Hän taisteli oikeudesta rakastaa, rakastaa miehiä ja naisia, hyläten sovinnaisuussäännöt, joiden mukaan avioliitto vaati kaiken muun pois sulkevaa rakkautta, joiden mukaan naisten tuli rakastaa vain miehiä ja miesten vain naisia. Tämän hyväksi hän oli valmis luopumaan kaikesta. Ehkä hän oli hullu, kuten hän itse myöhemmin sanoi, mutta se oli suurenmoista hulluutta.Nigel Nicolson oli Sir Harold Nicolsonin ja Vita Sackville-Westin poika. Nämä kaksi puolestaan kuuluivat Englannin ylhäisimpään yläluokkaan 1920-luvulla, ja viettivät aikaansa kiertelemällä Eurooppaa, "talvehtien" milloin pariisilaisessa hotellissa, milloin Monte Carlossa, milloin kartanossa jossain päin Englantia. Pariskunnan idyllinen elämä oli täynnä ylellisyyksiä, mutta samalla myös arkista työntekoa: molemmat olivat menestyviä kirjailijoita ja Harold myös diplomaatti, joka vietti pitkiäkin aikoja poissa kotoa. Vita hoiti sillä aikaa perheen puutarhaa ja huolehti kahdesta pojastaan Knolen kartanossa (356 huonetta!) Kentissä.
Pariskunta oli onnellisesti naimisissa 40 vuoden ajan. Se, mikä teki heidän parisuhteestaan erikoisen, oli se, että molemmat (kuten romaanin takakansi kertoo) "tunsivat voimakasta vetoa omaa sukupuoltaan kohtaan". Nigel Nicolsonin kirjoittama kirja on oikeastaan osa hänen äitinsä elämäkertaa - tai siitä aiemmin puuttunut palanen, josta Vita ei puhunut elinaikanaan julkisesti, vaikka kirjoittikin päiväkirjoihinsa kaiken. Erään avioliiton muotokuva koostuukin suurelta osin Vitan omista päiväkirjamerkinnöistä ja kirjeenvaihdosta, joita täydentävät hänen poikansa kommentit ja omat päätelmät.
Vitan ehkä kuuluisin "valloitus" oli Virginia Woolf, jonka kanssa Vitalla oli suhde 1920-luvun lopulla. Suhteen seurauksena Woolf kirjoitti kuuluisan romaaninsa Orlandon, joka perustuu Vitan elämään. Jo ennen Virginia Woolfia Vitalla oli pitkä ja intohimoinen suhde Violet Trefusis -nimisen naisen kanssa. Vita oli vasta 12-vuotias kun tapasi Violetin (joka oli tuolloin 10). Naiset ylläpitivät suhdetta toisiinsa läpi teini-iän ja aikuisuuden. Sitä eivät estäneet naimisiinmeno miesten kanssa, Vitan lasten saanti, heidän vanhempiensa tuomitseva arvostelu tai lähipiirin juorut. Vita kirjoitti suhteestaan romaanin Challenge (suom. Elämän haaste), mutta naisten vanhemmat estivät kirjan julkaisun Englannissa, koska se ei, salanimien käytöstä huolimatta, yrittänytkään piilotella suhteen laatua.
Harold, Vitan mies, oli loputtoman ymmärtäväinen, ja heidän avioliittonsa perustui keskinäiselle avoimuudelle ja ystävyydelle. Vita kirjoittikin Haroldille: "Luultavasti 99 ihmistä sadasta, jos tietäisi meistä kaiken, pitäisi meitä turmeltuneina tai degeneroituneina. Ja kuitenkin tiedän ehdottoman varmasti, että sadasta ihmisestä ei löydy 99:ää vähemmän turmeltunutta tai degeneroitunutta kuin me. En tahdo kerskailla, mutta ainakin me elämme, eikö totta?" Lopulta Vitan kiintymys Violetia kohtaan laantui. Haroldin ja Vitan avioliitto puolestaan jatkui - molempien satunnaisista suhteista huolimatta - Vitan kuolemaan saakka.
Nicolsonin kirjoittama kirja on hämmästyttävän avoin ja rehellinen, ja paljon mielenkiintoisempi kuin etukäteen osasin odottaa. Ihmissuhdedraamaa ja melodramaattisia käänteitä ei romaanista tietenkään puutu, ja tekstin tyylikin on välillä yliampuvaa. BBC on saanut väkerrettyä kirjasta jopa TV-sarjan! Pohjimmiltaan romaani on kuitenkin kahden ihmisen rakkaustarina ja kunnianosoitus omituiselle avioliitolle, joka oli kaikkea muuta kuin perinteinen, mutta silti aidosti onnellinen. Samalla kirja on myös puolustuspuhe seksuaalivähemmistöille ja oman onnellisuuden tavoittelemiselle muiden mielipiteistä välittämättä.
On pakko mainita vielä yksi hämmästyttävä fakta: Vitan rakastajattaren Violet Trefusisin äiti, Alice Keppel, oli Englannin kuninkaan, Edward VII:n, rakastajatar, sekä nykyisen Prinssi Charlesin 2. vaimon Camillan isoisoäiti! Pienet piirit Englannin yläluokassa!
Nigel Nicolson: Erään avioliiton muotokuva. WSOY. 1975.
Englanninkielinen alkuteos: Portrait of a Marriage
Suomentaja: Riitta Kallas
Wikipedia: Portrait of a Marriage
Wikipedia: Vita Sackville-West
Mielenkiintoinen, perusteellinen esittely, kiitos! En ollut kuullut tästä kirjasta, mutta haluan kyllä lukea tämän ehdottomasti jossain vaiheessa. Luin juuri pari viikkoa sitten Nigel Nicholsonin Virginia Woolf -elämäkerran ja aion kirjoittaa siitä, kunhan vain löydän kirjan jostain... Tuo Vitan romaanikin kiinnostaisi: koko tuo aikakausi ja Virginia Woolfin seurapiiri alkoi kiehtoa, kun luin Woolf-elämäkerran.
VastaaPoistaMinun taas tekisi mieli lukea juuri tuo Nicolsonin Virginia Woolf -elämäkerta! Woolfin ja hänen miehensä avioliitto taisi olla vähän samantapainen kuin Nicolsonin vanhempien. Odottelen mielenkiinnolla arviotasi kirjasta.
VastaaPoistaKannattaa lukea V.W.-elämäkerta, se oli elämäkerraksi todella nopea- ja helppolukuinen, suosittelen. Woolfien liitto taisi olla nk. kumppanuusliitto parhaimmillaan; vaikka intohimoa ei ollut, ystävyys kesti vuosikymmenet. Yritän kirjoittaa Woolf-asioista tarkemmin lähiaikoina! :)
VastaaPoistaKiitos, olipas mielenkiintoinen kirjaesittely tämä! Kesällä luin Orlandoa ja mietin, mikä funktio kirjailijalla Woolfilla oikein on ollut - kirja on täysi erilainen kuin muu tuotantonsa. Nytpä selvisi sekin asia. Tämä kirja olisi mielenkiintoista lukea jo ihan vain parina Orlandolle, puhumattakaan tuosta elämäkerrasta.
VastaaPoistaMinäkin olen aikoinani lukenut Woolfin Orlandon sekä tuon Vita Sackville-Westin kirjoittaman Elämän haaste -romaanin - enkä kumpaakaan lukiessa tiennyt, että romaanihenkilöillä oli oikeat vastineet todellisessa elämässä! Pitäisi varmaan lukea molemmat nyt uudestaan, vanhempana ja viisastuneena, niin saisi kirjoista enemmän irti.
VastaaPoistaTämä saapui minulle juuri kirjastosta. Innostuin lukijoiden innoittamana luettuani ensin Sellersin Vanessa&Virginia.
VastaaPoistaHyvä juttu ja jännittävää tietoa!
Nyt minä puolestani kiinnostuin tuosta Vanessasta & Virginiasta, pitääpä käydä lukemassa arviosi.
PoistaNicolsonin kirja on todella mielenkiintoinen, antoisia hetkiä sen parissa! :)