Siirry pääsisältöön

Bloggaaja paljastaa todellisen värinsä!


Sain Liisalta, Suketukselta ja Ankilta tämän tunnustuksen, kiitos! :) Tunnustukseen liittyy kahdeksan satunnaisen asian kertominen itsestään, joten tässä paljastukseni:

1. Olen koukussa tv-sarjaan Moderni perhe.

2. Olen oikeasti blondi, mutta olen värjännyt hiuskuontaloani punaiseksi jo niin monen vuoden ajan, että en osaa enää kuvitella itseäni muuten kuin punatukkaisena. :)

3. Haluaisin oppia tekemään intialaisia päähierontoja.

4. Inhoan lakua, salmiakista puhumattakaan. Olen huomannut, että tätä pidetään joskus jopa epäisänmaallisena ominaisuutena. :P

5. Omistan kaksi hullua kissaa. Toinen on liian tyhmä osatakseen käyttää raksupalloa, toinen taas "käkättää" kuvitteellisille linnuille ikkunan toisella puolella.

6. Olen hirvittävän huono ostamaan kenkiä ja omistan vain muutaman parin, joista niistäkin osa on revenneitä/hajonneita tai muuten vain huonoja. :)

7. Minulla on parhaillaan viisi kirjaa kesken, joista yksi ei ole romaani ja yksi on nuortenkirja.

8. Aion mennä Helsingin kirjamessuille (onkohan kirjabloggaajien tapaamista luvassa?).

Jaan tunnustuksen eteenpäin niille Anna Karenina -kimppalukuun osallistuville, jotka eivät ole siihen vielä vastanneet, eli:
Riina
Réa
Maisie
Auringon Palvoja
Hreathemus
Karoliina
Satu

Kommentit

  1. Hih, kunpa jakaisin tuon kohdan 6 heikkouden... mutta ei. Olen hirveän hyvä ostamaan kenkiä. Ja säilyttämään niitä kaapissa :D

    (Uskoisin että jonkinlainen bloggaajatapaaminen vielä ilmaantuu messuille! Eiköhän joku kustantamo tajua kutsua kokoon... Jos ei ilmaannu, kokoonnutaan spontaanisti, minä ainakin aion hengata koko lauantain siellä alusta loppuun, ja mahdollisesti osan perjantaistakin.)

    VastaaPoista
  2. Kaksi kissaa sinullakin :) Olen huomannut että aika monilla kirjabloggareilla on kissoja. Täälläkin aina välillä metsästetään milloin mitäkin kuvitteellista. Tai ainakin jotain mitä me ihmiset emme näe...

    VastaaPoista
  3. Oi, Intialainen päähieronta on niin ihanan tuntuista ja olisi sitä hauskaa oppia itsekin tekemään!

    Hih, harvinaista se ainakin on, ettei pidä niin lakusta kuin salmiakistakaan. Mutta minä olin ennen outolintu, kun en kummemmmin pitänyt suklaasta. Nyt kyllä senkin edestä...

    VastaaPoista
  4. Kiitos tunnustuksesta! Palaan siihen pian.

    Minäkin olen kokussa Moderniin perheeseen. Cam! Ja Phil! <3 <3

    Ai, kun kissakuumeista nauratti nuo hassut kisut... :D

    Minä en mitenkään inhoa salmiakkia tai lakua, mutta en niitä koskaan ostakaan. Ei kun ostanpas, Läkeroleja joskus. Suklaata rakastan, mutta taidan muistaa ostaa sitäkin harvemmin kuin kerran kuussa.

    VastaaPoista
  5. Kissat on kyllä parhaita! Se ikkunan taakse "käkättäminen" on kyllä huippua, minunkin kissani tekee sitä (joskus jopa oikeille linnuille). Kissaani ei ole pilattu liialla älyllä, mutta uskollinen ystävä se silti on.

    VastaaPoista
  6. Booksy, voi kyllä minäkin olen hyvä säilyttämään niitä kaapissa! Se vain johtuu siitä, että ne ovat täysin käyttökelvottomia. ;)
    (Kannatan spontaania tapaamista, jos järjestettyä ei tule! Minäkin olen paikalla varmuudella ainakin lauantaina, luultavasti myös sunnuntaina.)

    Liisa, kissa on siinä mielessä oivallinen lemmikki lukutoukille, että onnellisesti sylissä kehräävää kattia ei raaski työntää pois vaan se antaa hyvän syyn lukea vielä vähän kauemmin. :)

    Susa, ehkä minäkin löydän vielä joku päivä piilevän salmiakkigeenini... ;)

    Karoliina, ole hyvä! :)
    Minuunkin uppoaa Philin tarve päteä ja olla aina oikeassa. Siinä on jotain hyvin tuttua... :D

    Suketus, se "käkättäminen" on kyllä ihme juttu! En tiedä, mitä hyötyä siitä käytännössä kissoille on - luulisi, että jos ne luonnossa ruokaa metsästäessään käkättelisivät kovaäänisesti linnuille, saaliista tulisi aika laiha... :D

    VastaaPoista
  7. Kiitos tunnustuksesta! Vastasinkin jo, mutta linkitän sutkin. :)

    Meidänkin kissa on välillä harrastanut käkättämistä - ehkä taas pian kun alan ruokkia lintuja keittiön ikkunan alla... :)

    Ja tarkoitus olisi myös päästä kirjamessuille lauantaina!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude