Joensuun kirjallisuustapahtuma jätti jäljen

Osallistuin viikonloppuna Joensuun kirjallisuustapahtumaan. Vaikka tapahtuma on järjestetty joka syksy vuodesta 2000 lähtien, ja olen itse asunut ko. kaupungissa yli kahdeksan vuotta, niin tämä oli ensimmäinen kerta, kun osallistuin siihen - siis nyt, kun olen jo muuttanut toiselle paikkakunnalle! Mikähän mielenhäiriö minulla on ollut, kun olen jotenkin onnistunut missaamaan koko tilaisuuden 8 kertaa peräkkäin?! :)

Tapahtuman tämänkertainen teema oli Jälki ja sitä pohdittiin niin kulttuurihistorian ja ekologisen jalanjäljen kuin muistijälkien ja kääntäjän jättämän jäljen muodossa. Itse en päässyt paikalle kuin lauantaina, mutta päivän puhujakaarti oli sitäkin mielenkiintoisempi, mm. Joel Haahtela, Jaana Kapari-Jatta, Aki Ollikainen ja Katja Kettu olivat paikalla kertomassa erilaisista jäljistä kirjoissaan ja kirjallisuudessa.

Tuula-Liina Varis, Joel Haahtela ja Matti Mäkelä

En ole aiemmin ollut kuuntelemassa Haahtelaa missään tilaisuudessa ja täytyy sanoa, että hänen esiintymisensä oli kaikista luontevin, mielenkiintoisin ja sympaattisin. Haahtela kertoi hieman omasta lapsuudestaan eristäytyneen tuberkuloosiparantolan kupeessa ja siitä kumpuavasta tunteesta, ettei ole mistään kotoisin. Sen vuoksi monet hänen kirjojensa päähenkilöistäkin ovat matkalla jonnekin tai etsivät itseään.

Odotin, että tilaisuudessa olisi kerrottu enemmänkin Haahtelan uutuudesta, Tähtikirkas, lumivalkea -romaanista, mutta aiheena olikin Katoamispiste, jota en - harmi kyllä - ole vielä lukenut. Kiinnostavaa oli se, että Haahtela kertoi mm. puolileikillään, että hän oli niin ylpeä kirjan nimestä, että harmitteli, kun ei ollut keksinyt sitä jo johonkin aiempaan kirjaansa. Hänen mielestään Katoamispiste olisi nimittäin sopinut nimeksi melkein kaikille hänen kirjoilleen (tyyliin Katomispiste I, Katoamispiste II jne...). :) Oli hauskaa kuulla Katoamispisteen kirjoitusprosessista, kuinka kirjan aloittaessaan kirjailija tunsi olevansa jonkinlaisessa umpikujassa, ja yritti kirjoittaa itseään sieltä ulos seuraamalla Raija Siekkisen jalanjälkiä. Sain vielä tilaisuuden lopuksi Haahtelalta signeerauksen ja omistuskirjoituksen puolisolleni Tähtikirkas, lumivalkea -romaaniin. :)

Jaana-Kapari Jatta oli paikalla hieman epäselvänä, mutta sitäkin suurempana videokuvana Skypen välityksellä. Hän puhui mm. siitä, kuinka kääntäjä ei tietenkään haluaisi koskaan jättää käännöskirjaan mitään näkyvää jälkeä itsestään, mutta siitä huolimatta kääntäjästä jää usein ainakin jonkinlainen jälki. Kerrottuaan, että hän ei suostunut kustantamon pyyntöihin kääntää J. K. Rowlingin uusin Paikka vapaana -kirja kolmen viikon aikataulussa, hän sai raikuvat aplodit. :)

Matti Mäkelä ja Aki Ollikainen

Aki Ollikainen ei oikein vakuuttanut puhujana, vaikka uskon, että Nälkävuosi on varmasti hyvä (sitäkään en ole vielä lukenut...). Haastattelija Matti Mäkelä taisi itsekin turhautua Ollikaisen lyhytsanaisiin, vakavamielisiin vastauksiin. :) Ollikainen puhui runoista ja jäljen jättämisestä maailmaan kirjoittamalla. Sen verran täytyy vielä kirjailijaa näpäyttää, että hän mainitsi leikillisen katkerasti, että hän on aina vain ehdolla palkintoihin, muttei koskaan voita niitä. Onneksi joku kuulijoista (hahaa, ilmeisesti Lukutoukka/Krista!) muistutti Ollikaista Blogistanian Finlandian voitosta, jolloin kirjailija kiirehti selventämään, että tokihan lukijoiden myöntämä palkinto on merkittävä. :)

Viimeisenä vuorossa oli Katja Kettu, joka kertoi Kätilö-romaanin taustoista. Kettu kertoi haluavansa kirjoittaa mikrohistorioita, yksilön selviytymistarinoita historian pyörteiden keskellä. Kätilö-romaania varten hän kertoi tehneensä niin paljon taustatöitä, että historialliset faktat ja yksityiskohdat (esim. häkäpöntön toimintaperiaatteet!) olivat jo uhka lennokkaalle, sujuvalle tarinankerronnalle. Onneksi kustannustoimittaja oli ohjeistanut, että kaikkea tietoa ei kannata väkisin ympätä mukaan tarinaan; tajuavat ne lukijat ilman häkäpöntön käyttöohjeitakin, mistä aikakaudesta on kyse. :D

Tapahtumasta jäi hyvä jälkimaku: mahtavaa, että näin kiinnostavia kirjailijoita ja kääntäjiä on saatu paikalle puhumaan ja miten ihmeessä en ole osallistunut tähän jo aiempina vuosina?! Tapahtumasta teki mielenkiintoisen ehkä juuri se, että kirjailijoille oli ilmeisesti annettu teeman puitteissa melko vapaat kädet kertoa, mistä halusivat; sen sijaan, että he olisivat olleet paikalla vain markkinoimassa uusinta teostaan tai vain vastailleet haastattelijan kysymyksiin. Silti olisi ollut mukavaa, jos tapahtuman lopuksi olisi järjestetty jonkinlainen signeeraustilaisuus; nyt signeerausta kaipaavien piti yrittää tungoksessa bongailla kirjailijoita ennen kuin nämä poistuivat paikalta.

Oli muuten hauska nähdä tapahtuman jälkeen, kun Joensuun Rantakadun jalkakäytävää pitkin astelivat kiihkeästi keskenään keskustelevat Haahtela, Ollikainen ja Kettu, matkalla juna-asemalle. :)

Myös Lukutoukka/Krista ja Mustikkakummun Anna olivat paikalla.