Siirry pääsisältöön

Kesäkirjat 2010

Netissä ja blogeissa on viime viikkoina pyörinyt erilaisia kesäkirjalistoja (mikä näiden kirjalistojen tekemisessä oikein viehättää?!). ;) Ajattelin laittaa itsekin kesällä luettavia kirjoja jonkinlaiseen järjestykseen. Käytännössähän tällaiset listat eivät ainakaan minulla pidä kovin hyvin, koska olen melko impulsiivinen lukija ja nappaan yleensä vain kirjaston/omasta hyllystäni jonkin romaanin sen kummempaa suunnittelematta. :) Mutta katsotaan sitten syksymmällä, olenko saanut näistä yhtään luettua.

Eli kaksosia, Intiaa (kaksi ikuisesti kiinnostavaa teemaa), kesken jääneitä ja sekalaisia:

Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
En ole tainnut lukea tästä yhtään huonoa arviota, mutta jotenkin olen itse vielä onnistunut välttämään koko romaanin. Tähän on tultava muutos! :) /EDIT: luettu!

Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus / The Thirteenth Tale
Jotain vähän kevyempää (ymmärtääkseni..), mutta takakansi sai kiinnostuksen heräämään. Odottelee jo omassa hyllyssä englanniksi. /EDIT: luettu!

Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri / The White Tiger
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Tämäkin täytyy lukea alkukielellä englanniksi. / EDIT: luettu!

Rohinton Mistry: A Fine Balance
Tätä en ole vielä löytänyt mistään kotikaupungin kirjastosta tai kirjakaupasta, täytyy varmaan turvautua nettikauppoihin. Verrattu mm. Arundhati Royn Joutavuuksien jumalaan.

Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet
Järkyttävän paksu opus, mutta kuuluisi varmaan jo yleissivistykseen. Rushdien Keskiyön lapsista pidin, joten luulisi että tämäkin uppoaa.

Manil Suri: Vishnun unet
Takakansi koukutti, mutta alkua pidemmälle en ole vielä päässyt.

Jaan Kross: Uppiniskaisuuden kronikka
Johan on kumma, etten saa tätä ikinä luettua loppuun! Aloitin tämän yli tuhatsivuisen järkäleen kesällä 2007 ja luin sitä silloin yli puolenvälin. Nyt se on istunut hyllyssä kolme (!) vuotta. Eihän se huono kirja ole, ei missään tapauksessa, mutta niin hemmetin pitkä! Jospa nyt yrittäisi uudestaan. :)

John Steinbeck: Eedenistä itään
Romaani oli ovelasti jaettu kahteen eri osaan ja kun en heti ensimmäisen osan luettuani saanut toista käsiini, niin sehän sitten jäi ja koko juttu unohtui. Voisi siis tämänkin lukea joskus loppuun...

Iris Murdoch
Joka kesä kaipaan annoksen Murdochia. Katsotaan mikä kirja sattuu käsiin...

Margaret Atwood
Atwoodia en ole lukenut yhtään, mutta ajattelin nyt kokeilla. Vaan mistä aloittaa..? Sokea surmaaja -romaania on ainakin kehuttu.... Onko lukijoissa Atwoodia lukeneita, jotka voisivat suositella jotain? /EDIT: Good Bones luettu!

Kommentit

  1. Kiinnostavia kirjoja listallasi. :) Taidan matkia niistä muutaman myös omalle listaleni. Tajusin nimittäin juuri, että mulla on Parkkinen lukematta, vaikka ostin sen jo aikoja sitten vieläpä omaksi.

    Atwood on ehdoton suosikkini, eikä hänellä ole mielestäni huonoja kirjoja. :D Mutta jos tykkäät utopioista - tai dystopioista ennemminkin - suosittelen Orjattaresi-kirjaa. Jos taas sellaiset eivät maistu, kannattaa aloittaa juuri tuosta Sokeasta surmaajasta tai vaikka Nimeltään Grace -kirjasta, joka on omasta mielestäni yksi Atwoodin parhaimpia. Vaikka en kyllä osaa laittaa niitä järjestykseen. :)

    VastaaPoista
  2. Hm.. taidanpa kokeilla tuota Orjattaresi-kirjaa. Otan sen varmaan tuon Sokean surmaajan rinnalle luettavaksi. Kiitos vinkeistä! :)

    VastaaPoista
  3. No, osuiko jotain Murdochia käsiin? Ilahduttavaa nähdä Meri, meri tuolla top 10 -listallasi. Itse ihastuin Murdochiin vasta viime talvena, mutta nyt olen lukenut jo kymmenkunta kirjaa ja pitänyt kovasti kaikista.

    Juuri Murdochin ansiosta löysin tänne, kun etsiskelin Googlella, löytyisikö muita suomalaisia faneja. Blogi näyttää hyvältä, pitääpä alkaa vierailla täällä säännöllisesti!

    VastaaPoista
  4. Pekka - Kiva että löysit tänne, tervetuloa vain lukemaan ja kommentoimaan blogia! :)

    Luin Murdochin Kellon muutama vuosi sitten ja siitä lähtien olen yrittänyt haalia kirjailijan teoksia käsiini. Meri, meri kolahti tosiaan tähän mennessä parhaiten. Vielä ei kesäkirjapino ole Murdochiin asti ehtinyt (ja syksykin on jo kohta!), mutta Hyvä oppilas/The Good Apprentice olisi vielä suunnitelmissa...

    VastaaPoista
  5. Ah, sain juuri itsekin luettua Hyvän oppilaan. Luulin että yli 700-sivuinen järkäle kestäisi pitkään, mutta Murdoch onnistui tuttuun tapaansa koukuttamaan niin tehokkaasti, että ei siinä lopulta kovin monta päivää mennyt. Hieno kokemus!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude