Siirry pääsisältöön

Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat

Kätilöihin ei istu ammatti-identiteetin tai koulutuksen puute, ei naisalistus eikä myöskään kätketty, kulissien takainen arjen toimijuus. [...] Kätilöt mainostivat työtään näkyvästi ja työskentelivät kaikkien katseille alttiina lain säätelemässä ammatissa oman kotinsa ulkopuolella. Aikana, jolloin lainsäädännössä oli isoja nimenomaan sukupuoleen perustuneita eroja, kätilöiden koulutus, ammatinharjoitus tai ammatti-identiteetti ei juuri poikennut miespuolisten aikalaisten maailmasta.

Luen ihan liian vähän tietokirjallisuutta nykyisin. Ehkä sain siitä tarpeekseni opintojen aikana tai ehkä luen työssäni ihan tarpeeksi asiatekstiä. Professori Kirsi Vainio-Korhosen kirja, Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa, tarttui kuitenkin mukaani lähikirjastosta kiinnostavan aiheen ansiosta.

Kätilön ammatti on siitä erikoinen, että se on ensimmäinen ammatti Suomessa (ja monissa muissakin maissa), jota naiset - ja alussa vain naiset - saivat virallisesti harjoittaa. Kätilönkoulutus oli varhaisin ammatillinen koulutus, jonka suomalaiset ja ruotsalaiset naiset saivat 1700-luvulla käydä.

Vainio-Korhosen kirjassa pureudutaan nimenomaan kätilön ammatin historiaan ja ensimmäisten kätilöiden työhön. Alun perin ns. synnytysoppi oli sallittu vain naisille, eikä miehiä päästetty koulutukseen. Tuolloin synnytyksissä ei juuri miehiä nähtykään: lääkäri kutsuttiin paikalle vain, jos synnytys hankaloitui hengenvaaralliseksi (ja silloinkin vain, jos lääkäri sattui onnekkaasti olemaan lähistöllä). Lääkärin paikalle kutsuminen oli aina huono merkki: usein joko äiti tai lapsi tai molemmat olivat kuolemaisillaan. Monet mieslääkärit kuitenkin kiinnostuivat uudesta ja mystisestä lääketieteen alasta niin paljon, että he yrittivät päästä käsiksi "salaiseen" kätilötietoon jopa osallistumalla synnytyksiin silmät sidottuina. Jotkut ilmeisesti myös pukeutuivat naisiksi päästäkseen mukaan!

Ammattikätilöt olivat arvostettuja ja varsin menestyviä naisia 1700-luvun Suomessa. Tuolloin oli tietenkin yhä myös ns. lapsenpäästäjiä, eli erityisesti maaseudulla eläviä, usein suvun vanhempia ja kokeneempia naisia, jotka käyttivät ikivanhoja uskomuksia, taitoja ja kokemuksia apunaan synnytyksissä. Heillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista käsitystä naisen anatomiasta, joten esim. liian suurta tai huonossa asennossa olevaa lasta yritettiin usein vetää ulos kohdusta kirjaimellisesti käsivoimin! Kirjassa kuvataan hyvin, kuinka koulutetut kätilöt joutuivat pian vastatusten kouluttamattomien lapsenpäästäjien kanssa. Maaseudulla synnytyskuolemiin oli totuttu ja alistuttu: synnytys onnistui, jos se oli Jumalan tahto. Hankala synnytys tarkoitti usein automaattisesti kuolemaa. Ammattikätilöiden uusiin tietoihin, taitoihin ja välineisiin suhtauduttiin aluksi epäillen, mutta 1800-luvun kuluessa koulutetut kätilöt alkoivat syrjäyttää vanhat lapsenpäästäjät.

Kirjan alkupuoli on melkoista vuosilukujen, nimien ja nippelitietojen listaa. Vainio-Korhonen on löytänyt monia mielenkiintoisia lähteitä tutkimustyölleen, mutta ihan näin yksityiskohtaista tietoa syntymäajoista, avioliittojen kestoista ja kuolinpaikoista en olisi jokaisen kirjassa esitellyn kätilön kohdalla kaivannut. Toisaalta kirjan alkupuolen yksityiskohdat kertovat huolellisesta taustatutkimuksesta ja ovat varmasti arvokasta luettavaa esim. muille tutkijoille. Tieteellisistä ansioista kertoo myös se, että Vainio-Korhosen kirja sai Vuoden tiedekirja -palkinnon vuonna 2012.

Itseäni kiinnosti enemmän kirjan loppupuolen "populaarimpi" osuus: kuvaukset ajan synnytyksistä, kätilöiden välineistä ja erilaisista käytännön tilanteista, joita kätilöt kohtasivat työssään. Kätilöt joutuivat esimerkiksi useinkin todistamaan oikeudessa raiskaus- ja insestitapauksissa. Käytännössä kätilöt olivat ainoita, jotka pystyivät tekemään sisätutkimuksia ja päättelemään, oliko rikosta tapahtunut. Kirjassa myös kerrotaan siitä, kuinka kätilö pyydettiin paikalle, jos piti tietää, oliko syytetty raskaana. Nykyaikana moinen tuntuu kummalliselta, mutta tuolloin ei ollut juuri mitään keinoa selvittää raskauden kestoa, jos nainen ei itse suostunut asiasta puhumaan.

Kätilöt joutuivat ottamaan kantaa myös ns. hermafrodiitteihin. Yllättäen tuolloin suhtauduttiin intersukupuolisiin ihmisiin tavallaan paljon suvaitsevaisemmin kuin nykyään. He saivat usein itse päättää, kumpaa sukupuolta olivat ja kenen kanssa solmivat avioliiton, ja sukupuoli-identiteetin vapaata vaihtelua ei pidetty ongelmallisena. Kirjassa kerrotaan mm. eräästä Anna/Anders Christerssonista, joka pukeutui naiseksi ja solmi avioliiton miehen kanssa, vaikka kätilöt olivat oikeudessa määritelleet hänet "enemmän miespuoliseksi" ja "aivan sopimattomaksi avioliittoon toisen miehen kanssa". Anna tuntui vähät välittävän kätilöiden mielipiteistä ja määritteli itse itsensä: oikeuden päätöksestä huolimatta hän solmi - naisena - kolme eri avioliittoa miesten kanssa. :)

Kirja kiinnostaa siis varmasti sekä niitä, jotka kaipaavat yksityiskohtaista, teoreettista tietoa kätilöiden vaiheista 1700-luvulla, että niitä, joita kiinnostavat yksittäiset tarinat ja erikoistapaukset. :)


Kätilö on yhä arvostettu ammatti Suomessa ja kätilöt ovat korkeasti koulutettuja ammattilaisia; siitä kertoo myös se, että toisin kuin monissa muissa maissa, synnytystilanne on edelleen kätilön vastuulla eikä lääkäriä yleensä kaivata (lääkärin kutsuminen paikalle taitaa edelleen olla huono merkki...). Tämä kirja auttaa ehkä ymmärtämään paremmin, mistä suomalaisten kätilöiden arvostus ja ammattitaito alun perin kumpuaa, ja kuinka pitkälle noiden aikojen tiedoista ja osaamisesta on tultu. Ja kuinka - kaikesta muusta kehityksestä huolimatta - itse synnytys tapahtuu hyvin pitkälti samojen sääntöjen mukaan kuin vuosisatoja sitten. :)

Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa. WSOY. 2012. 255 sivua.

WSOY: Ujostelemattomat
Hybris: "Huikeaa suomalaista kätilöhistoriaa"

Kommentit

  1. Kiitos mielenkiintoisesta esittelystä :) En ole kirjaan muistaakseni muualla törmännytkään.

    Kaikki kunnia kätilöille, he tekevät uskomatonta työtä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kirja kiinnostaa! :)
      Kätilön työ on kyllä ihmeellistä. En usko, että moni siihen edes pystyisi.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi