Siirry pääsisältöön

Hanna Forssell: Lastenvaunut rullaavat

Lastenvaunujen ja lastenrattaiden käyttö heijastelee myös aikansa lastenhoitoa ja vanhemmuutta, sosiaalisia käytänteitä, sukupuolirooleja, elämäntapoja, arvoja ja asenteita. Valmistustavat kertovat puolestaan käsityöläisyydestä ja teollisuudesta, innovaatioista ja keksijöistä sekä teknisestä kehityksestä ja materiaalien maailman muutoksesta.

Tässäpä erikoinen ja kiehtova tietokirja! Lastenvaunut ja niiden historia on aihe, jota en ensin pitänyt kovin laajana tai monipuolisena, mutta museolehtori, kansatieteilijä Hanna Forssellin teos osoittaa, miten moneen elämän osa-alueeseen lastenvaunujen kehitys oikeastaan liittyy. Lastenvaunut toimivat eräänlaisena porttina, jonka kautta voi tarkastella arjen ja elintapojen muutoksia yleisemmällä tasolla.

Suomen kansallismuseon vanhimmat lastenvaunut (kirjan kuvitusta)
Ilman lastenvaunuja ei lapsiperheen arki rullaa todetaan esipuheessa. Lastenvaunut ja muut vauvojen ja lapsien kuljettamiseen tarkoitetut menopelit ovat kautta aikojen kuuluneet lapsiperheen perustarvikkeisiin. Ne ovat usein yksi ensimmäisistä, tärkeimmistä ja kalliimmista hankinnoista, joita vauvalle tehdään.

Lastenvaunujen kautta voi tutkia muun muassa perheen historiaa, vaurastumista ja kulutuskulttuuria, kaupungistumista ja teollistumista, terveyskäsityksiä, sukupuolirooleja ja muodin kehitystä. Siis vaikka mitä! Vaunut ovatkin aina kertoneet enemmän vauvan vanhempien arvomaailmasta ja elämäntyylistä kuin vauvasta itsestään.

Nykyisin lehdistä löytyy kattavia vaunuvertailuja, ja vaunujen valinta herättää tunteita netin keskustelupalstoilla. Varsinkin tuoreet vanhemmat käyttävät vaunujen valintaan usein paljon aikaa ja rahaa, jotta vauvan kulkupeli kuvastaisi mahdollisimman hyvin tuoreen perheen identiteettiä. Joku haluaa perinteiset ja suositut Emmaljungat tai Briot, toinen muodikkaat Bugaboot, joku futuristiset Stokket, toinen kolmipyöräiset, joku juoksulenkille sopivat, joku sukupuolineutraalit, joku retrot tai tuunatut vaunut, joku pinkit prinsessavaunut...

Vaunuvalmistajat ovatkin markkinoineet lastenvaunuja suomalaisvanhemmille jo 1800-luvulta lähtien. Ensimmäiset lastenvaunut tuotiin Suomeen Ruotsista, Saksasta ja Englannista, ja ne olivat puisia, varsin karunnäköisiä vekottimia. Pian myös Suomessa alettiin valmistaa kori- ja rottinkivaunuja tilaustöinä. Vuonna 1909 perustettiin Lohtajan Lastenvaunutehdas, jonka katalogissa oli peräti 28 lastenvaunumallia ja viidet rattaat.

Lohtajan Lastenvaunutehtaan vaunuja (kirjan kuvitusta)
1920-luvulla lastenvaunuista alettiin tehdä turvallisempia ja mukavampia. 1930-luvulla kotimainen lastenvaunuteollisuus kasvoi muun muassa Heteka-merkkisten vaunujen myötä. Ulkona nukuttamista ja vauvan kanssa ulkoilua suositeltiin terveyssyistä, ja kunnollisten vaunujen merkitys korostui. 1950- ja 1960-lukujen vauvabuumin aikana vaunujen kysyntä kasvoi, ja kotimaiset merkit kukoistivat. Vaunut alkoivat muistuttaa ulkonäöltään toista tuon ajan statussymbolia, autoa. Niissä oli jopa virtaviivaisia kromikoristeita!

Onnea on "lämmin ja vedoton" vaunu! (kirjan kuvitusta)
1960-luvulla keksittiin mullistavat sateenvarjorattaat, ja 1970-luvulta lähtien nähtiin yhä useammin myös isiä työntämässä vaunuja - siis ilman äitejä! :) 1980-luvulla suosittiin tietenkin kirkkaita värejä, 1990-luvulla yhdistelmävaunuja. 2000-luvulle tultaessa vaihtoehtojen ja lisävarusteiden määrä on vain kasvanut.

Modernit isät (kirjan kuvitusta)
Välillä erilaisten vaunumallien rakenteiden ja materiaalien kuvaukset ovat melko luettelomaisia, ehkä vähän liiankin yksityiskohtaisia normilukijalle. Itseäni kiinnostivat enemmän kirjan kuvat. Kirjassa on runsaasti kuvia aina ensimmäisiä lastenvaunuja esittävistä mustavalkoisista valokuvista vaununvalmistajien katalogeihin eri vuosikymmeniltä. Osa vanhoista vaunuista edustaa tyylikästä retroa, mutta osa näyttää todella epäkäytännöllisiltä ja epämukavilta verrattuna nykyisiin vaunuihin.

Kokonaisuutena kirja on kiehtova, kattava ja nostalginen katsaus lastenvaunujen ja sitä kautta perheen ja lapsuuden historiaan!

Bloggaaja itse tyylikkäissä 1980-luvun rattaissa lantakasan vieressä. :)
Teoksesta keskustellaan Helsingin kirjamessuilla torstaina 23.10 klo 11.30 (Kirjakahvila).

Hanna Forssell: Lastenvaunut rullaavat. SKS. 2014. 140 sivua.

SKS: Lastenvaunut rullaavat
Agricolan kirja-arvostelu: "Vauvanvaunut osana arkea ja aatteita - 200 vuotta lastenvaunujen historiaa"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi