perjantai 7. marraskuuta 2008

Marja Björk: Posliini

Kurre kuunteli minua ja jutteli minulle enemmän kuin kotona kukaan. Hän oli minun ystäväni ja opetti minulle kaikenlaisia asioita, joista kotona ei kukaan tiennyt. Tänä kesänä olin oppinut spåran ja kakkuhaarukan ja tiesin, mikä on yökerho, vaikka Anita sanoi, että olen liian pieni tietämään yökerhoa, mutta Kurre kertoi kuitenkin. Yökerhossa oli pleipoi ja puputyttöjä. Kurre sanoi, että minun piti isona varoa pleipoita.

Marja Björkin esikoisromaani käsittelee vaikeaa asiaa, pedofiliaa. Aihe on jo itsessään niin suuri tabu, että yhteiskunnan kirjoittamattomissa säännöissä on hyvin tarkkaan määritelty, miten sitä ylipäänsä saisi käsitellä. Suuri osa ihmisistä on varmasti sitä mieltä, että olisi parempi kun ei käsiteltäisi ollenkaan. Mutta aiheesta vaikeneminen tai kiertoilmaisuin siitä puhuminen ei poista ongelman olemassaoloa tai sen vakavuutta.

Marja Björk ravistelee hieman pedofiliatabun häkin kaltereita tuomalla aiheeseen uudenlaisia näkökulmia. Posliini kertoo pohjoiskarjalaisen Jaanan lapsuudesta ja nuoruudesta. Oma perhe on köyhä; koti on väkivaltainen ja alkoholin kyllästämä paikka. Jaana pitääkin itseään onnekkaana ja onnellisena päästessään käymään rikkaan helsingintädin Anitan ja hänen miehensä Kurtin, eli Kurren, luona. Kurren aluksi viattomalta vaikuttanut kiintymys Jaanaan ylittää pian sallitun rajan.

Romaani eroaa monesta muusta saamaa aihetta käsitelleestä romaanista siten, että Kurt ei suinkaan ole suhteen ainoa aktiivinen osapuoli. Jaana tuntee saavansa Kurtilta sellaista läheisyyttä ja rakkautta, mitä hän ei kotoa ja omilta vanhemmiltaan koskaan voi toivoa. Jaanan eräänlainen seksuaalinen Tukholma-syndrooma hyväksikäyttäjänsä suhteen onkin lukijasta ehkä häiritsevämpää kuin itse hyväksikäytön kuvaus. Kokemusten negatiivisimmat vaikutukset tulevat esiin vasta pitkän ajan kuluttua.

Romaanin kerronta perustuu pitkälti dialogiin, joka on hyvin rikasta ja monipuolista. Osa henkilöhahmoista jää kuitenkin dialoginsa varjoon; sen takaa ei paljastukaan syvällisiä hahmoja, vaan ennalta-arvattavia karikatyyrejä.

Tarinaa pyritään kertomaan ensisijaisesti Jaanan lapsensilmien kautta: kaikkea Jaana ei ymmärrä vaan hän pelkästään raportoi näkemäänsä ja kuulemaansa. Vastuu lopullisesta tulkinnasta ja moralisoinnista jätetään pitkälti lukijan käsiin.

Marja Björk: Posliini. Like. 2008. 265 sivua.

Like: Posliini
Kiiltomato/Katja Kaukonen: "Särkyykö posliini?"
Wikipedia: Marja Björk

Katso myös nämä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti