David Walliams & Quentin Blake: Poika ja mekko

Lisa kohensi mekkoa asiantuntevasti ja talutti sitten Dennisin ääneti seinäpeilin eteen. Dennis tutkaili itseään. Ensin hän järkyttyi näkemästään. Sitten järkytys muuttui ihmetykseksi ja hän alkoi nauraa. Hänellä oli niin onnellinen olo, että hänen teki mieli tanssia. Joskus asiat tuntuvat niin voimakkaasti, että sanat eivät riitä.

David Walliamsin Herra Lemu -lastenkirjaa kehuttiin useissa kirjablogeissa pari vuotta sitten. Sitä en ole vielä lukenut, mutta viime vuonna ilmestynyt Poika ja mekko, jossa on jälleen Quentin Blaken anarkistisen suttuinen kuvitus, oli pakko saada käsiin.

12-vuotias Dennis on koulun jalkapallotähti, joka elää vanhempiensa avioeron jälkeen kolmestaan isänsä ja isoveljensä Johnin kanssa. Äiti on lähtenyt, isä huutaa pojilleen ja ruokkii masennustaan ruualla. Perheessä ei saa itkeä, ei puhua tunteista eikä varsinkaan halata.

Dennis yllättyy iloisesti, kun hänen seuraansa lyöttäytyy kaunis ja suosittu Lisa, joka on niin kertakaikkisen hurmaava, että varmaan oravienkin sydämet muljahtelivat, kun hän käveli ohi. Seurauksena ei kuitenkaan ole tyypillinen varhaisteinien ihastustarina, vaan Lisa ja Dennis jakavat yhteisen kiinnostuksenkohteen: muodin.

Dennisin isä löytää poikansa huoneesta Vogue-lehden eikä ensin ole aivan varma, kuinka suhtautua. Lopulta hän päättää, että muotilehden lukeminen ei ole normaali harrastus pojalle ja suuttuu. Lukiessa hymyilyttää, kun isä kieltää poikaansa katsomasta Pikku-Britanniaa (vai mikä sen nimi on, missä ne kaksi ääliötä pukeutuvat 'fiineiksi leideiksi'. Siitä tulee huonoja vaikutteita.). Kirjailija Walliams kun on itse tietenkin toinen kyseisen sarjan päätähdistä. :)

Lisa sen sijaan rohkaisee Dennisia: yhdessä he valitsevat Dennisille mekon ja meikit, jotta tästä voi tulla Denise. Lisa tuo ranskalaisena vaihto-oppilaana esiintyvän Denisen mukanaan kouluun. Mutta kun Denisen peruukki putoaa koulun pihalla maahan, ja sen alta paljastuu Dennis, muiden lasten pilkkanauru on armotonta:

Kirjassa on kuitenkin Dennisin kannalta onnellinen loppu eikä mekkoon pukeutuminen lopulta ole ongelma sen enemmän luokkatovereille kuin ankaralle isällekään.

Poika ja mekko on vastustamaton, lämminhenkinen ja vauhdikkaasti etenevä kirja, jonka huumori uppoaa varmasti monenikäisiin lukijoihin. Vaikka jo kirjan nimestä voi herätä mielikuva, että tässä käsitellään seksuaalisuutta ja sukupuolta, niin minusta mekko edustaa Dennisille jotain muuta. Poika kaipaa äitiään ja vaalii ainoaa jäljellä olevaa valokuvaa äidistään, jossa tällä on keltainen kesämekko. Muotilehdet ja kauniit vaatteet tarjoavat Dennisille keinon paeta hetkeksi harmaasta arjesta fantasiamaailmaan, jossa kaikki on puhdasta, kaunista ja värikästä - kuin äiti.

Lapsilukijoille kirja tarjoaa toki mahdollisuuden käsitellä myös erilaisuuteen, suvaitsevaisuuteen ja sukupuoleen liittyviä kysymyksiä. Valtavirrasta poikkeaminen vaatii suurta rohkeutta, erityisesti mitä tulee pukeutumiseen ja ulkonäköön. On muuten turhauttavaa ja surullista huomata, että jo 3-vuotiaat oppivat ikätovereiltaan (ja eräiltä aikuisilta), mitkä ovat tyttöjen ja mitkä poikien vaatteita ja värejä. Ja että jos joku sekoittaa nämä, "erehdyksestä" täytyy huomauttaa ja kyseistä lasta saa (tai jopa kuuluu) pitää hieman huvittavana.

Toivon, että olisin itsekin saanut lukea enemmän näin riemukkaita ja avarakatseisia kirjoja alakouluikäisenä.

David Walliams & Quentin Blake: Poika ja mekko. Tammi. 2015. 220 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Boy in the Dress
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta

Kirja.fi: Poika ja mekko
Kirjavinkit: Poika ja mekko
Wikipedia: David Walliams