K-blogin Jenni heitti ilmoille hauskan haasteen, jossa tarkoituksena on kuvata/kuvailla omaa lukunurkkaansa. Muissa blogeissa on ollut jo mitä houkuttelevimpia ja viihtyisimpiä lukunurkkia (ovatko kaikki lukutoukat myös himosisustajia??) ja koska blogini nimi on Kirjanurkkaus, niin pitäähän se oma nurkkaus sitten esitellä.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan nurkkaus perustuu täysin yhteen huonekaluun: kuvassa esiintyvä Artekin nojatuoli on pelastettu lapsuudenkodistani ja on jo yli parikymmentä vuotta vanha. Nahkapäällyste on rähjäinen ja sitä koristavat kissojen raapimajäljet. Jalat nitisevät ja niissä taas on koiranpennun hampaiden jälkiä. Istuimen alla on kunnioitettava leivänmuruvarasto. Iästään huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - tuoli edustaa mukavuuden ja rentoutumisen huippua. Se kuuluu myös kissojemme lempipaikkoihin. Tuoliin voi rojahtaa melkein miten vain, napsauttaa lukulampun päälle ja asettaa kahvikupin ikkunalaudalle. Mitäpä sitä muuta tarvitsee? :)
Olipa tutun näköinen tuoli, ihan lapsuus tulvi mieleen! :) Taisi olla tätini, jolla tuollainen joskus oli olohuoneessaan. Ihana rentoilutuoli!
VastaaPoistatuossa kyllä kelpaa
VastaaPoistaTuttu on tuoli myös minulle omasta lapsuudestani. Myös varsin mukava! Ihana, että esittelit lukunurkkauksesi. :)
VastaaPoistaMukavan näköinen nurkkaus. Tuoli näyttää paitsi mukavalta myös rakkaalta. :)
VastaaPoistaTuolilla ei taida enää paljon muuta arvoa ollakaan kuin tunnearvo (se arvoista tärkein!). :)
VastaaPoistaOsuit varsin oikeaan kommentissasi, että kissan viihtyminen lukunurkassa kertoo jo paljon nurkan viihtyisyydestä. :) Onneksi siinä on ikkunalauta lähellä, niin kenties kissan tai pari voi ohjata sillekin, jos tulee muuten liian ruuhkaista. Kiitos haasteeseen vastaamisesta!
VastaaPoistaOn muuten ikean tuoli kiinasta, ei Artekin Suomesta.
VastaaPoistaErona rungon muoto, päällinen ja näkyville jätetyt
ruuvinkannat sivuilla.