Kirjanurkkaus

Kaikki valot naapuritaloissa ovat sammuneet, kaikki ikkunat ovat pimeinä, kukaan ei katsele, lukuun ottamatta koiranaisen koiraa, joka on jalkeilla vielä tähänkin kellonaikaan numero 55:n neljännessä kerroksessa. Se on mietiskelevä ja lempeä, hyvä ja pohdiskeleva koira, minkä Max on pannut merkille heti, mutta se kärsii usein unettomista kausista ja katselee aikansa kuluksi ikkunasta yötä ja joutui hetki sitten seuraamaan tätä ikävää kuolemaa. Jean Echenozin Pianossa tarttui käteeni Vive la France! -haasteen takia, kun etsin itselleni ennestään tuntemattomia ranskalaiskirjailijoita. Pianossa osoittautui varsin nopealukuiseksi pikku kummajaiseksi. Heti romaanin ensimmäisellä sivulla tapaamme kaksi ranskalaismiestä, eräänlaisen Pekka Puupää ja Pätkä -parivaljakon, sankarin ja sidekickin . Ensimmäinen heistä on pitkä ja hyvin tyylikäs, toinen lyhyt ja nukkavieruihin vaatteisiin pukeutunut. Samalla selviää, että ensin mainittu mies pelkää jotain kuollakseen. Tai ei sentään kuolla...

Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa haastoi kaikki kirjabloggaajat kirjaostoksille syyskuun aikana ja bloggaamaan hankinnoistaan 30.9.2014. Olen monen muun kirjabloggaajan tavoin yrittänyt viime aikoina vähentää kirjojen ostoa ihan kustannus- ja tilasyistä. Tästä syystä olen kiertänyt kirjakaupat ja jopa rakkaan Book Depositoryni kaukaa. Luultavasti otan vahingon takaisin viimeistään Helsingin kirjamessuilla lokakuussa, josta mukaan tarttuu perinteisesti pino jos toinenkin uutta ja vanhempaa kirjallisuutta. :) En voinut kuitenkaan vastustaa kirjaston poistomyyntiä, joten ostin kuin ostinkin syyskuussa kahdeksan romaania sekä kasan lasten kuvakirjoja, joista kirjoitin jo täällä . Linkin takaa löytyvässä postauksessa tosin mainitaan vain kolme romaania, koska palasin "sattumalta" poistomyynnin viimeisenä päivänä kirjastoon ja huomasin aulassa lapun, jota kukaan kirja-addikti ei voisi vastustaa: "Sylillinen kirjoja 1€". Minun tapauksessani sylillinen oli yhtä kuin...

Tuntuu kuin kaikki alle puolivuotiaan esikoisvauvan vanhemmat tarvitsisivat oman "It Gets Better" -kampanjansa. Maailma on yhä olemassa lapsen ensikodin ulkopuolella. Kun lapsi kietoo lonkeroillaan vanhempansa niin tiukasti itseensä kiinni, että veri lakkaa kiertämästä, on elämän jatkuvuudesta hyvä saada muistutuksia. Lukiessa minulla on tapana taittaa sivun alakulma, jos haluan palata tuolle sivulle uudestaan esimerkiksi jonkin hyvän lainauksen tai muuten vaikuttavan kohdan vuoksi, jonka haluan ehkä mainita blogiarviossanikin. Yleensä taitettuja sivuja tulee pari, kolme kappaletta. Taatilan kirjaan niitä tuli 14. Onneksi kirja on oma, niin saan taitella sitä hyvällä omallatunnolla mielin määrin. ;) Takakannen mukaan Isipappablues "kuvaa vanhemmuuden kiirastulta ja heittää perinteiset sukupuoliroolit päälaelleen". Se on myös "2010-luvun sukupolvitarina" ja "karheanhellä rakkaudentunnustus". Kirjan aiheesta tulee Eve Hietamiehen Yösyöttö...

Kyse on mitasta ja sen täyttymisestä. Sanotaan, että mitta on täysi, mutta mitä se on täysi? Juopoilla se on viinaa, lapsilla limsaa, kokilla jauhoja. Mitä se on sairaanhoitajalla? Sietämistä. Tämän lukemisesta on kulunut jo todella pitkä aika, mutta pitäähän se blogiinkin saada jonkinlainen virallinen merkintä siitä historiallisesta tosiasiasta, että olen lukenut ensimmäisen Hotakaiseni (!). Olen jopa raapustanut kirjasta epämääräisiä huomioita muistiin lukemisen lomassa, joten arvostelu perustuu nyt noihin muistiinpanoihin, koska muistikuvani romaanista ovat vähän hämärät... Yritin tahkota Ihmisen osaa muutama vuosi siten, mutta luovutin muutaman kymmenen sivun jälkeen. Jokin kirjoitustyylissä ärsytti, eikä juoni imaissut millään mukaansa. Luonnon lakikin takkusi alussa. Hotakaisen tyyli vaati totuttelua. Lauseet olivat välillä niin töksähteleviä, että lukiessa tuli tunne kuin olisi kääntyillyt ympäri pienessä kopissa ja törmännyt jatkuvasti seinään. Ahtaanpaikankammo tulee ...

Viime viikolla ilmestyi Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat . Kirjallisuuden alan toimijoista koostuva raati valitsi erikoisnumeroon 20 iältään enintään 40-vuotiasta (= nuorta!) suomalaista kirjailijaa. Mukaan valittiin Laura Gustafsson, Johanna Holmström, Juha Itkonen, Emmi Itäranta, Emma Juslin, Juhani Karila, Katja Kettu, Kaj Korkea-aho, Tuomas Kyrö, Taina Latvala, Jenni Linturi, Marjo Niemi, Sofi Oksanen, Leena Parkkinen, Riikka Pulkkinen, Mikko Rimminen, Miina Supinen, Sanna Tahvanainen, Philip Teir ja Jaakko Yli-Juonikas . Granta 3 käännetään saman tien englanniksi, ja englanninkielinen nide julkistetaan Frankfurtin kirjamessuilla lokakuussa. Ei voi muuta kuin toivottaa kääntäjälle onnea; esimerkiksi Rimmisen ja Kyrön kirjoitustyylin tuntien kääntäminen ei välttämättä ole mikään helppo urakka... Lähes puolet listalle valituista kirjailijoista on ehtinyt esitellä taitojaan jo kahdessa aiemmassa suomenkielisessä Grantassa . Itkonen, Parkkinen, Supinen ja Te...

Lastenvaunujen ja lastenrattaiden käyttö heijastelee myös aikansa lastenhoitoa ja vanhemmuutta, sosiaalisia käytänteitä, sukupuolirooleja, elämäntapoja, arvoja ja asenteita. Valmistustavat kertovat puolestaan käsityöläisyydestä ja teollisuudesta, innovaatioista ja keksijöistä sekä teknisestä kehityksestä ja materiaalien maailman muutoksesta. Tässäpä erikoinen ja kiehtova tietokirja! Lastenvaunut ja niiden historia on aihe, jota en ensin pitänyt kovin laajana tai monipuolisena, mutta museolehtori, kansatieteilijä Hanna Forssellin teos osoittaa, miten moneen elämän osa-alueeseen lastenvaunujen kehitys oikeastaan liittyy. Lastenvaunut toimivat eräänlaisena porttina, jonka kautta voi tarkastella arjen ja elintapojen muutoksia yleisemmällä tasolla. Suomen kansallismuseon vanhimmat lastenvaunut (kirjan kuvitusta) Ilman lastenvaunuja ei lapsiperheen arki rullaa todetaan esipuheessa. Lastenvaunut ja muut vauvojen ja lapsien kuljettamiseen tarkoitetut menopelit ovat kautta aikojen ...

Kirjaston poistokirjamyynti - jokaisen lukutoukan, kirjanörtin ja (tämän viimeisen olen huomannut parin viime vuoden aikana) lapsiperheen unelma. Uhrasin tänään tunnin työajastani siihen, että pääsin kotikaupunkini pääkirjaston kirjamyyntiin, jossa olin viime vuonnakin. Kirjaston kokoussalissa oli heti kello 11 melkoinen tungos, ja kuulemma runokirjat myytiin loppuun viidessä (!) minuutissa. Kaunokirjallisuushyllyissä oli uutta ja vanhaa, dekkareita ja pokkareita, kotimaista ja käännettyä. Onnistuin rajoittamaan romaaniostokseni tällä kertaa kolmeen, joista kaksi olen itse asiassa jo lukenut, mutta jotka on kiva saada natisuttamaan jo ennestään täyttä kirjahyllyä. ;) Mukaan tarttuivat siis Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta , Kamila Sham sien Kartanpiirtäjä ja John Irvingin Leski vuoden verran , joista siis viimeinen on minulle vielä tuntematon tuttavuus. Niiden parin Irvingin perusteella, jotka olen lukenut, uskallan kuitenkin odottaa jotain lukemisen arvoista. :) Lastenkirjo...

Kesken päivällisen tämä mies, käytetään hänestä vaikka nimeä "Milo", nousi pöydästä ja meni yläkertaan. Sillä aikaa, kun me muut jatkoimme hilpeästi ruokailua alakerrassa, hän linnoittautui yhteen yläkerran huoneista. Kun me seuraavana aamuna heräsimme, meille valkeni tämä asia, jonka kanssa olemme eläneet siitä lähtien: talossamme asuu ventovieras ihminen vastoin meidän tahtoamme. Sekoitan Ali Smithin jostain syystä Monica Aliin . Molemmat ovat brittikirjailijoita, joiden nimessä on 'Ali', ja molempien teokset ovat roikkuneet lukulistallani jo vuosikausia. Smith pääsi ensimmäiseksi käsiini, koska tämän tuoreimman romaanin nimi ja alkuasetelma kuulostivat niin herkullisilta, että se oli pakko lukea. Kaikki alkaa päivälliskutsuista: [Oli] Kerran mies joka eräänä iltana päivälliskutsuilla pääruuan ja jälkiruuan välissä meni yläkertaan ja lukitsi itsensä isäntäväen vierashuoneeseen . Kukaan ei tiedä, miksi mies tekee näin tai mitä hän huoneessa tekee. Tilanne on v...

Syyskuu, syksy ja syksyn kirjauutuudet. Syksy 2014 näyttää kirjallisessa mielessä suorastaan muhkealta. Kevään/kesän uutuuskirjoissakin riittäisi tosin vielä luettavaa... Odotan jo Helsingin kirjamessuja innolla, vaikka niihin on vielä melkein kaksi kuukautta aikaa! Listasin tähän muutamia itseäni kiinnostavia kesän/syksyn uutuuksia. Osa on jo ilmestynyt, osa on vasta tuloillaan. Yhden olen ehtinyt jo lukeakin (tosin englanniksi), ja eräs toinen on juuri kesken. Atena Sari Peltoniemi : Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille . Perinteiset sadut kohtaavat nykymaailman aikuisille suunnatussa satukirjassa. Aloitin tämän eilen illalla ja olen aivan lumoutunut! Ilm. 6/2014. > LUETTU! Basam Books Sylvia Plath : Paniikki-Johnny ja Uniraamattu . Sylvia Plathia ei olekaan suomennettu lähes 20 vuoteen! Olen lukenut tämän englanniksi Plath-fanituskaudellani teininä, mutta olisi jännä verestää muistoja. Teos sisältää novelleja, tarinoita ja muita kirjoituksia. Ilm. 9/2014.  ...

Ähtärin eläinpuistossakin tuli käytyä Heinä- ja elokuu olivat varsin vähäkirjaisia, mutta sitäkin monipuolisempia lukukuukausia. Mukaan mahtuu tietokirja ja pari uudehkoa käännösromaania, Vive la France! -haastetta varten lukemani Pianossa sekä englanninkielistäkin uutta ja vanhaa: Heinäkuun luetut: Kathrin Passig & Aleks Scholz: Tietämättömyyden sanakirja M. L. Stedman: Valo valtameren yllä Ali Smith: Oli kerran kello nolla Elokuun luetut: Jean Echenoz: Pianossa Haruki Murakami: Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage Jeff Noon: Pixel Juice Edellisten kahden kuukauden superkoukutuksen aiheutti M. L. Stedmanin Valo valtameren yllä . Siitä lisää myöhemmin... Murakamin uutuus sen sijaan herätti melko ristiriitaisia tunteita. Odotan mielenkiinnolla muiden bloggaajien arvioita siitä, ainakin Omppu on myös ehtinyt jo kirjoittaa teoksesta.