Siirry pääsisältöön

Booker-palkinto 2010

Englanninkielinen maailma saa taas uuden bestsellerin, kun Man Booker-palkinto jaetaan 12.10. Tänään julkaistiin kuusi ehdolla olevaa romaania, eli ns. 'lyhytlista' (shortlist). Booker-palkinnon saaneet ja ehdolla olleet romaanit ovat yleensä taattua tavaraa: loistavia lukuromaaneja, joista pidän ainakin itse enemmän kuin Nobel-palkittujen kirjailijoiden tuotannosta (hyviä epäilemättä nekin, mutta usein vaikeita ja vakavia). :P

Viime vuonna ehdolla oli mm. Sarah Watersin loistava The Little Stranger (suom. Vieras kartanossa). Toissa vuonna taas Aravind Adigan The White Tiger (suom. Valkoinen tiikeri) voitti Bookerin. Vuoden 1997 Booker-palkinto puolestaan meni ansaitusti Arundhati Royn The God of Small Things -romaanille (suom. Joutavuuksien jumala). Kestoehdokkaita ovat vuosi toisensa jälkeen mm. Iris Murdochin, Doris Lessingin, Kazuo Ishiguron ja Salman Rushdien romaanit.

Tämän vuoden kuusi ehdokasta ovat itselleni tuntemattomampia enkä ole onnistunut lukemaan yhdeltäkään näistä kirjailijoista vielä yhtään ainutta kirjaa. Ehdolla ovat siis:

Peter Carey: Parrot and Olivier in America
Emma Donoghue: Room
Damon Galgut: In a Strange Room
Howard Jacobson: The Finkler Question
Andrea Levy: The Long Song
Tom McCarthy: C

Näistä Emma Donoghuen Room kuulostaa ehkä oudoimmalta. Romaani kertoo äidistä ja 5-vuotiaasta Jack-pojasta, jotka elävät vangittuna pienessä huoneessa. Jack ei ole koskaan ollut huoneen ulkopuolella ja uskoo, että TV:ssä näkyvät asiat ja muu maailma onkin vain keksittyä satua. Kun heidän häiriintynyt vanginvartijansa katkaisee huoneesta sähköt, Jack ja hänen äitinsä joutuvat kehittämään epätoivoisen pakosuunnitelman.

Roomia ei ainakaan lähikirjastosta löydy (vielä...), mutta nappasin mukaani Andrea Levyn The Long Songin. Oletteko muut lukeneet ehdolla olevia kirjoja tai muita näiden kirjailijoiden teoksia? Mitä piditte?

Kommentit

  1. Olipa kiva postaus:) minä en ole lukenut (en ole tainnut kuullakaan) yhdenkään ehdokkaan kirjaa. Muutama noista vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta ja minäkin yleensä tykkään Booker-palkituista kirjoista kovasti. esim. Joutavuuksien jumala ja Valkoinen tiikeri on kaksi kirjaa, jotka olen lukenut nyt kesänä aikana ja molemmat olivat hyviä:)

    VastaaPoista
  2. En ole lukenut mitään keltään noista, mutta Donoghuen kirjaa on ylistetty sen verran paljon että sen ainakin aion lukea!

    VastaaPoista
  3. SaSo, meillä taitaa olla aika samanlainen kirjamaku! Tai ainakin blogissasi on todella paljon kirjoja, joita olen itsekin lukenut ja joista olen pitänyt. :)

    Satu, minulla on näköjään Donoghuen vanhempi romaani Slammerkin ihan omassa kirjahyllyssä, mutta se on vielä osa luettavien kirjojen piiiitkää listaa. Room tosiaan kiinnostaa, toivottavasti sitä saa pian jostain muualtakin kuin nettikaupoista.

    VastaaPoista
  4. Kyllä! Voin julistaa tietäväni yhden kirjailijan tältä listalta: Emma Donoghue. Olen lukenut häneltä Kissing the Witch -satukokoelman ja Zephyrinkin mainitsema Slammerkin odottaa lukuvuoroaan hyllyssä. Room kuulostaa sen verran mielenkiintoiselta, että sekin kyllä pitää jossain vaiheessa lukea.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude