Siirry pääsisältöön

Dan Rhodes: Kulta

Hän katseli kun mies vääntelehti hitaasti ympäriinsä. [...] tämä ei ollut koskaan elämässään ottanut yhtäkään tai chi -tuntia ja oli oppinut kaikki liikkeensä kauan sitten palautetusta kirjaston kirjasta. Miyukin oli vaikeaa rinnastaa näkemäänsä jaloon ikiaikaiseen harjoitukseen. Mies näytti harjaavan näkymättömien lasten hiuksia, napauttavan läpinäkyviä munia rikki ja kokeilevan toistuvasti rengaspainetta polkupyörästä, jonka vain itse näki.

Tämä kirja onnistui yllättämään minut. Täysin. Ensinnäkin se imaisi minut mukaansa vastoin kaikki odotuksia, vaikka siinä ei oikeastaan tapahtunut paljon mitään. Ja kun pari sivua ennen loppua ehdin jo ajatella, että 'olipa ihan kiva, leppoisan mukava tarina', niin yllättävä loppuratkaisu veti maton jalkojeni alta ja jätti järkyttyneen jälkimaun. En ole aiemmin tajunnut, miksi Dan Rhodesia pidetään niin ihmeellisenä kirjailijana (no, en olekaan aiemmin lukenut Rhodesilta muuta kuin kummallisen tarinakokelman), mutta Kulta oli vaikuttava kokemus.

Japanilais-brittiläinen Miyuki lähtee pariksi viikoksi lomalle pikkukylään Walesiin, asumaan erakkona puuhellalla varustetussa, karussa pikku mökissä. Hän lukee kirjan päivässä (kuulostaa ihanalta!), vaeltelee rannikolla ja käy iltaisin pubissa ottamassa muutaman oluen omalaatuisten paikallisten asukkaiden kanssa. Miyuki kuuntelee kyläläisten outoja keskusteluja, oppii tuntemaan pitkän herra Hughesin, lyhyen herra Hughesin ja herra Puwin, yrittää torjua pubinomistajan lähentely-yrityksiä ja ikävöi tyttöystäväänsä Grindliä. Erään yöllisen päähänpiston innoittaman Miyuki päättää spraymaalata yhden rannikon kivistä kullankeltaiseksi... Ja siitä syntyy tietysti kaikenlaista soppaa.

En tiedä, miten Rhodes onnistuu kirjoittamaan jotain näin aidon huvittavaa ja kevyttä - ja onnistuu silti kehittämään koskettavan, järisyttävän lopun. Tai ehkä samastuin Miyukiin vähän turhan voimakkaasti... Kieli ja huumori on ainakin loistavaa, kuten Miyukin yllä oleva kuvaus paikallisesta tai chin harrastajan liikkeistä osoittaa. :)

Dan Rhodes: Kulta. Sammakko. 2008.
Englanninkielinen alkuteos: Gold
Suomentaja: Elina Koskelin

Sammakko: Dan Rhodes
Savon Sanomat: Kulta
Wikipedia: Dan Rhodes

Kommentit

  1. Hei sinä kiva blogi! Voit noutaa blogistani palkinnon ja haasteen!

    http://kirjani.vuodatus.net

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Nyt pitää varmaan alkaa pähkäilemään jotain paljastuksia... :)

    VastaaPoista
  3. Minustakin Dan Rhodes on mainio! Tulisin varmaan hulluksi, jos lukisin aina näin omituisia kirjoja, mutta välipaloina nämä ovat nerokkaita. Pidin erityisesti Rhodesin "rakkaustarinakirjasta", jonka nimeä en nyt muista, samoin Palaa kotiin... -koirakirja (en siis muista senkään nimeä) oli hyvä. Oikeastaan kaikki lukemani Rhodesit ovat olleet hyviä! :)

    Oletko lukenut Miina Supista? Hänen kirjoissaan, etenkin uusimmassa, on jotain samaa Rhodedin kanssa. Myös Riku Korhosen Hyvästi tytöt on samantyyppistä hulluttelua.

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkeistä! Olen lukenut Miina Supisen kirjoista hyviä arvioita sinun ja muidenkin blogeista, eli jossain vaiheessa täytyy varmaan kokeilla.
    Riku Korhosen nimi ei kuulosta tutulta, mutta pistetäänpä sekin korvan taakse seuraavaa kirjastovierailua varten.

    VastaaPoista
  5. Mun blogissa on juttua sekä Korhosesta että Rhodesista - ja kun kurkkasin jutut äsken, olen kirjoittanut ihan samoja havaintoja joka juttuun. Pitäisi ehkä lukea joskus vanhoja kirjoituksiaan eikä kuvitella aina oivaltaneensa jotain uutta. :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi