Siirry pääsisältöön

Kuvallinen messuraportti Turun kirjamessuilta


Turun kirjamessut ovat taas onnellisesti ohi. Tänä vuonna tungos oli varsinkin lauantaina uskomaton ja tunnelma oli melko... tiivis. Pääsin kuulemaan mielenkiintoisia kirjailijoita ja muita esiintyjiä, ostamaan kirjoja ja kärkkymään signeerauksia sekä tapaamaan muita kirjabloggaajia - osaa pikaisemmin, osan kanssa ehdin jutella pitempään. :) Tässä muutamia kuvia ja tunnelmia messuilta.

Lauantai pyörähti käyntiin toimittaja ja siirtolaisasiantuntija Mark Terkessidisin puheella aiheesta Is migration causing a crisis in Europe? Uskomattoman inspiroiva puhuja, jolla oli todella mielenkiintoista sanottavaa aiheesta! Tuli tunne, että Suomessa eletään melkoisessa kuplassa, kun täällä vielä kuvitellaan, että maahanmuutto ja siirtolaisuus on jokin uusi ilmiö, jota voisi jotenkin vastustaa tai toivoa sen menevän hiljalleen ohi. Terkessidisin mukaansa elämme oikeastaan jo post-migration -aikaa, eli aikaa siirtolaisuusaaltojen jälkeen, ja Eurooppa on kaikkea muuta kuin homogeeninen.

Porilaiskirjailija Hanna-Riikka Kuisma kertoo uusimmasta romaanistaan Viides vuodenaika (Like), jossa kuvaillaan mielen sairautta ja pirstaloitumista.

Satakunnan messuosasto oli aika jännä. :)

Uusi Potterkin oli tarjouksessa. Suomennos ilmestyy reilun kuukauden päästä, 8. marraskuuta.

Katja Leino haastattelee kahta Gummeruksen esikoiskirjailijaa, Minna Rytisaloa (Lempi) ja Inkeri Markkulaa (Kaksi ihmistä minuutissa). Ihanan Lempin ahmaisin junamatkalla kirjamessuille, ja Markkulan lääketieteen maailmaan sijoittuva teos on yöpöydälläni lukupinossa.

Minna Rytisalo signeeraa kirjaansa.

Otavan messuosastoa.

Linnea Alho kertoo halustaan selvittää isoisänsä menneisyyden salaisuuksia ja sen myötä syntyneestä kirjasta Todistaja (WSOY).

Kaksi kiusaamisesta kertovaa uutta lastenkirjaa: Katri Kirkkopellon Piki ja Elina Hirvosen & Ville Tietäväisen Näkymätön (Lasten Keskus). Jälkimmäistä on jo luettu meillä kotona ja sen tarina yksinäisestä avaruusoliosta uppoaa nelivuotiaaseen täysin.

Tungos lavojen edustalla oli tosiaan välillä melkoinen.

Sunnuntai alkoi Mike Pohjolan vakuuttavalla esiintymisellä, jossa hän väitti olevansa ainoa, joka tietää, kuka sytytti Turun palon. Aiheesta kiinnostuneet voivat lukea vastauksen romaanista 1827 (Gummerus). Ainakin meidän kuulijaseurueemme vakuuttui asiasta ja eräs meistä osti kirjan omakseen. :)

Sain kirjailijalta tämän nerokkaan ja romaanin teemaan täydellisesti sopivan oheistuotteen! Tulitikkuaskin toisella puolella lukee "Ethän polta Turkua!" :D

Stefan Moster haastattelee sveitsiläiskirjailija Alain Claude Sulzeria. Osa jutuista meni ohi yksinkertaisesti siitä syystä, että en osaa saksaa (vaikka Moster tulkkasikin kysymyksiä ja vastauksia myös suomeksi). Kiinnostus tuoreinta romaania (Täydellinen tarjoilija, LURRA Editions) kohtaan vain kasvoi, varsinkin kun ymmärsin haastattelun perusteella, että se on eräänlainen versio Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa -klassikosta.

Sain Sulzerilta myös signeerauksen - josta en saa selvää! :D Kertokaapa hyvät signeerausasiantuntijat ja saksaa osaavat (jos se on saksaa), että mitä tuossa "for Satun" ja päivyksen välissä lukee. T. Utelias :)
 
Robin veti paikalle yleisöä. Jouduin myös hänen turvamiehensä tuuppaamaksi, kun törötin ilmeisesti tähden kulkuväylällä. Heh... :)

Tommi Kinnunen kertoi Lopotin kirjoitusprosessista. Oli kiinnostavaa kuulla, kuinka kirjailija käytti näkövammaisia informantteja Helenan osioita kirjoittaessaan.

Messumatkan päätteeksi pääsin vielä nauttimaan lattea ja kahvia Aurajoen rantaan Taidekahvila Café Artiin. Täydellinen päätös Turun reissulle!

Ja enää vajaa kuukausi Helsingin kirjamessuihin! Kärsimättömänä nappasin Turun messuilta mukaani Helsingin painetun messuoppaan, kun en sellaista vielä ole postissa saanut. Junamatka takaisin Savon sydämeen sujui mukavasti kiinnostavia haastatteluja ja keskusteluja ympyröidessä. ;)

Kommentit

  1. Paljon hyviä kuvia olet saanut otettua! :)

    VastaaPoista
  2. Veikkaan että signeerauksessa lukee herzlich = sydämellisesti

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Messukuume Helsinkiin vain kasvaa näiden kuvien myötä.

    VastaaPoista
  5. Olin itsekin sunnuntaina messuilla ja ilmesesti jossakin hyvin lähellä sua, koska mekin olimme kaverin kanssa Robinin tiellä starban matkatessa lavalle! :DD

    VastaaPoista
  6. Ihastuin satakunnan osastoon ja porilaisten kirjastoautoon :) Suomen vanhin kirjoitus oli huippukokemus nähdä luonnossa.
    Tykkäsin Mikael Agricola-teemasta, jota olisi voinut olla enemmänkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude