Siirry pääsisältöön

Kevään 2016 kirjat

On taas perinteisen puolivuosittaisen kirjakatsauksen vuoro, vaikka vuoden ensimmäinen kuukausi lähestyy jo loppuaan. Kirjakevät näyttää runsaalta, monipuoliselta ja todella houkuttelevalta. Vuoden ensimmäiset kirjauutuudet, Hävityksen jumala ja Tyhmä neitsyt, odottavat jo yöpöydällä. Seuraavassa ne ja muita itseäni kiinnostavia teoksia alkuvuoden tarjonnasta:

Atena

Ralf Rothmann: Kuolema keväällä (3/2016) - Kohtalo viskelee kahta nuorta saksalaispoikaa eri suuntiin toisen maailmansodan loppukuukausina. Kuvauksen perusteella kuulostaa siltä, että kirja pyrkii purjehtimaan Doerrin Kaikki se valo jota emme näe -romaanin vanavedessä. Tämänkin käännösoikeudet on myyty useisiin maihin.

Darragh McKeon: Kaikki pysyväinen haihtuu pois (4/2016) - Taas kirja, jonka nimi alkaa sanalla 'Kaikki' ja sekoittuu joko Doerrin viimevuotiseen tai Jonas Hassen Khemirin tuoreeseen romaaniin. Myös McKeon kirjoittaa viime vuosisadan käännekohdista, tällä kertaa Tšernobylin ydinonnettomuudesta ja Neuvostoliiton hajoamisesta. LUETTU!

Bazar

Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa (4/2016) - Pariisilaisen kirjakauppiaan puodista löytyy jokaisen asiakkaan mielialaan sopiva kirja. Kirjakauppias itse vain ei löydä lohtua menneisyyden suruunsa.

Yuval Noah Harari: Sapiens: Ihmisen lyhyt historia (2/2016) - Uskallan jo väittää, että vuoden paras tietokirja on tässä. Ostin tämän viime vuonna englanniksi ja selailun perusteella näyttää lupaavalta. Historian tohtori Harari selvittää, miksi homo sapiens nousi muiden lajien yläpuolelle ja mikä on vaikuttanut ihmislajin kehitykseen.

Gummerus

Otto Lehtinen: Wurlitzer (2/2016) - Helsinkiin sijoittuva esikoisteos seksuaalisuudesta, perheestä ja tiikeristä. Jotenkin tulee eräs Statovci mieleen... :)

Ida Simons: Tyhmä neitsyt (1/2016) - Hollantilaisen Simonsin unohdettu teos "löytyi" erään kustantajan äidin kirjahyllystä ja uudelleenjulkaisu aiheutti mediavyöryn. Nuoren tytön kasvukertomus 1920-30-luvun juutalaisyhteisössä Alankomaissa. Bloggaajista mm. Tuijata ja Sara ovat ehtineet lukea ja blogata kirjasta. LUETTU!

Johnny Kniga

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista (1/2016) - Tätä on hypetetty jo kovasti (mm. tässä Hesarin tuoreessa arvostelussa). Moniääninen jännitysromaani toisen polven maahanmuuttajista.

Kustantamo S&S (aiemmin Schildts & Söderströms)

Takashi Hiraide: Kissavieras (2/2016) - Eleetön romaani kirjailijapariskunnasta, jonka elämään ilmestyy arvoituksellinen kissa. LUETTU!

Kate Atkinson: Hävityksen jumala (1/2016) - Blogistanian Globalian voittanut Elämä elämältä on vielä lukematta, enkä ole varma, miten suuri vääryys on lukea sen "sisarteokseksi" tituleerattu Hävityksen jumala ennen sitä. Aion kuitenkin ottaa asiasta selvää. Ainakin Krista lupailee arviossaan, että tästäkin teoksesta voi aloittaa Atkinsoniin tutustumisen.

Lena Frölander-Ulf: Minä, Muru ja metsä (3/2016) - Lastenkirja metsän kiehtovista kummajaisista. LUETTU!

Hanna Lundström & Maija Hurme: Onnen kuplia (3/2016) - Runokirja lapsille.

Lasten Keskus

Jozua Douglas & Hiky Helmantel: Kissan päivät (5/2016) - Kuvitettu tietokirja yli 3-vuotiaille, jossa vastataan kaikenlaisiin kysymyksiin kissoista. LUETTU!

Like

Stinke A. Itäniemi: Saturnuksen viettelys (2/2016) - Esikoisteos minuudesta, seksuaalisuudesta ja hulluudesta. LUETTU!

Minerva

Marjut Helminen: Appelsiinilehto (1/2016) - Esikoisromaani pakolaisuudesta, kahden maan kansalaisuudesta ja aina yhtä ajankohtaisesta Lähi-idän konfliktista. Leena Lumi ehti povata tälle jo Finlandia-ehdokkuutta. :) LUETTU!

Myllylahti

Laura Ertimo & Satu Kontinen: Yö - kirja unesta ja pimeän salaisuuksista (3/2016) - Kuvitettu lasten tietokirja oudoista asioista, joihin liittyy usein pelkoja: pimeästä yöstä, nukkumisesta ja unesta. LUETTU!

Otava

Granta 6: Raha (toim. Aleksi Pöyry) (2/2016) - Rahan merkityksestä kirjoittavat mm. Marja Björk, Laura Honkasalo ja Tommi Melender.

Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven (1/2016) - Pitkänimisiin kirjoihin erikoistuneen Puértolasin esikoisromaani viihdytti, muttei naurattanut. Uutuus kertoo ranskalaisäidin matkasta sairaan adoptiotyttären luo Marokkoon. Krista on ehtinyt lukea tämänkin ja piti tästä enemmän kuin Puértolasin aiemmasta. LUETTU!

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (3/2016) - Nuortenkirja Petra-nimisestä nuoresta, joka kokee olevansa oikeasti Peetu. LUETTU!

Siltala

Miranda July: Avokämmen (3/2016) - Kirjan kansi ei juuri houkuttele, mutta taiteellisen monilahjakkuusnaisen teos on kuulemma sekä hämmentävä ja älykäs että sympaattinen ja koukuttava.

Tammi

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon (1/2016) - Nobelistin tuorein romaani äidistä, tyttärestä ja ihonvärin merkityksestä. Muun muassa MarikaOksa ja Ulla ovat lukeneet tämän.

Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut (2/2016) - Nainen nimeltä Jake Whyte elää erakkona saarella jossain Britannian rannikolla. Kun jokin alkaa tappaa Jaken lampaita, hän joutuu kohtaamaan myös menneisyytensä. LUETTU!

Elina Loisa: Rajantakaiset (2/2016) - Pidin Loisan Julkeat-romaanista, jossa nuori nainen etsii itseään irtosuhteiden ja vastuuttomuuden maailmasta yhteiskunnan marginaalista. Rajantakaisissa ollaan siirrytty seuraavaan elämänvaiheeseen: aviopari ajautuu erilleen toisistaan pikkulapsiajan kriisissä.

Sarah Winman: Merenneidon vuosi (2/2016) - Kani nimeltä Jumala oli ihanan kujeileva ja maaginen satu. Winmanin uutuus kertoo 90-vuotiaasta Marvellous Ways -nimisestä naisesta (mikä nimi!), joka rakastaa merta.

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen (4/2016) - Vanha pariskunta lähtee vaellukselle halki muinaisen Britannian nummien, metsien ja mäkien etsimään poikaansa. Vastaan tulee niin kuningas Arthurin entisiä ritareita kuin virran yli matkalaisia soutavia eeppisiä lauttureitakin. Olen lukenut tämän englanniksi - ja lupaan blogata kirjasta vielä jossain vaiheessa!

John Irving: Ihmeiden tie (5/2016) - Rauhoittavista lääkkeistä riippuvainen kirjailijasuuruus Juan Diego matkustaa Filippiineille kiertueelle. Luvassa maagista realismia ja huumoria.

Colm Tóibín: Nora Webster (4/2016) - Leskeksi jäänyt neljän lapsen äiti tavoittelee itsenäisyyttä 1960-luvun Irlannissa.

Teos

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa (4/2016) - Gourmet-ruokaa, kansainvälisiä vakoojia ja naisten välistä ystävyyttä Helsingin Töölössä. LUETTU!

Sei Shonagon: Tyynynaluskirja (8/2016) - Vihdoin suomennetaan yksi japanilaisen kirjallisuuden klassikoista. Tuhat vuotta sitten (!) eläneen hovinaisen kirjoitukset herättävät keisarillisen Japanin henkiin. Ilmestymisaika siirtynyt joulukuuhun 2016.


WSOY

Tommi Kinnunen: Lopotti (2/2016) - Helena lähetetään 9-vuotiaana sokeainkouluun 1950-luvun Helsinkiin. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Helenan veljenpoika Tuomas yrittää löytää elämälleen suunnan samasta kaupungista.

Sanna Isto: Maan alaiset (5/2016) - Spefiä edustava nuortenkirja sijoittuu Suomenlinnaan.

Anthony Doerr: Davidin uni (6/2016) - Bestseller-kirjailijan uutuus kertoo miehestä, joka näkee tulevaisuuteen ja yrittää pelastaa tyttärensä unessa näkemältään uhalta. Tulevan kesän taattu menestysteos.

Odotan uteliaisuudella erityisesti kahta esikoisromaania, Lehtisen Wurlitzeria ja Itäniemen Saturnuksen viettelystä, koska kumpikin kuulostaa kiehtovalta ja lupaavalta. Nuortenkirjoista Siri Kolun teos kiinnostaa jo transsukupuoliteeman vuoksi, ja käännöskirjoista Doerrin romaania ei tietenkään voi ohittaa.

Mitä kevään uutuusteosta odotat eniten? :)

Kommentit

  1. Samoja tärppejä! Otto Lehtinen, Colm Tóibín, Kate Atkinson, ja tietysti Leena Parkkinen, joka on yksi huippujani. Ishiguro on myös listallani, ja Tommi Kinnunen. Sei Shonagon - pidin hurjasti Mia Kankimäen kirjasta, mutta mahdanko jaksaa tätä, jää nähtäväksi. Hyviä ehdotuksia sinulla muitakin, osasta en ole kuullutkaan, kiitos! Mitä odotan eniten? Leena Parkkista tai Mikko Rimmisen uutuutta, koska olen suomigenrefani. Mutta nämä muutkin saavat veden kielelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolisoni ihastui Mia Kankimäen kirjaan, joten veikkaan, että hänkin innostuu Shonagonin kirjasta. Sivumäärän perusteella se ei tosiaan ole ihan kevyt teos...
      En huomannutkaan, että Rimmiseltäkin ilmestyy uutta!

      Poista
  2. Sinun listassa on monta samaa kirjaa kuin minulla. Keltaisia odotan tietty, mutta Takashi Hiraide kutkuttaa. Olen lukenut jo Atkinsonin ja Morrisonin Luoja lasta auttakoon. Upeita kirjoja. Luen vähemmän kotimaista, joten nämä painottuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin taitaa olla kevään kirjoissa enemmän käännöskirjallisuutta kuin kotimaista. Tänä vuonna ilmestyy suomennoksia monilta suosikkikirjailijoiltani. :)

      Poista
  3. Minä odotan tuota Lopottia ja helmikuussahan sen pitäisi olla kirjakaupoissa. Morrisoni kiinnostaa, samoin Merenneidon vuosi.

    VastaaPoista
  4. Odotan mielenkiinnolla sinun lukemana Kissan päiviä, itselle kyttäilen sitten kirjastosta kokeiluun :)! Mutta ylempi kissakirja piti ihan kysyä jo kustantajalta blogilukuun :)!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi