Siirry pääsisältöön

Tuuve Aro: Yöstä aamuun

Vessan peili baarissa ei ollut oikeaa lasia vaan kiiltävää, hitusen vääristävää metallia. Kasvot näyttivät oudoilta sen pinnassa. Jotain oli tapahtunut. Olin seisonut yksin peilin edessä, lisännyt huulipunaa, valo oli sirissyt yläpuolellani ja jotain oli tapahtunut.

Lisää Tuuve Aroa, ja taas hämmentävän romaanin muodossa. Tarina alkaa pariskunnan baari-illasta. Saara jättää poikaystävänsä Mikaelin odottamaan, kun käy itse vessassa. Kun Saara palaa baarin puolelle, tiskillä seisookin tuntematon mies kahden viinilasin kanssa. Punapartainen mies näyttää hämärästi tutulle, mutta Mikael on hävinnyt. Saara torjuu miehen kysymykset ja lähentely-yritykset, kunnes mies lopulta poistuu ja Saara kävelee yksin kotiinsa.

Seuraavana aamuna Saara herää tyhjään asuntoon. Mikaelin puoli sängystä on koskematon. Poissa ovat myös kahvinkeitin, Mikaelin sulkapallomailat ja maihinnousukengät. Jotain on tapahtunut, mutta Saara ei ymmärrä, että mitä. Eikä sitä muuten ymmärrä lukijakaan...

Vähitellen tuntuu siltä, että Saaran ja edelleen poissaolevan Mikaelin välinen kuilu sen kuin kasvaa. Välillä alkaa jo epäillä, oliko miestä koskaan olemassakaan, vai oliko hän vain Saaran mielikuvituksen tuotetta. Ainoa jäljellä oleva todistuskappale on pariskunnan kodin nurkassa seisova kitara, mutta miksi Mikael ei ole ottanut rakasta soitintaan mukaansa? Saara ei saa Mikaeliin yhteyttä ja kaikki ystävätkin tuntuvat suhtautuvan Saaraan jotenkin vihamielisesti. Mitä hän on tehnyt? Saara jopa tunkeutuu kuokkavieraana Mikaelin ukin hautajaisiin, mutta sielläkään Mikaelia ei näy - pelkästään se sama, tuntematon punapartainen mies, joka katsoo Saaraa jotenkin säälivästi.

En oikein osannut lähestyä kirjaa mitenkään ja lopulta minullekin jäi epäselväksi, että mistä tässä oikein oli kyse. Kirjan juoni ei ollut yhtä vetävä kuin Karmiinassa ja kertoja/päähenkilön saamattomuus ja päämäärättömyys oli välillä todella ärsyttävää. Kuitenkin ihmisen yksinäisyys, eron vaikeus, kyvyttömyys todella nähdä toista - nämä teemat olivat varmaan keskeisimpinä suurennuslasin alla. Silti en oikein syttynyt; vähän liian absurdia minulle.

Tuuve Aro: Yöstä aamuun. WSOY. 2009.

Linkit:
WSOY: Yöstä aamuun
WSOY: Tuuve Aro
Kiiltomato.net: "Pimeydestä valoon, todellisuudesta toiseen"
HS kirjat: "Myrskyn jälkeen on taas vähän mukavampaa"
Kirjavinkit: Yöstä aamuun
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe
3 kommenttia
Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu
1 kommentti
Lue lisää