Siirry pääsisältöön

Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat

Ennen nukkumaanmenoa Abaskharun laski aina rahansa huolellisesti kahteen kertaan ja otti sitten esille korvan takana pitämänsä kosmoskynän nysän, jolla kirjoitti saldon muistiin. Siitä hän vähensi säästöön jäävän osuuden [...] ja laski päässään, paljonko jäljelle jääneistä rahoista kuului hänen monilukuisen sukunsa tarpeisiin. Riippumatta siitä, jäikö summasta jotakin omaan käteen, Abaskharun ei kunnon kristittynä saanut silmäystäkään unta ennen kuin luki ääneen kiitosrukouksen Herralle.

Alaa al-Aswanin romaania ei ole turhaan kiitelty. Egyptiläiskirjailijan esikoisesta tuli myyntihitti Egyptissä ja Lähi-idässä, se on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle ja siitä on tehty sekä elokuva että TV-sarja. Ennen romaanin julkaisua kirjailija työskenteli hammaslääkärinä ja yritti saada kirjojaan julkaistuksi Egyptissä. Sensuuriin turhautuneena al-Aswani päätti muuttaa maasta pois suosiollisempiin maisemiin, mutta juuri ennen muuttoa tärppäsi: egyptiläinen kustantamo päättikin julkaista Imarat Ya'qubyan -romaanin ja hammaslääkäristä tuli hetkessä julkkis.

Romaanin värikäs henkilökaarti koostuu yhden kairolaisen kerrostalon asukeista. Yacoubian-talona tunnettu vanha rakennus toimi aikoinaan ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvien perheiden kotitalona, mutta vuosikymmenten saatossa asuntoja ovat vallanneet niin ylhäisön palvelijat, sukulaiset, yritteliäät kauppiaat kuin tavalliset perheetkin. Konservatiiviset vanhukset ja vapaamieliset nuoret, kristityt ja muslimit, köyhät ja rikkaat elävät sulassa sovussa - tai ainakin melkein.

Yacoubian-talo on asuttu piripintaan; katutasossa, portin pielessä asuvasta talonmiehestä katolle kyhättyihin hökkeleihin saakka. Mukaan mahtuu hurskas aviomies Muhammad Azzam, joka harkitsee toisen vaimon ottamista; muodikas homoseksuaali Hatim Rašid, jolle elämänkumppanin löytäminen tuottaa päänvaivaa; sekä poliisikoulun hyljeksimä ja fundamentalismin puoleen kääntyvä Taha ja hänen tyttöystävänsä Busaina, joka puolestaan hylkää uskonnolliset moraalinsa tienatakseen rahaa perheelleen prostituution kautta...

Romaani etenee kohtauksittain, joissa yhden ihmisen tarinaa seurataan aina muutaman sivun verran. Al-Aswani osaa käyttää 'cliffhangereita' taitavasti hyväkseen houkutellessaan lukijaa syvälle sisään tarinoiden mosaiikkiin. Yllätyin siitä, miten koukuttava romaani oli ja miten avoimesti siinä oli käsitelty (homo)seksuaalisuutta, islamia, Egyptin hallituksen korruptoituneisuutta ja yhteiskunnan epätasa-arvoa (pistää muuten miettimään, että mitä ihmettä al-Aswanin aiemmat romaanit sisälsivät, kun ne eivät läpäisseet maan sensuuria ja tämä läpäisi!).

Romaani ei todellakaan anna Egyptistä mitään ruusuista kuvaa, ja maassa käyneiden turistien on turha etsiä kirjasta kuvauksia tarunomaisista pyramideista tai Egyptin ihmeellisestä muinaishistoriasta. Al-Aswani kuvaa nyky-Egyptin ruohonjuuritasoa, tavallisten ihmisten elämää. Suomentaja Sampsa Peltonen on tehnyt loistavaa työtä kääntäessään arabiankieliset kielikuvat ja runolliset arjen kuvaukset suomen kielelle.

Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat. WSOY. 2009.
Arabiankielinen alkuteos: Imarat Ya'qubyan
Suomentaja: Sampsa Peltonen

WSOY: Yacoubian-talon tarinat
Kiiltomato: "Kohtauksia eräästä talosta"
HS Kirjat: "Kerrostalossa asuu koko 1900-luku"
HS Kirjat: "Egyptissä saa puhua, mutta ei toimia"
KEPA/Maailman Kuvalehti: "Mystinen Yacoubian-talo"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude