Siirry pääsisältöön

Pekka, Otso, Pupu ja muut

Kirjaston poistokirjamyynti - jokaisen lukutoukan, kirjanörtin ja (tämän viimeisen olen huomannut parin viime vuoden aikana) lapsiperheen unelma. Uhrasin tänään tunnin työajastani siihen, että pääsin kotikaupunkini pääkirjaston kirjamyyntiin, jossa olin viime vuonnakin. Kirjaston kokoussalissa oli heti kello 11 melkoinen tungos, ja kuulemma runokirjat myytiin loppuun viidessä (!) minuutissa.

Kaunokirjallisuushyllyissä oli uutta ja vanhaa, dekkareita ja pokkareita, kotimaista ja käännettyä. Onnistuin rajoittamaan romaaniostokseni tällä kertaa kolmeen, joista kaksi olen itse asiassa jo lukenut, mutta jotka on kiva saada natisuttamaan jo ennestään täyttä kirjahyllyä. ;) Mukaan tarttuivat siis Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta, Kamila Shamsien Kartanpiirtäjä ja John Irvingin Leski vuoden verran, joista siis viimeinen on minulle vielä tuntematon tuttavuus. Niiden parin Irvingin perusteella, jotka olen lukenut, uskallan kuitenkin odottaa jotain lukemisen arvoista. :)


Lastenkirjojen puolella sen sijaan taisin saada jonkinlaisen nostalgiakohtauksen ja ryhdyin haalimaan käsiini omia suosikkejani lapsuudesta. Löysin kolme Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntää, kaksi Chizuko Kuratomin Otso-herraa, yhden Pirkko Koskimiehen Pupu Tupunan sekä Hannele Huovin Urpo ja Turpo -kirjan. Nuortenkirjojen puolelta löytyi vielä Enid Blytonin Seikkailujen joki.


Jokin noissa vanhoissa lastenkirjoissa jaksaa viehättää. Erityisesti Otso-herrojen maalauksellinen kuvitus (Kozo Kakimoton käsialaa) ja kömpelö, isokokoinen nalle tuovat muistoja mieleen. Värikkäämpi Pupu Tupuna kiinnosti perheen 2-vuotiasta enemmän, mutta ehkä hänkin tykästyy vielä sympaattiseen Otsoon (toivossa on hyvä elää).


Poistokirjamyynti jatkuu perjantaihin saakka. Saa nähdä, maltanko olla tekemättä lisää "löytöjä". ;)

Kommentit

  1. Hienot löydöt! :)
    Minusta on ihanaa, että edes joissakin kirjastoissa päällystetään kirjat noin, että alkuperäiset kansipaperit säilyvät. Meidän kirjastossa selkämykset ovat tosi ankeita, kun vain etu- ja takakansipaperi on jätetty paikoilleen. (Tämä onkin yksi syy siihen, miksi intoni poistokirjoihin on aika lailla loppunut.)

    Voi, minä rakastin Otso-nallea! Pidän edelleenkin tuosta kuvituksesta, mutta harmikseni meidän lapset eivät ole siitä viehättyneet.

    Leski vuoden verran on muuten minusta yksi Irvingin parhaista kirjoista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nyt kansipaperit kuuluu säilyttää, ilman muuta!

      Kyllä tuo Leski vuoden verran pitää jossain vaiheessa lukea... :)

      Poista
  2. Hienoja löytöjä, etenkin Irvingin teos oli omaan mieleeni ja Kartanpiirtäjäkin tosi hyvä. Kirjastojen poistot ovat melko pirullisia kuten kirpparitkin, mutta viime aikoina olen jostain tempaissut melkoisen itsekurin ja en ole ostanut juuri mitään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yritin pitää näppini kurissa, vaikka poistoissa olisi ollut mm. Margaret Atwoodia ja muutama Kazuo Ishiguron kirja, jotka minulta puuttuvat. :)

      Poista
  3. Hyviä löytöjä!

    Meidän lähikirjastossa järjestettiin viikko-pari sitten (vihdoin ja viimein, olen minä sitä odottanutkin!) poistokirjamyynti, syöksyin suoraan töistä hakemaan tytöt ja ajoimme kirjastolle. Vitosella sai kassillisen kirjoja ja kankaisen kirjastokassin, ei hirveästi yllättäne, että hamstrasimme kassin täyteen :D Tai no kyllä "kirjastontäti" sanoi, että vielä saattaisi muutama mahtua, mutta emme lähteneet nälkäisinä enää etsimään lisää luettavaa. Onnea on kirjasto, monessa mielessä <3

    VastaaPoista
  4. Noita Otso-herroja lukiessa voin olla ylpeä, että nimeni on Otso! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi