sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Turkka Hautala: Kansalliskirja

Kansi: Tuomo Parikka
Ruotsalaista naapuria ei kutsuta mihinkään. Ruotsalainen liikuskelee rappukäytävässä ruskettuneiden naisten ja erikoisten ruoka-aineiden kanssa. Se tervehtii hilpeästi ja yrittää rupatella. Kesäiltoina iloinen puheensorina tunkee sisäpihan ikkunasta sisään, ruotsalainen se siellä istuu ystäväpiireineen ja kutsuu liittymään seuraan jos siitä ohi joutuu kulkemaan. Koskaan ei ruotsalaisen kädessä täysiä ruokakasseja näe, etkä sen kutsuille kyllä mene risti-istunnassa hillittyjä puhumaan.

Turkka Hautalan Salo ja Paluu-romaaneista on vaikea löytää muita kuin positiivisia arvioita. Ne kuitenkin odottelevat vielä lukuvuoroaan, kun Kansalliskirja tarttui kirjastosta käteen erityisesti ohuen ulkonäkönsä (kaipasin "välipalakirjaa") ja kansikuvansa vuoksi. Siinähän on ilmetty pikkuveljeni 4-5-vuotiaana! Tosin täytyy sanoa, että noin 90% suomalaispojista on varmaankin näyttänyt jossain vaiheessa lapsuuttaan juuri tuolta kansikuvan pojalta. :)

Kansikuva ei ole kirjan ainoa asia, johon on onnistuttu kiteyttämään jotain hyvin olennaista ja kuvaavaa suomalaisuuden ytimestä. Novelli- tai tarinakokoelman tuokiokuvat ovat kuin pienenpieniä Suomi-kuvia; osa enemmän, osa vähemmän imartelevia. Osa tarinoista lähentelee jo Mielensäpahoittajan ironista, vanhankansan tyyliä. Osa on puhekielellä tai murteella kirjoitettuja tilannekatsauksia kerrostalolähiöiden, bussipysäkkien ja huoltoasemien hernekeiton- ja lauantaimakkarantuoksuisesta arjesta.

Ahmin Kansalliskirjaa melkoisella vauhdilla ja minuun iski Jenninkin mainitsema novelliähky. Valtaosa tarinoista oli vain 1-2 sivun mittaisia, ja vaikka tyylilajit ja aihepiirit vaihtelivat, tarinat puuroutuivat pakostakin sekaisin päässä. Nyt jälkeenpäin on vaikeaa palauttaa mieleen mitään tiettyä tarinaa, vaikka lukiessa pidin toisista selvästi enemmän kuin toisista. Monessa tarinassa oli hyviä oivalluksia, mutta osa ei vain säväyttänyt. Kokoelma toimi kuitenkin erinomaisesti virkistävän maukkaana välipalana. :)

Turkka Hautala: Kansalliskirja. Gummerus. 2012. 112 sivua.

Gummerus: Kansalliskirja
Gummerus: Turkka Hautala

3 kommenttia:

  1. Kiva, että kuitenkin tykkäsit ;). Kannen poika on tosiaan söpö tapaus, ja kirjakin minusta hyvä. Kyllä Hautala vaan osaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä tämä oli kuitenkin sen verran viihdyttävää luettavaa, että pitää se Salo ja Paluukin jossain vaiheessa lukea. :)

      Poista
  2. Sinulle on haaste blogissani. :)

    VastaaPoista