Siirry pääsisältöön

Inka Nousiainen & Satu Kettunen: Yökirja

Kannen kuvat: Satu Kettunen
- Oletko koskaan pitänyt yökirjaa?
- En. Mutta ehkä sinä voisit opettaa minulle, miten sitä pidetään.

Inka Nousiainen on kirjoittanut useita nuorten- ja aikuisten romaaneja, joista omia suosikkejani ovat erityisesti Arvaa ketä ajattelen (2007) ja Kirkkaat päivä ja ilta (2013). Kesällä ilmestynyt Yökirja on Nousiaisen ensimmäinen kuvakirja lapsille. Kirjan on kuvittanut Satu Kettunen.

Yökirja kertoo 6-vuotiaasta Kuusta, joka ei voi mennä päivisin ulos, koska hän tulee valosta hirmuisen kipeäksi. Niinpä hän käy yksin ulkona öisin ja pitää päiväkirjan sijasta yökirjaa. Eräänä yönä Kuu tapaa vihreäsilmäisen, ketunnäköisen Raan, joka istuu puun alla ja itkee. Raan vieressä on surullinen koira nimeltä Suru. Surullinen Raa ja yksinäinen Kuu tutustuvat ja ystävystyvät.

Kuun kotona on 4-vuotias pikkusisko Oo La Laa, joka aikoo isona sirkukseen töihin. Raan ja Oo La Laan äiti ompelee koneella päivät pitkät Ystäviä, suuria nukkeja yksinäisille aikuisille, joilla ei ole öisin ketään, jota halata.

Ensilukemalta Yökirjan tarina oli minusta hieman sekava ja liiankin tajunnanvirtamainen. Kirjassa on kuitenkin paljon kauniita lauseita ja ajatuksia ystävyydestä ja yksinäisyydestä. Näin yksinkertaisesti ja oivaltavasti yksinäisyyttäkin voi kuvailla, käyttämättä varsinaista sanaa 'yksinäisyys':

Minulle tulee välillä hiljainen olo ilman mitään syytä. Ja joskus siitä hiljaisuudesta tulee niin iso ettei sille ole kotonani tilaa. Siksi minun on vietävä Hiljaisuuteni muualle, sinne missä se parhaiten viihtyy. Minä vien Hiljaisuuteni Raan luokse.

 
Kuviin on sommiteltu kollaasimaisesti paljon erilaisia elementtejä, muotoja, värejä, kuvioita ja pintoja, jotka houkuttelevat koskettamaan ja kuvittelemaan, miltä jokin tuntuu (koiran turkki, lehtiä, sammalta, kangasta, muovia...). Violetit, turkoosit ja syvänsiniset värit sopivat hyvin kirjan surumieliseen, mutta taianomaiseen yölliseen tunnelmaan. Yökirja on vasta toinen Kettusen kuvittama kirja; ensimmäisestä hän sai Rudolf Koivu -kuvituspalkinnon.


Suosittelisin Yökirjaa 5-vuotiaasta ylöspäin. Oma 3-vuotiaani oli selvästi kirjalle vielä liian pieni eikä hän jaksanut keskittyä välillä vaikeatajuiseen ja abstraktiin tekstiin, jossa ajatukset juttelevat keskenään ja Kuun kyyneleet tulevatkin ulos Raan silmistä.

Kirjan kaunein kohta on se, kun Kuu uskaltaa näyttää Raalle, millaisessa kiiltävässä "avaruuspuvussa" hän joutuu kulkemaan päivisin, jotta aurinko ei satuttaisi häntä. Kirjassa käsitellään siis myös erilaisuuden hyväksymistä:

Ajattele että kenelläkään muulla ei ole tuollaista. Miten monella on esimerkiksi silmälasit. Mutta kenelläkään ei ole avaruuspukua. Sinä et ole niin kuin muut, ja juuri siksi minä sinusta tykkäänkin.

Niin yksinkertaista se on. :)


Inka Nousiainen & Satu Kettunen: Yökirja. Tammi. 2015.

Kirja.fi: Yökirja
Kirja.fi: Inka Nousiainen
Kirja.fi: Satu Kettunen

Kommentit

  1. Tämä on ollut minulla jo kuukauden lainassa mutten ole vielä lukenut, joku juttu mietityttää ja tästä jutusta sain vahvistusta. Luen silti, tai, katsotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopealukuinenhan tämä on, mutta kuvia tarkemmin tutkimalla saa kyllä enemmän niistä irti. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi