Siirry pääsisältöön

Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat

Ennen nukkumaanmenoa Abaskharun laski aina rahansa huolellisesti kahteen kertaan ja otti sitten esille korvan takana pitämänsä kosmoskynän nysän, jolla kirjoitti saldon muistiin. Siitä hän vähensi säästöön jäävän osuuden [...] ja laski päässään, paljonko jäljelle jääneistä rahoista kuului hänen monilukuisen sukunsa tarpeisiin. Riippumatta siitä, jäikö summasta jotakin omaan käteen, Abaskharun ei kunnon kristittynä saanut silmäystäkään unta ennen kuin luki ääneen kiitosrukouksen Herralle.

Alaa al-Aswanin romaania ei ole turhaan kiitelty. Egyptiläiskirjailijan esikoisesta tuli myyntihitti Egyptissä ja Lähi-idässä, se on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle ja siitä on tehty sekä elokuva että TV-sarja. Ennen romaanin julkaisua kirjailija työskenteli hammaslääkärinä ja yritti saada kirjojaan julkaistuksi Egyptissä. Sensuuriin turhautuneena al-Aswani päätti muuttaa maasta pois suosiollisempiin maisemiin, mutta juuri ennen muuttoa tärppäsi: egyptiläinen kustantamo päättikin julkaista Imarat Ya'qubyan -romaanin ja hammaslääkäristä tuli hetkessä julkkis.

Romaanin värikäs henkilökaarti koostuu yhden kairolaisen kerrostalon asukeista. Yacoubian-talona tunnettu vanha rakennus toimi aikoinaan ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvien perheiden kotitalona, mutta vuosikymmenten saatossa asuntoja ovat vallanneet niin ylhäisön palvelijat, sukulaiset, yritteliäät kauppiaat kuin tavalliset perheetkin. Konservatiiviset vanhukset ja vapaamieliset nuoret, kristityt ja muslimit, köyhät ja rikkaat elävät sulassa sovussa - tai ainakin melkein.

Yacoubian-talo on asuttu piripintaan; katutasossa, portin pielessä asuvasta talonmiehestä katolle kyhättyihin hökkeleihin saakka. Mukaan mahtuu hurskas aviomies Muhammad Azzam, joka harkitsee toisen vaimon ottamista; muodikas homoseksuaali Hatim Rašid, jolle elämänkumppanin löytäminen tuottaa päänvaivaa; sekä poliisikoulun hyljeksimä ja fundamentalismin puoleen kääntyvä Taha ja hänen tyttöystävänsä Busaina, joka puolestaan hylkää uskonnolliset moraalinsa tienatakseen rahaa perheelleen prostituution kautta...

Romaani etenee kohtauksittain, joissa yhden ihmisen tarinaa seurataan aina muutaman sivun verran. Al-Aswani osaa käyttää 'cliffhangereita' taitavasti hyväkseen houkutellessaan lukijaa syvälle sisään tarinoiden mosaiikkiin. Yllätyin siitä, miten koukuttava romaani oli ja miten avoimesti siinä oli käsitelty (homo)seksuaalisuutta, islamia, Egyptin hallituksen korruptoituneisuutta ja yhteiskunnan epätasa-arvoa (pistää muuten miettimään, että mitä ihmettä al-Aswanin aiemmat romaanit sisälsivät, kun ne eivät läpäisseet maan sensuuria ja tämä läpäisi!).

Romaani ei todellakaan anna Egyptistä mitään ruusuista kuvaa, ja maassa käyneiden turistien on turha etsiä kirjasta kuvauksia tarunomaisista pyramideista tai Egyptin ihmeellisestä muinaishistoriasta. Al-Aswani kuvaa nyky-Egyptin ruohonjuuritasoa, tavallisten ihmisten elämää. Suomentaja Sampsa Peltonen on tehnyt loistavaa työtä kääntäessään arabiankieliset kielikuvat ja runolliset arjen kuvaukset suomen kielelle.

Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat. WSOY. 2009.
Arabiankielinen alkuteos: Imarat Ya'qubyan
Suomentaja: Sampsa Peltonen

WSOY: Yacoubian-talon tarinat
Kiiltomato: "Kohtauksia eräästä talosta"
HS Kirjat: "Kerrostalossa asuu koko 1900-luku"
HS Kirjat: "Egyptissä saa puhua, mutta ei toimia"
KEPA/Maailman Kuvalehti: "Mystinen Yacoubian-talo"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi