Siirry pääsisältöön

Tuuve Aro: Yöstä aamuun

Vessan peili baarissa ei ollut oikeaa lasia vaan kiiltävää, hitusen vääristävää metallia. Kasvot näyttivät oudoilta sen pinnassa. Jotain oli tapahtunut. Olin seisonut yksin peilin edessä, lisännyt huulipunaa, valo oli sirissyt yläpuolellani ja jotain oli tapahtunut.

Lisää Tuuve Aroa, ja taas hämmentävän romaanin muodossa. Tarina alkaa pariskunnan baari-illasta. Saara jättää poikaystävänsä Mikaelin odottamaan, kun käy itse vessassa. Kun Saara palaa baarin puolelle, tiskillä seisookin tuntematon mies kahden viinilasin kanssa. Punapartainen mies näyttää hämärästi tutulle, mutta Mikael on hävinnyt. Saara torjuu miehen kysymykset ja lähentely-yritykset, kunnes mies lopulta poistuu ja Saara kävelee yksin kotiinsa.

Seuraavana aamuna Saara herää tyhjään asuntoon. Mikaelin puoli sängystä on koskematon. Poissa ovat myös kahvinkeitin, Mikaelin sulkapallomailat ja maihinnousukengät. Jotain on tapahtunut, mutta Saara ei ymmärrä, että mitä. Eikä sitä muuten ymmärrä lukijakaan...

Vähitellen tuntuu siltä, että Saaran ja edelleen poissaolevan Mikaelin välinen kuilu sen kuin kasvaa. Välillä alkaa jo epäillä, oliko miestä koskaan olemassakaan, vai oliko hän vain Saaran mielikuvituksen tuotetta. Ainoa jäljellä oleva todistuskappale on pariskunnan kodin nurkassa seisova kitara, mutta miksi Mikael ei ole ottanut rakasta soitintaan mukaansa? Saara ei saa Mikaeliin yhteyttä ja kaikki ystävätkin tuntuvat suhtautuvan Saaraan jotenkin vihamielisesti. Mitä hän on tehnyt? Saara jopa tunkeutuu kuokkavieraana Mikaelin ukin hautajaisiin, mutta sielläkään Mikaelia ei näy - pelkästään se sama, tuntematon punapartainen mies, joka katsoo Saaraa jotenkin säälivästi.

En oikein osannut lähestyä kirjaa mitenkään ja lopulta minullekin jäi epäselväksi, että mistä tässä oikein oli kyse. Kirjan juoni ei ollut yhtä vetävä kuin Karmiinassa ja kertoja/päähenkilön saamattomuus ja päämäärättömyys oli välillä todella ärsyttävää. Kuitenkin ihmisen yksinäisyys, eron vaikeus, kyvyttömyys todella nähdä toista - nämä teemat olivat varmaan keskeisimpinä suurennuslasin alla. Silti en oikein syttynyt; vähän liian absurdia minulle.

Tuuve Aro: Yöstä aamuun. WSOY. 2009.

Linkit:
WSOY: Yöstä aamuun
WSOY: Tuuve Aro
Kiiltomato.net: "Pimeydestä valoon, todellisuudesta toiseen"
HS kirjat: "Myrskyn jälkeen on taas vähän mukavampaa"
Kirjavinkit: Yöstä aamuun

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi