torstai 31. toukokuuta 2012

Tuomas Lius: Haka

Kansi: Tommi Tukiainen
Runen tuijotus sai Markon hermostumaan.
- Okei sitten, hän puuskahti tuohtuneena. - Mitä tässä enää venaillaan? Ota ja ammu! Pistä nappi rehellisesti keskelle otsaa, äläkä tarjoa naaman laminointia niin kuin tuolle edelliselle surkimukselle, Pippurinen mesosi harppoen pientä ympyrää Runen edessä.

Kuten edellisen matkakirjankin kohdalla, päätin taas piipahtaa kirjallisen mukavuusalueeni ulkopuolella ja lukea - ihme ja kumma - dekkarin! Hakaan minut innosti tarttumaan kirjailijan kotipaikkakunta ja kirjan tapahtumapaikat, jotka ovat osittain samat kuin oma asuinpaikkani.

Vaikka dekkaritietämykseni on aloittelijan asteella, uskallan silti väittää, että Haka on monessa mielessä ihan peruskauraa ja kierrättää monia genrelle tyypillisiä aineksia. Sympaattinen, akuankkamainen päähenkilö, Marko Pippurinen, joutuu tahtomattaan keskelle tapahtumien vyyhtiä, josta ei toimintaa ja tiukkoja käänteitä puutu. Miehen aisaparina hääräilee vahva nainen, taistelulajit taitava poliisi Julia Noussair, joka yrittää pelastaa pientä poikaansa, Alekia, rikollisten kynsistä. Noussair - kuten muutkaan romaanin henkilöt - ei epäröi käyttää äärimmäistä väkivaltaa kostaakseen vääryydet tai saadakseen sen, mitä haluaa. Siinä mielessä Noussairin ristiretki Alekin perässä muistuttaa kovasti Uma Thurmanin kostotoimia Kill Billissä.

Romaaniin mahtuu kaksikin kansainvälistä rikosliigaa, joista toisella on natsitausta ja toinen ainakin väittää olevansa ääri-islamiin aatteensa pohjaava terroristiryhmä (tosin ääri-islam ja muut ideologiat jäävät tämän ryhmän toiminnassa niin taka-alalle, että he vaikuttavat lähinnä vain anarkisteilta). Erään pohjoiskarjalaisen järven pohjassa makaa toisen maailmansodan aikainen lentokone, jonka lastia molemmat ryhmät havittelevat.

Hiukan täytyy moittia henkilöhahmojen karikatyyrimäisyyttä ja mustavalkoisuutta. Suurin osa kirjan miehistä on joko sadistisia murhaajia tai seksinnälkäisiä vitsailijoita. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat saattoivat kirjassa alkaa flirttailla naisten kanssa jopa kesken ympärillä riehuvan verilöylyn. Huoh...

Lius osaa kuitenkin kirjoittaa mukavan vetävää tekstiä ja tarina piti otteessaan - jopa tällaista antidekkari-ihmistä. :) Kirjailija on selvästi nauttinut erityisesti Markon repliikkejä kirjoittaessaan, kun on päässyt käyttämään harvinaisen värikästä kieltä.

Tuomas Lius: Haka. Like. 2009.

Like: Haka
Like: Tuomas Lius
HS kirjat: "Kohti kansainvälisen jännärin tyyliä"
Savon Sanomat: Haka

2 kommenttia:

  1. Kiitos kirjaesittelystä!
    tervetuloa lukemaan:
    kokemuksellinentunne.blogspot.com

    VastaaPoista