Siirry pääsisältöön

Sami Hilvo: Viinakortti

Viinakortti kulki aina isoisän mukana, hänen virkapaitansa rintataskussa.
Sydämen lähellä. Sydämen jano.
Kuvan suojus on tahriintunut. Haluan katsoa isoisää suoraan silmiin. En voi kysyä häneltä mitään, en voi vastata hänen kysymyksiinsä, mutta haluan katsoa häntä. Haluan, että hän katsoo minua. Otan kortin suojuksestaan.


Sami Hilvon vasta äskettäin ilmestynyttä esikoisromaania on kehuttu niin mediassa kuin blogeissakin. Tästä ovat pitäneet jo ainakin Ina ja Sanna. Ja tässä tulee yksi bloggaaja lisää kehujien kerhoon! :)

Tarina alkaa hautajaisista, jonne saapuu myös edellisen illan jäljiltä hieman krapulainen Mikael, romaanin kertoja. Isoäiti Aino on kuollut, ja koko suku on kokoontunut yhteen. Mikaelin eronneet vanhemmat yrittävät pitää suhteensa kulisseja yllä, vaikka äiti popsii salaa rauhoittavia lääkkeitä ja himoitsee isoäidin kallista astiastoa. Kaikki välttelevät sekä Mikaelia että paikalle saapuvaa Ilaria, vaikka lukijalle ei oikein tässä vaiheessa selviä, miksi.

Mikael perii isovanhempiensa talon irtaimistoineen. Isoisänsä huoneesta hän löytää pinon sodanaikaisia päiväkirjoja ja kirjeitä. Isoisän paidan rintataskusta, viinakortin suojuksen takaa, löytyy sodanaikainen valokuva. Päiväkirjamerkinnät ja kirjeenvaihto paljastavat Urhon salaisuuden, sodanaikaisen rakkauden toiseen mieheen, Toivoon.

Ei voi olla huomaamatta, että Hilvo on Brokeback Mountaininsa katsonut/lukenut. Tarina noudattelee hyvin pitkälti samaa kaavaa - kaksi miestä, karut ja poikkeukselliset olosuhteet, läheisyys, ja mitä siitä seuraa. Brokebackin miehet tekivät raskasta työtä erämaassa, samaa voisi sanoa talvi- ja jatkosodassa sotivista Toivosta ja Urhosta. Kummassakin tarinassa mennään myös naimisiin ja hankitaan lapsia, koska sitä yhteiskuntakin odottaa. Mutta yhteiset kalastusretket pitävät salaista suhdetta yllä.

Pidin romaanin monitasoisuudesta. Välillä kerrotaan Mikaelin tarinaa, välillä taas hypätään menneisyyteen Urhon ja Toivon kokemusten kuvailuun. Kertomus hyppii eri aikakausien ja sukupolvien välillä. Samalla käydään läpi homoseksuaalisuuden historiaa Suomessa. Nuorin sukupolvi, jota Mikael edustaa, voi elää jo lähes avoimesti omana itsenään. Tosin Mikaelkin on ehtinyt olla sekä rikollinen että sairas lain silmissä, kuten hän ironisesti kommentoi: "Rikokseni pyyhittiin pois ollessani kolmentoista. [...] Sairaudestani minut parannettiin ilman lääketieteen toimenpiteitä kun olin yliopistossa."

Hilvo on tarttunut arkaan aiheeseen. Jos Mannerheimin seksuaalisuuden kyseenalaistaminen synnytti muutama vuosi sitten närkästystä, niin varmaan tämäkin kirja nostaa esiin kysymyksiä, joita ei ole aiemmin saanut kysyä. Rohkea teema antaa varmasti Hilvolle pointseja myös erinäisissä palkintoraadeissa, siis sen lisäksi että romaani on vieläpä hyvin kirjoitettu!

Sami Hilvo: Viinakortti. Tammi. 2010. 208 sivua.

Sami Hilvon blogi
Tammi: Viinakortti
Tammi: Sami Hilvo
Kiiltomato: "Rakkaus kuuluu vapauden valtakuntaan"
HS kirjat: "Teit isoisäin astumaan"

Kommentit

  1. Zephyr, voit käydä poimimassa haasteen Kirjahyllyminä -kirjoituksestani!

    Syksyn tuulia,

    Valkoinen Kirahvi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi