Siirry pääsisältöön

Booker-palkinto 2010

Englanninkielinen maailma saa taas uuden bestsellerin, kun Man Booker-palkinto jaetaan 12.10. Tänään julkaistiin kuusi ehdolla olevaa romaania, eli ns. 'lyhytlista' (shortlist). Booker-palkinnon saaneet ja ehdolla olleet romaanit ovat yleensä taattua tavaraa: loistavia lukuromaaneja, joista pidän ainakin itse enemmän kuin Nobel-palkittujen kirjailijoiden tuotannosta (hyviä epäilemättä nekin, mutta usein vaikeita ja vakavia). :P

Viime vuonna ehdolla oli mm. Sarah Watersin loistava The Little Stranger (suom. Vieras kartanossa). Toissa vuonna taas Aravind Adigan The White Tiger (suom. Valkoinen tiikeri) voitti Bookerin. Vuoden 1997 Booker-palkinto puolestaan meni ansaitusti Arundhati Royn The God of Small Things -romaanille (suom. Joutavuuksien jumala). Kestoehdokkaita ovat vuosi toisensa jälkeen mm. Iris Murdochin, Doris Lessingin, Kazuo Ishiguron ja Salman Rushdien romaanit.

Tämän vuoden kuusi ehdokasta ovat itselleni tuntemattomampia enkä ole onnistunut lukemaan yhdeltäkään näistä kirjailijoista vielä yhtään ainutta kirjaa. Ehdolla ovat siis:

Peter Carey: Parrot and Olivier in America
Emma Donoghue: Room
Damon Galgut: In a Strange Room
Howard Jacobson: The Finkler Question
Andrea Levy: The Long Song
Tom McCarthy: C

Näistä Emma Donoghuen Room kuulostaa ehkä oudoimmalta. Romaani kertoo äidistä ja 5-vuotiaasta Jack-pojasta, jotka elävät vangittuna pienessä huoneessa. Jack ei ole koskaan ollut huoneen ulkopuolella ja uskoo, että TV:ssä näkyvät asiat ja muu maailma onkin vain keksittyä satua. Kun heidän häiriintynyt vanginvartijansa katkaisee huoneesta sähköt, Jack ja hänen äitinsä joutuvat kehittämään epätoivoisen pakosuunnitelman.

Roomia ei ainakaan lähikirjastosta löydy (vielä...), mutta nappasin mukaani Andrea Levyn The Long Songin. Oletteko muut lukeneet ehdolla olevia kirjoja tai muita näiden kirjailijoiden teoksia? Mitä piditte?

Kommentit

  1. Olipa kiva postaus:) minä en ole lukenut (en ole tainnut kuullakaan) yhdenkään ehdokkaan kirjaa. Muutama noista vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta ja minäkin yleensä tykkään Booker-palkituista kirjoista kovasti. esim. Joutavuuksien jumala ja Valkoinen tiikeri on kaksi kirjaa, jotka olen lukenut nyt kesänä aikana ja molemmat olivat hyviä:)

    VastaaPoista
  2. En ole lukenut mitään keltään noista, mutta Donoghuen kirjaa on ylistetty sen verran paljon että sen ainakin aion lukea!

    VastaaPoista
  3. SaSo, meillä taitaa olla aika samanlainen kirjamaku! Tai ainakin blogissasi on todella paljon kirjoja, joita olen itsekin lukenut ja joista olen pitänyt. :)

    Satu, minulla on näköjään Donoghuen vanhempi romaani Slammerkin ihan omassa kirjahyllyssä, mutta se on vielä osa luettavien kirjojen piiiitkää listaa. Room tosiaan kiinnostaa, toivottavasti sitä saa pian jostain muualtakin kuin nettikaupoista.

    VastaaPoista
  4. Kyllä! Voin julistaa tietäväni yhden kirjailijan tältä listalta: Emma Donoghue. Olen lukenut häneltä Kissing the Witch -satukokoelman ja Zephyrinkin mainitsema Slammerkin odottaa lukuvuoroaan hyllyssä. Room kuulostaa sen verran mielenkiintoiselta, että sekin kyllä pitää jossain vaiheessa lukea.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi