Siirry pääsisältöön

Haruki Murakami: The Strange Library

"Please step right this way," the old man beckoned. Beyond the inner door was a shadowy corridor lit by a single flickering bulb. We stepped into the dying light.

Haruki Murakami is a master storyteller and especially a master of short stories. Despite this, none of his short story collections have been translated into Finnish. Only novels. (The newest one, a translation of Hard-Boiled Wonderland and the End of the World entitled Maailmanloppu ja ihmemaa, will be published next month.)

The Strange Library is an individually published short story, or a novella, or a children's picture book, or an art book, or a collage or... I don't even know what it is. I think in this case pictures definitely speak louder than words. This is what the front cover of my edition looks like:

There's an ominous warning on the side: "For internal use only". The cover pages open like flaps:
A creepy, laughing mouth. A hypnotising eye. And then there's the first page and the story begins:

The Strange Library tells the story of a young boy who finds himself trapped in the basement of a local library. And this is not a homely, bright, inviting book-lover's library, but a dark, creepy, truly strange library. An old man forces the boy to sit in Room 107 and tells him that he has one month to memorize three books from cover to cover before he can go home. An ethereal girl and a sheep man (very Murakamiesque!) visit the boy and try to help him. There are doughnuts, a full moon, a black dog and the Ottoman Empire. The reader can't be quite sure what is fake and what is real. The creepy story is like a distressing nightmare that you want to wake up from, but can't.


The story is full of mysteries, symbols and allegories that went way beyond my understanding. :) But maybe nightmares like this are not meant to be understood on a rational level. The story was also surprisingly dark and depressing for Murakami, and certainly very dark for a children's book (as the book is categorised). But I liked the way the pictures complemented the tale and made it more visual and dreamlike.


So a word of warning: don't read this as your first Murakami or you may be too confused or depressed to read any of his other work. ;) But the book is still worth a read if only for the quirky twists and turns that the illustrations add to the story.

Haruki Murakami: The Strange Library. Knopf. 2014. 96 pages.
Originally published in Japanese as Fushigi na toshokan
Translated by Ted Goossen
Art direction and design by Chip Kidd

HarukiMurakami.com: The Strange Library
Wikipedia: Haruki Murakami

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...