan vieruspenkille. Lennu, paras suomalaistoivo tänä juhannuksena, tulee heittovuoroon. Mummo nostaa kädet helmasta ja hakkaa niitä yhteen. - Hyvä Lennu, anna männä! Ihan ensin kiitän vielä ihanista ja sydäntä lämmittävistä onnitteluistanne edelliseen päivitykseen! :) Paluu über-rentouttavalta ja höpsön romanttiselta häämatkalta tapahtuu Heidi Jaatisen Ei saa katsoa aurinkoon -kirjan merkeissä. Luin tämän jo jokin aika sitten, mutta arvostelut laahaavat jäljessä - kuten tavallista - mutta haluan kuitenkin kirjoittaa tästä jotain. Pienen mökin emäntä on heittänyt ilmoille loistavan Lukuvinkki blogiystävältä -haasteen , jossa peräänkuulutetaan eräänlaista virtuaalihalia, eli linkitystä toisista blogeista saatuih...

Päivitystahti on erinäisten juhlajärjestelyjen vuoksi hidastunut olemattomiin, ja tauko jatkuu ainakin vielä n. viikon, kun allekirjoittanut lähtee vastavihittynsä kanssa häämatkalle. Kunnianhimoisiin suunnitelmiin kuuluu mm. kylpylän poreammeessa loikoilua sekä rentouttavia hetkiä hotellihuoneessa. Sielläkin tulee varmasti luettua ja puolisossakin on ei-ihan-pientä lukutoukan vikaa, niin uppoutuminen kirjaan tuskin aiheuttaa närää. :) Mukaan lähtee minut täysin koukkuunnuttanut Emma Donoghuen Room sekä vielä avaamattomat Hanna-Riikka Kuisman Sydänvarjo ja Riku Korhosen Hyvästi tytöt . Viikon päästä palataan! :)

Vessan peili baarissa ei ollut oikeaa lasia vaan kiiltävää, hitusen vääristävää metallia. Kasvot näyttivät oudoilta sen pinnassa. Jotain oli tapahtunut. Olin seisonut yksin peilin edessä, lisännyt huulipunaa, valo oli sirissyt yläpuolellani ja jotain oli tapahtunut. Lisää Tuuve Aroa , ja taas hämmentävän romaanin muodossa. Tarina alkaa pariskunnan baari-illasta. Saara jättää poikaystävänsä Mikaelin odottamaan, kun käy itse vessassa. Kun Saara palaa baarin puolelle, tiskillä seisookin tuntematon mies kahden viinilasin kanssa. Punapartainen mies näyttää hämärästi tutulle, mutta Mikael on hävinnyt. Saara torjuu miehen kysymykset ja lähentely-yritykset, kunnes mies lopulta poistuu ja Saara kävelee yksin kotiinsa. Seuraavana aamuna Saara herää tyhjään asuntoon. Mikaelin puoli sängystä on koskematon. Poissa ovat myös kahvinkeitin, Mikaelin sulkapallomailat ja maihinnousukengät. Jotain on tapahtunut, mutta Saara ei ymmärrä, että mitä. Eikä sitä muuten ymmärrä lukijakaan... Vähitellen tu...

Suuret hovimestarit ovat suuria, koska heillä on kyky täyttää ja säilyttää ammattiroolinsa aina; heitä eivät ulkonaiset tapahtumat järkytä, olivatpa ne sitten kuinka yllättäviä, hälyttäviä ja vaikeita tahansa. He kantavat ammattiosaansa niin kuin säädyllinen herrasmies pukuaan; he eivät anna huligaanien eivätkä olosuhteiden repiä sitä yltään muiden nähden; he heittävät sen yltään silloin ja vain silloin kuin itse niin tahtovat, ja se tapahtuu poikkeuksetta vain omassa täydellisessä yksinäisyydessä. Kuten jo sanoin, sitä on arvokkuus. Kazuo Ishiguron Pitkän päivän illassa ei tapahdu juuri mitään ja silti se sisältää niin paljon. Romaanin päähenkilö, perienglantilainen hovimestari Stevens, lähtee automatkalle tapaamaan entistä taloudenhoitajaa, miss Kentonia. Matkallaan hän muistelee ja pohtii seikkaperäisesti elämäänsä lordi Darlingtonin hovimestarina ja kuvailee yrityksiään sopeutua nykyisen isäntänsä, amerikkalaisen liikemiehen modernimpiin käsityksiin taloudenpidosta ja hovimestar...

Salassa hän oli syntynyt, ja salassa hänet pidettiin, seitsemäntoista vuotta. Salaisessa valtakunnassa pimeydestä muodostui paras ystävä. Karmiina oppi aistimaan asioita joita kukaan muu ei aistinut. Hän oppi liikkumaan ääneti ja tekeytymään näkymättömäksi kuin suojaväriinsä piiloutunut villieläin. Hän saattoi istua tunteja ja jopa päiväkausia hievahtamatta samassa asennossa, kyykyssä pää polvia vasten, ja kuunnella seinän takaa kantautuvia ääniä. Tuuve Aron tuotantoon tutustuminen jatkuu. Tällä kertaa vuorossa oli aiemmin luettujen novellikokoelmien sijaan romaani, Aron esikoinen, joka onnistui ylittämään kaikki ennakko-odotukseni. Saunan pimeässä kellarikomerossa varttuu tyttö nimeltä Karmiina, jota suku pitää lukittuna piilossa. Karmiinalla ei ole perhettä, kaksossiskokin on kuollut äidin heitettyä kaksoset kaivoon. Samassa tapaturmassa Karmiinan naaman oikea puoli on ruhjoutunut ja käsi surkastunut, oikeassa jalassa ei ole tuntoa. Karmiinan ainoa ystävä koko maailmassa on tulit...

Lituma nousi ylös ja otti muutaman askeleen syvään hengittäen. Hän tunsi taas vuorten murskaavan ja ahdistavan läsnäolon, vuoriston syvän taivaan vaikutuksen. Täällä kaikki kohosi ylöspäin. Hänen jokainen solunsa kaipasi Piuran erämaita, valkoisia hiekkasärkkiä ja loppumattomia lakeuksia, joilla kasvoi johanneksenleipäpuita ja käyskenteli vuohilaumoja. Mitä sinä Lituma oikein täällä teit? Taas kerran hänestä tuntui, niin kuin niin usein aikaisemminkin näiden kuukausien aikana, ettei hän pääsisi elävänä Naccosista pois. Mario Vargas Llosa sai viime vuonna kirjallisuuden Nobel-palkinnon ja osittain tästä syystä päätin tutustua edes jollain tavalla miehen tuotantoon. Andien mies valikoitui melko sattumanvaraisesti käsiini kirjastosta. Takakansi kuvailee romaania kuin mitäkin bestselleriä: "Perulaisen kirjailijamestarin uusi maailmanmenestys. Romaani elämästä intiaanien syrjäisillä asuinsijoilla. Ankara, kaunis, jännittävä kuin dekkari." Avainsana tuossa kuvauksen viimeise...

Muissa blogeissa on joskus aiemmin esitelty kummallisia hakusanoja, joilla blogeihin on päädytty. Noudatan Kirsin esimerkkiä ja esittelen oudoimpia hakusanoja, joilla Kirjanurkkaukseen on tultu. Suurin osa hakijoista etsii tietoa tai arvosteluja tietystä kirjasta ja suosituimpia hakusanoja ovat sofi oksanen stalinin lehmät ja dorian grayn muotokuva . Sitten on niitä muita yksittäisiä kuriositeettejä, joissa hakija on ehkä etsinyt vähän muuta kuin mitä täällä blogissa on tarjolla: suosituskirje malli Sorry, ei löydy täältä. Luulisi, että Google osaa auttaa. karitsapaisti Suosittelen ruokablogien puolta. pilleribuumi Näkyy ehkä lääketeollisuudessa, mutta toivottavasti ei täällä blogin puolella. paniikkihäiriö ahtaus  miehet Miehille voi tulla paniikkihäiriö ahtaissa tiloissa? Tai jollekulle voi tulla paniikkihäiriö ahtaassa tilassa, jossa on paljon miehiä? a. a. milne nalle puh kirjan paljastuksia Tämä on ihana! Valitettavasti en osaa auttaa, mutta voin vain kuv...