Kirjanurkkaus

Viinakortti kulki aina isoisän mukana, hänen virkapaitansa rintataskussa. Sydämen lähellä. Sydämen jano. Kuvan suojus on tahriintunut. Haluan katsoa isoisää suoraan silmiin. En voi kysyä häneltä mitään, en voi vastata hänen kysymyksiinsä, mutta haluan katsoa häntä. Haluan, että hän katsoo minua. Otan kortin suojuksestaan. Sami Hilvon vasta äskettäin ilmestynyttä esikoisromaania on kehuttu niin mediassa kuin blogeissakin. Tästä ovat pitäneet jo ainakin Ina ja Sanna . Ja tässä tulee yksi bloggaaja lisää kehujien kerhoon! :) Tarina alkaa hautajaisista, jonne saapuu myös edellisen illan jäljiltä hieman krapulainen Mikael, romaanin kertoja. Isoäiti Aino on kuollut, ja koko suku on kokoontunut yhteen. Mikaelin eronneet vanhemmat yrittävät pitää suhteensa kulisseja yllä, vaikka äiti popsii salaa rauhoittavia lääkkeitä ja himoitsee isoäidin kallista astiastoa. Kaikki välttelevät sekä Mikaelia että paikalle saapuvaa Ilaria, vaikka lukijalle ei oikein tässä vaiheessa selviä, miksi. ...

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...

"Varjojen kissa! Manalan kissa! Alkemistin kissa! Keskiyön kissa!" Mutta mustaa kissaa eivät mairittelut tänään kiinnosta, se haluaa olla rauhassa. Silitän sen selkää, se köyristää sitä. Se kehrää puolittain, kohteliaana eleenä vieraalle ja katsoo sitten suoraan keltaisten silmiensä takaiseen salattuun maailmaan. Päätin aloittaa Doris Lessingiin tutustumisen jostain kevyemmästä ja helpommasta teoksesta, nimittäin Lessingin kissakirjasta. Kissoista kertoo nimensä mukaisesti Lessingin kissoista, mm. villiintyvistä ja huimaavalla vauhdilla lisääntyvistä kateista Lessingin lapsuudenmaisemissa Etelä-Rhodesiassa. Afrikan villikissoista siirrytään kuvailemaan nirsoja ja neuroottisia kotikissoja Lontoossa (yksi niistä ei suostu syömään muuta kuin kevyesti paistettua vasikanmaksaa ja nopeasti ryöpättyä valkoturskaa). :) (kuvan kissa ei liity tapaukseen) Kaikki kissanomistajat saavat varmasti kirjasta paljon irti. Lessingin kissojen päähänpistot ja oikut kuulostavat kovin t...

Sain Reeta Karoliinalta tämän Beautiful Blogger -palkinnon, kiitos!! Tunnustuksen saamiseen liittyy haaste kertoa itsestään 7 asiaa, so here goes: 1. Olen Itä-Suomessa asuva, 24-vuotias nainen. Täytän lokakuussa neljännesvuosisadan, hui! :) 2. Laskeskelin tässä kesällä, että tänä syksynä elämästäni on hurahtanut jo 20 vuotta opiskeluun (aloitin koulun ulkomailla 5-vuotiaana). Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni opiskeluni suhteen ja viimeistelen vihdoin graduani. Töissä olen ollut opintojen ohella joko puoli- tai kokopäiväisesti jo viimeiset 4 vuotta, joten minulle on turha valittaa siitä, että opiskelijat eivät siirry opintojensa parista työelämään tarpeeksi nopeasti! ;) 3. Olen kihloissa toisen naisen kanssa. Suunnittelemme häitä ensi kesälle. :) 4. Olen viettänyt suurimman osan lapsuuttani ulkomailla ja käynyt kouluni englanniksi. 5. Olin teininä Tolkien-fani ja luin kaiken mahdollisen kyseisen herran kirjoittaman, plus muutaman elämäkerran siihen päälle. Osasin muut...

Hän katseli kun mies vääntelehti hitaasti ympäriinsä. [...] tämä ei ollut koskaan elämässään ottanut yhtäkään tai chi -tuntia ja oli oppinut kaikki liikkeensä kauan sitten palautetusta kirjaston kirjasta. Miyukin oli vaikeaa rinnastaa näkemäänsä jaloon ikiaikaiseen harjoitukseen. Mies näytti harjaavan näkymättömien lasten hiuksia, napauttavan läpinäkyviä munia rikki ja kokeilevan toistuvasti rengaspainetta polkupyörästä, jonka vain itse näki. Tämä kirja onnistui yllättämään minut. Täysin. Ensinnäkin se imaisi minut mukaansa vastoin kaikki odotuksia, vaikka siinä ei oikeastaan tapahtunut paljon mitään. Ja kun pari sivua ennen loppua ehdin jo ajatella, että 'olipa ihan kiva, leppoisan mukava tarina', niin yllättävä loppuratkaisu veti maton jalkojeni alta ja jätti järkyttyneen jälkimaun. En ole aiemmin tajunnut, miksi Dan Rhodesia pidetään niin ihmeellisenä kirjailijana (no, en olekaan aiemmin lukenut Rhodesilta muuta kuin kummallisen tarinakokelman ), mutta Kulta oli vaikuttav...

Hän taisteli oikeudesta rakastaa, rakastaa miehiä ja naisia, hyläten sovinnaisuussäännöt, joiden mukaan avioliitto vaati kaiken muun pois sulkevaa rakkautta, joiden mukaan naisten tuli rakastaa vain miehiä ja miesten vain naisia. Tämän hyväksi hän oli valmis luopumaan kaikesta. Ehkä hän oli hullu, kuten hän itse myöhemmin sanoi, mutta se oli suurenmoista hulluutta. Nigel Nicolson oli Sir Harold Nicolsonin ja Vita Sackville-Westin poika. Nämä kaksi puolestaan kuuluivat Englannin ylhäisimpään yläluokkaan 1920-luvulla, ja viettivät aikaansa kiertelemällä Eurooppaa, "talvehtien" milloin pariisilaisessa hotellissa, milloin Monte Carlossa, milloin kartanossa jossain päin Englantia. Pariskunnan idyllinen elämä oli täynnä ylellisyyksiä, mutta samalla myös arkista työntekoa: molemmat olivat menestyviä kirjailijoita ja Harold myös diplomaatti, joka vietti pitkiäkin aikoja poissa kotoa. Vita hoiti sillä aikaa perheen puutarhaa ja huolehti kahdesta pojastaan Knolen kartanossa (356 ...

Englanninkielinen maailma saa taas uuden bestsellerin, kun Man Booker-palkinto jaetaan 12.10. Tänään julkaistiin kuusi ehdolla olevaa romaania, eli ns. 'lyhytlista' (shortlist). Booker-palkinnon saaneet ja ehdolla olleet romaanit ovat yleensä taattua tavaraa: loistavia lukuromaaneja, joista pidän ainakin itse enemmän kuin Nobel-palkittujen kirjailijoiden tuotannosta (hyviä epäilemättä nekin, mutta usein vaikeita ja vakavia). :P Viime vuonna ehdolla oli mm. Sarah Watersin loistava The Little Stranger (suom. Vieras kartanossa ). Toissa vuonna taas Aravind Adigan The White Tiger (suom. Valkoinen tiikeri ) voitti Bookerin. Vuoden 1997 Booker-palkinto puolestaan meni ansaitusti Arundhati Royn The God of Small Things -romaanille (suom. Joutavuuksien jumala ). Kestoehdokkaita ovat vuosi toisensa jälkeen mm. Iris Murdochin , Doris Lessingin , Kazuo Ishiguron ja Salman Rushdien romaanit. Tämän vuoden kuusi ehdokasta ovat itselleni tuntemattomampia enkä ole onnistunut lukema...

If I were making a country, I'd get the sewage pipes first, then the democracy, then I'd go about giving pamphlets and statues of Gandhi to other people, but what do I know? I'm just a murderer! The White Tiger won the Booker Prize in 2008 and I've read many good reviews about it, so I've been waiting to get my hands on the book for some time. The story of a lower-class entrepreneur, driving cars for the rich in India was bound to be interesting. The White Tiger consists of a series of letters, written by Balram Halwai (alias "Munna"), also known as 'The White Tiger', a Thinking Man and an entrepreneur. The letters are addressed to His Excellency Wen Jiabao, Chinese Premier, who is coming to India for an official visit to "know the truth about Bangalore" by hearing the success stories of Indian entrepreneurs. Balram Halwai takes on the challenge of introducing Wen Jiabao to the life of a self-made entrepreneur in India, because, as ...

Ennen nukkumaanmenoa Abaskharun laski aina rahansa huolellisesti kahteen kertaan ja otti sitten esille korvan takana pitämänsä kosmoskynän nysän, jolla kirjoitti saldon muistiin. Siitä hän vähensi säästöön jäävän osuuden [...] ja laski päässään, paljonko jäljelle jääneistä rahoista kuului hänen monilukuisen sukunsa tarpeisiin. Riippumatta siitä, jäikö summasta jotakin omaan käteen, Abaskharun ei kunnon kristittynä saanut silmäystäkään unta ennen kuin luki ääneen kiitosrukouksen Herralle. Alaa al-Aswanin romaania ei ole turhaan kiitelty. Egyptiläiskirjailijan esikoisesta tuli myyntihitti Egyptissä ja Lähi-idässä, se on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle ja siitä on tehty sekä elokuva että TV-sarja. Ennen romaanin julkaisua kirjailija työskenteli hammaslääkärinä ja yritti saada kirjojaan julkaistuksi Egyptissä. Sensuuriin turhautuneena al-Aswani päätti muuttaa maasta pois suosiollisempiin maisemiin, mutta juuri ennen muuttoa tärppäsi: egyptiläinen kustantamo päättikin julkaist...