lauantai 14. toukokuuta 2011

Tuuve Aro: Yöstä aamuun

Vessan peili baarissa ei ollut oikeaa lasia vaan kiiltävää, hitusen vääristävää metallia. Kasvot näyttivät oudoilta sen pinnassa. Jotain oli tapahtunut. Olin seisonut yksin peilin edessä, lisännyt huulipunaa, valo oli sirissyt yläpuolellani ja jotain oli tapahtunut.

Lisää Tuuve Aroa, ja taas hämmentävän romaanin muodossa. Tarina alkaa pariskunnan baari-illasta. Saara jättää poikaystävänsä Mikaelin odottamaan, kun käy itse vessassa. Kun Saara palaa baarin puolelle, tiskillä seisookin tuntematon mies kahden viinilasin kanssa. Punapartainen mies näyttää hämärästi tutulle, mutta Mikael on hävinnyt. Saara torjuu miehen kysymykset ja lähentely-yritykset, kunnes mies lopulta poistuu ja Saara kävelee yksin kotiinsa.

Seuraavana aamuna Saara herää tyhjään asuntoon. Mikaelin puoli sängystä on koskematon. Poissa ovat myös kahvinkeitin, Mikaelin sulkapallomailat ja maihinnousukengät. Jotain on tapahtunut, mutta Saara ei ymmärrä, että mitä. Eikä sitä muuten ymmärrä lukijakaan...

Vähitellen tuntuu siltä, että Saaran ja edelleen poissaolevan Mikaelin välinen kuilu sen kuin kasvaa. Välillä alkaa jo epäillä, oliko miestä koskaan olemassakaan, vai oliko hän vain Saaran mielikuvituksen tuotetta. Ainoa jäljellä oleva todistuskappale on pariskunnan kodin nurkassa seisova kitara, mutta miksi Mikael ei ole ottanut rakasta soitintaan mukaansa? Saara ei saa Mikaeliin yhteyttä ja kaikki ystävätkin tuntuvat suhtautuvan Saaraan jotenkin vihamielisesti. Mitä hän on tehnyt? Saara jopa tunkeutuu kuokkavieraana Mikaelin ukin hautajaisiin, mutta sielläkään Mikaelia ei näy - pelkästään se sama, tuntematon punapartainen mies, joka katsoo Saaraa jotenkin säälivästi.

En oikein osannut lähestyä kirjaa mitenkään ja lopulta minullekin jäi epäselväksi, että mistä tässä oikein oli kyse. Kirjan juoni ei ollut yhtä vetävä kuin Karmiinassa ja kertoja/päähenkilön saamattomuus ja päämäärättömyys oli välillä todella ärsyttävää. Kuitenkin ihmisen yksinäisyys, eron vaikeus, kyvyttömyys todella nähdä toista - nämä teemat olivat varmaan keskeisimpinä suurennuslasin alla. Silti en oikein syttynyt; vähän liian absurdia minulle.

Tuuve Aro: Yöstä aamuun. WSOY. 2009.

Linkit:
WSOY: Yöstä aamuun
WSOY: Tuuve Aro
Kiiltomato.net: "Pimeydestä valoon, todellisuudesta toiseen"
HS kirjat: "Myrskyn jälkeen on taas vähän mukavampaa"
Kirjavinkit: Yöstä aamuun

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti