Siirry pääsisältöön

Aravind Adiga: The White Tiger

If I were making a country, I'd get the sewage pipes first, then the democracy, then I'd go about giving pamphlets and statues of Gandhi to other people, but what do I know? I'm just a murderer!

The White Tiger won the Booker Prize in 2008 and I've read many good reviews about it, so I've been waiting to get my hands on the book for some time. The story of a lower-class entrepreneur, driving cars for the rich in India was bound to be interesting.

The White Tiger
consists of a series of letters, written by Balram Halwai (alias "Munna"), also known as 'The White Tiger', a Thinking Man and an entrepreneur. The letters are addressed to His Excellency Wen Jiabao, Chinese Premier, who is coming to India for an official visit to "know the truth about Bangalore" by hearing the success stories of Indian entrepreneurs. Balram Halwai takes on the challenge of introducing Wen Jiabao to the life of a self-made entrepreneur in India, because, as he says, "If anyone knows the truth about Bangalore, it's me."

Balram's letters take the reader on a trip from his childhood village of Laxmangarh (where the most important member of the family is the water buffalo) to Dhanbad (with a hospital that houses cats and goats instead of doctors) to Delhi, where he drives the Honda City of Mr. Ashok and his wife, Pinky Madam. Balram's job is to drive the couple to business meetings (to bribe politicians), shopping malls (where the poor are not allowed inside) and night clubs (where booze flows freely).

When Balram isn't driving, he's either waiting for his employee to call him or waiting for him to return back to the car. When Ashok says he'll be gone for thirty minutes, he might appear four hours later. So Balram sits on the side of the road with the other drivers as they gossip about their employees, chew paan, read sleazy magazines about murder, rape and revenge, come up with ways to cheat their employees and chew some more paan.

The novel reveals a glimpse of one section of Indian society: the underdogs, the servants, those who come from the "Darkness" (i.e. the poor countryside) into cities to try to make a living. The inequality between social classes, the corruption of the rich and the helplessness of the poor is highlighted. However, the servants have no illusions about their masters. They know exactly what is going on behind the closed doors of bedrooms and government offices. They just can't do much about the situation.

In the end, Balram allows his frustration take over and becomes a murderer. In my opinion, his deterioration and decisions at the end of the novel seemed rash and illogical. But despite its dark sides, the novel feels light and humorous, and Balram is a witty and observant narrator.

I was not wowed by this novel, but it was an interesting read.

Aravind Adiga: The White Tiger. Atlantic Books. 2008. 321 pages.

AravindAdiga.com
Guardian: "Roars of Anger"
Wikipedia: The White Tiger

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi