Siirry pääsisältöön

Sami Hilvo: Viinakortti

Viinakortti kulki aina isoisän mukana, hänen virkapaitansa rintataskussa.
Sydämen lähellä. Sydämen jano.
Kuvan suojus on tahriintunut. Haluan katsoa isoisää suoraan silmiin. En voi kysyä häneltä mitään, en voi vastata hänen kysymyksiinsä, mutta haluan katsoa häntä. Haluan, että hän katsoo minua. Otan kortin suojuksestaan.


Sami Hilvon vasta äskettäin ilmestynyttä esikoisromaania on kehuttu niin mediassa kuin blogeissakin. Tästä ovat pitäneet jo ainakin Ina ja Sanna. Ja tässä tulee yksi bloggaaja lisää kehujien kerhoon! :)

Tarina alkaa hautajaisista, jonne saapuu myös edellisen illan jäljiltä hieman krapulainen Mikael, romaanin kertoja. Isoäiti Aino on kuollut, ja koko suku on kokoontunut yhteen. Mikaelin eronneet vanhemmat yrittävät pitää suhteensa kulisseja yllä, vaikka äiti popsii salaa rauhoittavia lääkkeitä ja himoitsee isoäidin kallista astiastoa. Kaikki välttelevät sekä Mikaelia että paikalle saapuvaa Ilaria, vaikka lukijalle ei oikein tässä vaiheessa selviä, miksi.

Mikael perii isovanhempiensa talon irtaimistoineen. Isoisänsä huoneesta hän löytää pinon sodanaikaisia päiväkirjoja ja kirjeitä. Isoisän paidan rintataskusta, viinakortin suojuksen takaa, löytyy sodanaikainen valokuva. Päiväkirjamerkinnät ja kirjeenvaihto paljastavat Urhon salaisuuden, sodanaikaisen rakkauden toiseen mieheen, Toivoon.

Ei voi olla huomaamatta, että Hilvo on Brokeback Mountaininsa katsonut/lukenut. Tarina noudattelee hyvin pitkälti samaa kaavaa - kaksi miestä, karut ja poikkeukselliset olosuhteet, läheisyys, ja mitä siitä seuraa. Brokebackin miehet tekivät raskasta työtä erämaassa, samaa voisi sanoa talvi- ja jatkosodassa sotivista Toivosta ja Urhosta. Kummassakin tarinassa mennään myös naimisiin ja hankitaan lapsia, koska sitä yhteiskuntakin odottaa. Mutta yhteiset kalastusretket pitävät salaista suhdetta yllä.

Pidin romaanin monitasoisuudesta. Välillä kerrotaan Mikaelin tarinaa, välillä taas hypätään menneisyyteen Urhon ja Toivon kokemusten kuvailuun. Kertomus hyppii eri aikakausien ja sukupolvien välillä. Samalla käydään läpi homoseksuaalisuuden historiaa Suomessa. Nuorin sukupolvi, jota Mikael edustaa, voi elää jo lähes avoimesti omana itsenään. Tosin Mikaelkin on ehtinyt olla sekä rikollinen että sairas lain silmissä, kuten hän ironisesti kommentoi: "Rikokseni pyyhittiin pois ollessani kolmentoista. [...] Sairaudestani minut parannettiin ilman lääketieteen toimenpiteitä kun olin yliopistossa."

Hilvo on tarttunut arkaan aiheeseen. Jos Mannerheimin seksuaalisuuden kyseenalaistaminen synnytti muutama vuosi sitten närkästystä, niin varmaan tämäkin kirja nostaa esiin kysymyksiä, joita ei ole aiemmin saanut kysyä. Rohkea teema antaa varmasti Hilvolle pointseja myös erinäisissä palkintoraadeissa, siis sen lisäksi että romaani on vieläpä hyvin kirjoitettu!

Sami Hilvo: Viinakortti. Tammi. 2010. 208 sivua.

Sami Hilvon blogi
Tammi: Viinakortti
Tammi: Sami Hilvo
Kiiltomato: "Rakkaus kuuluu vapauden valtakuntaan"
HS kirjat: "Teit isoisäin astumaan"

Kommentit

  1. Zephyr, voit käydä poimimassa haasteen Kirjahyllyminä -kirjoituksestani!

    Syksyn tuulia,

    Valkoinen Kirahvi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude