Siirry pääsisältöön

Palkinto ja paljastuksia

Sain Reeta Karoliinalta tämän Beautiful Blogger -palkinnon, kiitos!! Tunnustuksen saamiseen liittyy haaste kertoa itsestään 7 asiaa, so here goes:

1. Olen Itä-Suomessa asuva, 24-vuotias nainen. Täytän lokakuussa neljännesvuosisadan, hui! :)

2. Laskeskelin tässä kesällä, että tänä syksynä elämästäni on hurahtanut jo 20 vuotta opiskeluun (aloitin koulun ulkomailla 5-vuotiaana). Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni opiskeluni suhteen ja viimeistelen vihdoin graduani. Töissä olen ollut opintojen ohella joko puoli- tai kokopäiväisesti jo viimeiset 4 vuotta, joten minulle on turha valittaa siitä, että opiskelijat eivät siirry opintojensa parista työelämään tarpeeksi nopeasti! ;)

3. Olen kihloissa toisen naisen kanssa. Suunnittelemme häitä ensi kesälle. :)

4. Olen viettänyt suurimman osan lapsuuttani ulkomailla ja käynyt kouluni englanniksi.

5. Olin teininä Tolkien-fani ja luin kaiken mahdollisen kyseisen herran kirjoittaman, plus muutaman elämäkerran siihen päälle. Osasin muutaman sanan quenyan haltiakieltä ja muistin Sormuksen ritarit -elokuvan repliikkejä ulkoa. Olin nörttiydestäni ylpeä. :)

6. Tolkien-vaihetta seurasi japanilaisen rock-musiikin, eli j-rockin, fanituskausi. Tämä tapahtui hieman ennen nykyistä manga/anime/cosplay -buumia. Omaan fanitukseeni sisältyi siis vain musiikki, ei sarjakuvat, elokuvat tai pukeutuminen. Omistan vieläkin useita laatikollisia pölyttyneitä j-rock levyjä, musiikkivideoita ja live-taltiointeja.

7. Toivoisin, että minulla olisi enemmän aikaa lukea. Tuntuu, että tunnit hupenevat aina kummasti jonnekin. Välillä turhaudun, kun maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja ja niin vähän aikaa lukea niitä. Taidan stressaantua vähän kummallisista asioista... :P


Palkinto on tainnut kiertää jo useimmat kirjablogit, mutta laitan tämän vielä eteenpäin Auringon palvojalle, Jossulle, korianterille ja Anna O.:lle, joiden blogeja seuraan myös säännöllisesti. :)

Kommentit

  1. Kohta 7 - tuohan on mitä ymmärrettävin syy stressaantua. Veikkaan, että kaikki lukutoukat kärsivät siitä.

    Mielenkiintoisia paljastuksia! :)

    VastaaPoista
  2. Kiva lukea vähän vinkkiä siitä, millainen ihminen siellä kirjoittelee. Vaikka kyllähän sitä jo jotain osaa aavistellakin ihmisistä kirjojen perusteellakin. Tai niin ainakin luulen :D

    VastaaPoista
  3. Ooh, kiitoksia paljon tunnustuksesta!! Vastaan haasteeseen viikonloppuna, kun on paremmin aikaan :)

    VastaaPoista
  4. Kyllä varmaan kirjojen ja mielipiteiden perusteella saa jo jonkinlaisen kuvan siitä, minkälainen ihminen blogia kirjoittelee. Mutta minustakin on mielenkiintoista lukea muiden paljastuksia itsestään, jotkut asiat saattavat yllättää. :)

    VastaaPoista
  5. Onpa sinulla eksoottiset lapsuudenkodit, kiehtovaa! Ja mielenkiintoista lukea näitä paljastuksia muutenkin.

    Tsemppiä sinulle: työt, häät ja gradu kuulostaa työteliäältä yhdistelmältä, mutta toivottavasti ehdit lukeakin!

    VastaaPoista
  6. Amma - Kiitos! Tekemisestä ei tosiaan ole pulaa, mutta kyllä lukemiselle aina riittää aikaa. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi