Siirry pääsisältöön

Anni Nupponen: Nainen ja kuningas

Minun voimani oli parantaa ja parantaa aina vain uudelleen, korjata ja eheyttää. Minä olin siis vahva, vahva omassa itsessäni. Areth - hän oli vahva, mutta eri tavalla kuin minä, jumalansa tavalla. Vaikka hän aiheutti minulle suurta surua, niin suurta, että mieleni lähes sortui, en lopulta saattanut syyttää häntä, sillä tuolloin minun olisi pitänyt syyttää häntä siitä, mitä hän oli.

Anni Nupposen alun perin omakustanteena ilmestynyt Nainen ja kuningas voitti vuonna 2009 Kuvastaja-palkinnon, joka myönnetään parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle. Sittemmin romaanin korjatun painoksen on julkaissut Vaskikirjat.

Rakeinen ja kökkö kansi ei nosta odotuksia kovin korkealle ja kirja on jotenkin onnistuttu sitomaan niin kehnosti, että sivut uhkaavat irrota, jos niitä kääntelee liian rivakasti. Tarina on kuitenkin sen verran vetävä, että melko rivakasti niitä tuli välillä käänneltyä. :)

Eelis on parannuksen salin ylin nainen ja taitava parantaja. Työssään hän kohtaa kuningas Arethin, ylpeän ja itsevarman hallitsijan, joka ei kaihda sotaa, mutta kaipaa yksityiselämässään myös kumppania. Eeliksen ja Arethin kypsä suhde perustuu tasavertaisuuteen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen, mutta velvollisuudet kahlitsevat kummankin rooliinsa eikä yhteinen elämä näytä mahdolliselta.

Ymmärrän, miksi Nupposen tyyliä on kuvailtu waltarimaiseksi. Kieli on ylevää, vanhakantaista ja runollista, mutta samalla soljuvaa ja taianomaista. Polveilevat lauseet, joissa ei kuitenkaan ole turhaa toistoa, ja paikoin vanhanaikainen sanajärjestys sekä etäännyttää että lumoaa. Myös Sinuhe oli paikkaansa maailmasta etsivä lääkäri ja mahtavan hallitsijan alamainen, hieman Eeliksen tavoin!

Täytyy sanoa, että olen harvoin lukenut näin koskettavaa ja todentuntuista kuvausta sodasta nimenomaan kotirintaman näkökulmasta. Ja tarkoitan todella todentuntuista, vaikka kyse on fantasiamaailmasta. Pojat ja miehet sotivat jossain kaukana ja ovat poissa vuosikausia, mutta sodan kauheudet tuntuvat silti konkreettisesti kotiin jääneiden luona. Ruuasta on pulaa, kun kaikki pitää toimittaa armeijalle. Kaupunkiin tulvii pakolaisia. Huhut, pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta leviävät kansan keskuudessa, kun uutisia sodan edistymisestä ja läheisten kohtalosta ei kuulu.

Romaanissa ei ole mitään miekkojen kalistelua, hirveitä petoja tai mahtavia taikoja. Fantasiakirjaksi se on melko seesteinen ja pohdiskeleva, ja keskittyy päähenkilön mietteisiin ja elämänkaareen. Kirjassa pohditaan syvällisesti kysymyksiä yksilön vastuusta, sodan etiikasta ja oikeudesta onneen.

Kirjasta välittyi hienosti Eeliksen omat tunteet sotaa ja kärsimystä kohtaan. Parantajana hän ei voi käsittää sitä, miksi joku haluaisi tarkoituksellisesti vahingoittaa tai tappaa toisen ihmisen. Eeliksen vahva vakaumus antaa kirjalle jopa pasifistisia sävyjä. Vastaparina on tietenkin kuningas Areth, sankareiden ja sodan jumalan parissa kasvanut vahva hallitsija. Parantaja ja sotilas, nöyrä palvelijanainen ja mahtava kuningas... Kaksi vastakkaista voimaa vetävät toisiaan puoleensa kuin erinapaiset magneetit. Eeliksen ja Arethin maailmankuvien erilaisuus tekee suhteesta jopa hieman epäuskottavan, vaikka sisäinen kamppailu yhdistää heitä.

Jos jotain olisin kirjaan vielä kaivannut, niin enemmän yksityiskohtia Eeliksen työstä. Parantajat parantavat kirjassa sairaita ajatustensa ja käsiensä avulla, mutta olisi ollut kiinnostavaa lukea lisää Eeliksen arjesta ja yksittäisistä potilaista.

Bloggaajista myös Marjaana on ihastunut kirjaan.

Anni Nupponen: Nainen ja kuningas. Vaskikirjat. 2009. 288 sivua.

Vaskikirjat: Nainen ja kuningas
Osuuskumma: Anni Nupponen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt