torstai 16. syyskuuta 2010

Doris Lessing: Kissoista

"Varjojen kissa! Manalan kissa! Alkemistin kissa! Keskiyön kissa!" Mutta mustaa kissaa eivät mairittelut tänään kiinnosta, se haluaa olla rauhassa. Silitän sen selkää, se köyristää sitä. Se kehrää puolittain, kohteliaana eleenä vieraalle ja katsoo sitten suoraan keltaisten silmiensä takaiseen salattuun maailmaan.

Päätin aloittaa Doris Lessingiin tutustumisen jostain kevyemmästä ja helpommasta teoksesta, nimittäin Lessingin kissakirjasta. Kissoista kertoo nimensä mukaisesti Lessingin kissoista, mm. villiintyvistä ja huimaavalla vauhdilla lisääntyvistä kateista Lessingin lapsuudenmaisemissa Etelä-Rhodesiassa. Afrikan villikissoista siirrytään kuvailemaan nirsoja ja neuroottisia kotikissoja Lontoossa (yksi niistä ei suostu syömään muuta kuin kevyesti paistettua vasikanmaksaa ja nopeasti ryöpättyä valkoturskaa). :)
(kuvan kissa ei liity tapaukseen)

Kaikki kissanomistajat saavat varmasti kirjasta paljon irti. Lessingin kissojen päähänpistot ja oikut kuulostavat kovin tutuilta. Omista kissoistanikin toinen herättää aina aamuisin taputtelemalla "hellästi" tassulla naamaa... Ja vanhempieni maalaiskissa tuo kesällä lähes päivittäin pyydystämiään hiiriä ihmisille lahjaksi ja loukkaantuu, kun sen saaliiseen suhtaudutaan inhoten.

Lessingin tarpeen inhimillistää kissojaan jotenkin ymmärtää: kissoissa on helppo nähdä ihmismäisiä piirteitä, jos niitä etsii. Välillä Lessingin kissat naurattavat, mutta välillä säälittävät: Lessing oli jostain syystä kissojensa leikkaamista vastaan ja ei-toivottuja pentuja syntyy kissoille tyypilliseen tapaan aina parin kuukauden välein. Ja niistä eroon pääseminen onkin sitten toinen juttu...

Doris Lessing: Kissoista. Otava. 2009.
Englanninkielinen alkuteos: On Cats
Suomentaja: Kristiina Rikman

Otava: Doris Lessing
HS Kirjat: "Ylellinen, suloinen, saalistava kissa"
Savon Sanomat: Kissoista

3 kommenttia:

  1. Mä luin aika äskettäin viidennen lapsen ja sitä kyllä suosittelen. Itse en taitaisi kissoista innostua. Kiitos myös noista tununstuksista, oli mukava tutustua paremmin. Ja iloa häävalmisteluihin!

    VastaaPoista
  2. Mä suosittelen sekä kissakirjaa (olenkin suositellut sitä aika monta kertaa blogissani ;)) että Viidettä lasta. Aivan erilaisia, mutta kumpikin on jäänyt voimakkaasti mieleen. Viides lapsi vähän liikaakin, muistan missä luin sitä ja miltä se tuntui, kauhea kiinnostava kirja...

    VastaaPoista
  3. Ehkäpä Viides lapsi on sitten seuraava Lessingini, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista