Siirry pääsisältöön

Myöhästyneet marras- ja joulukuun luetut


Teen vielä paluun viime vuoden puolelle, kun en ole missään välissä ehtinyt vielä listata tänne marras- ja joulukuun luettuja kirjojani. Bloggaustahtini jatkuu ilmeisesti edelleen hitaana, mutta jotain tuli sentään ainakin luettua loppuvuodesta.

Marraskuun luetut:
Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista
Gerry Birgit Ilvesheimo: Lykantropia
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
Hassan Blasim: Vapaudenaukion mielipuoli
Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta
J.R.R. Tolkien: Tom Bombadilin seikkailut

Joulukuun luetut:
Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
J.R.R. Tolkien: Hobitti

Viime vuoden loppuun mahtui siis pari sarjakuvateosta (joista Tietäväinen päihitti Delislen mennen tullen!), neljä romaania, yksi novellikokoelma ja yksi runokokoelma (sellaista ihmettä ei tässä blogissa ole ennen nähtykään!). Koin jonkinlaisen paluun menneisyyteen ja teini-iän Tolkien-fanituskauteeni uuden Hobitti-elokuvan myötä, ja sen hengessä piti tietenkin lukea ko. teos uudelleen sekä vastikään suomennettu kokoelma Tolkienin runoja. Ilvesheimon romaani oli jotenkin outo; Winmanista jäi vähän ristiriitaiset tuntemukset; Blasimin novellikokoelma oli ehdottomasti loppuvuoden positiivisin yllättäjä; ja Heikkinen tarjosi virkistävää erilaisuutta. Näistä lisää myöhemmin... :)

Blogissani saattaa jatkossa esiintyä ajoittain myös lastenkirjoja, vaikka kohta puolivuotias otus (joka parhaillaan makoilee matolla ja yrittää kirjaimellisesti ahmia pahvikirjaa) ei vielä kovin kummoisia tarinoita osaa arvostaa. Iltasadusta on silti muodostunut jo tapa, vaikka Grimmin satujen lukeminen hieman hirvittääkin (niihin verisimpiin kohtiin saattaa iskeä pienimuotoinen sensuuri sitten kun tyyppi niistä jotain ymmärtää...). :) Tällä hetkellä on vielä ihan sama mitä illalla luetaan tai satuillaan: reissussa satukirjan puutteessa tyypille on tullut illalla luettua mm. kalojen levinneisyystietoja Suomen luonto-oppaasta sekä jotain höyrykattilan käyttöopasta. :D
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Unknown13 tammikuuta, 2013 02:28

    Höyrykattilan käyttöopas voisikin kiinnostaa pikkuista kovasti, etenkin jos lukija tekee uskottavasti myös asiaankuuluvat ääniefektit... ;D
    Ja kiva, kyllä kiitos, lastenkirjabloggauksia on aina ilo lukea!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...
6 kommenttia
Lue lisää