Siirry pääsisältöön

Hanna Forssell: Lastenvaunut rullaavat

Lastenvaunujen ja lastenrattaiden käyttö heijastelee myös aikansa lastenhoitoa ja vanhemmuutta, sosiaalisia käytänteitä, sukupuolirooleja, elämäntapoja, arvoja ja asenteita. Valmistustavat kertovat puolestaan käsityöläisyydestä ja teollisuudesta, innovaatioista ja keksijöistä sekä teknisestä kehityksestä ja materiaalien maailman muutoksesta.

Tässäpä erikoinen ja kiehtova tietokirja! Lastenvaunut ja niiden historia on aihe, jota en ensin pitänyt kovin laajana tai monipuolisena, mutta museolehtori, kansatieteilijä Hanna Forssellin teos osoittaa, miten moneen elämän osa-alueeseen lastenvaunujen kehitys oikeastaan liittyy. Lastenvaunut toimivat eräänlaisena porttina, jonka kautta voi tarkastella arjen ja elintapojen muutoksia yleisemmällä tasolla.

Suomen kansallismuseon vanhimmat lastenvaunut (kirjan kuvitusta)
Ilman lastenvaunuja ei lapsiperheen arki rullaa todetaan esipuheessa. Lastenvaunut ja muut vauvojen ja lapsien kuljettamiseen tarkoitetut menopelit ovat kautta aikojen kuuluneet lapsiperheen perustarvikkeisiin. Ne ovat usein yksi ensimmäisistä, tärkeimmistä ja kalliimmista hankinnoista, joita vauvalle tehdään.

Lastenvaunujen kautta voi tutkia muun muassa perheen historiaa, vaurastumista ja kulutuskulttuuria, kaupungistumista ja teollistumista, terveyskäsityksiä, sukupuolirooleja ja muodin kehitystä. Siis vaikka mitä! Vaunut ovatkin aina kertoneet enemmän vauvan vanhempien arvomaailmasta ja elämäntyylistä kuin vauvasta itsestään.

Nykyisin lehdistä löytyy kattavia vaunuvertailuja, ja vaunujen valinta herättää tunteita netin keskustelupalstoilla. Varsinkin tuoreet vanhemmat käyttävät vaunujen valintaan usein paljon aikaa ja rahaa, jotta vauvan kulkupeli kuvastaisi mahdollisimman hyvin tuoreen perheen identiteettiä. Joku haluaa perinteiset ja suositut Emmaljungat tai Briot, toinen muodikkaat Bugaboot, joku futuristiset Stokket, toinen kolmipyöräiset, joku juoksulenkille sopivat, joku sukupuolineutraalit, joku retrot tai tuunatut vaunut, joku pinkit prinsessavaunut...

Vaunuvalmistajat ovatkin markkinoineet lastenvaunuja suomalaisvanhemmille jo 1800-luvulta lähtien. Ensimmäiset lastenvaunut tuotiin Suomeen Ruotsista, Saksasta ja Englannista, ja ne olivat puisia, varsin karunnäköisiä vekottimia. Pian myös Suomessa alettiin valmistaa kori- ja rottinkivaunuja tilaustöinä. Vuonna 1909 perustettiin Lohtajan Lastenvaunutehdas, jonka katalogissa oli peräti 28 lastenvaunumallia ja viidet rattaat.

Lohtajan Lastenvaunutehtaan vaunuja (kirjan kuvitusta)
1920-luvulla lastenvaunuista alettiin tehdä turvallisempia ja mukavampia. 1930-luvulla kotimainen lastenvaunuteollisuus kasvoi muun muassa Heteka-merkkisten vaunujen myötä. Ulkona nukuttamista ja vauvan kanssa ulkoilua suositeltiin terveyssyistä, ja kunnollisten vaunujen merkitys korostui. 1950- ja 1960-lukujen vauvabuumin aikana vaunujen kysyntä kasvoi, ja kotimaiset merkit kukoistivat. Vaunut alkoivat muistuttaa ulkonäöltään toista tuon ajan statussymbolia, autoa. Niissä oli jopa virtaviivaisia kromikoristeita!

Onnea on "lämmin ja vedoton" vaunu! (kirjan kuvitusta)
1960-luvulla keksittiin mullistavat sateenvarjorattaat, ja 1970-luvulta lähtien nähtiin yhä useammin myös isiä työntämässä vaunuja - siis ilman äitejä! :) 1980-luvulla suosittiin tietenkin kirkkaita värejä, 1990-luvulla yhdistelmävaunuja. 2000-luvulle tultaessa vaihtoehtojen ja lisävarusteiden määrä on vain kasvanut.

Modernit isät (kirjan kuvitusta)
Välillä erilaisten vaunumallien rakenteiden ja materiaalien kuvaukset ovat melko luettelomaisia, ehkä vähän liiankin yksityiskohtaisia normilukijalle. Itseäni kiinnostivat enemmän kirjan kuvat. Kirjassa on runsaasti kuvia aina ensimmäisiä lastenvaunuja esittävistä mustavalkoisista valokuvista vaununvalmistajien katalogeihin eri vuosikymmeniltä. Osa vanhoista vaunuista edustaa tyylikästä retroa, mutta osa näyttää todella epäkäytännöllisiltä ja epämukavilta verrattuna nykyisiin vaunuihin.

Kokonaisuutena kirja on kiehtova, kattava ja nostalginen katsaus lastenvaunujen ja sitä kautta perheen ja lapsuuden historiaan!

Bloggaaja itse tyylikkäissä 1980-luvun rattaissa lantakasan vieressä. :)
Teoksesta keskustellaan Helsingin kirjamessuilla torstaina 23.10 klo 11.30 (Kirjakahvila).

Hanna Forssell: Lastenvaunut rullaavat. SKS. 2014. 140 sivua.

SKS: Lastenvaunut rullaavat
Agricolan kirja-arvostelu: "Vauvanvaunut osana arkea ja aatteita - 200 vuotta lastenvaunujen historiaa"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude