Siirry pääsisältöön

Joensuun kirjallisuustapahtuma jätti jäljen

Osallistuin viikonloppuna Joensuun kirjallisuustapahtumaan. Vaikka tapahtuma on järjestetty joka syksy vuodesta 2000 lähtien, ja olen itse asunut ko. kaupungissa yli kahdeksan vuotta, niin tämä oli ensimmäinen kerta, kun osallistuin siihen - siis nyt, kun olen jo muuttanut toiselle paikkakunnalle! Mikähän mielenhäiriö minulla on ollut, kun olen jotenkin onnistunut missaamaan koko tilaisuuden 8 kertaa peräkkäin?! :)

Tapahtuman tämänkertainen teema oli Jälki ja sitä pohdittiin niin kulttuurihistorian ja ekologisen jalanjäljen kuin muistijälkien ja kääntäjän jättämän jäljen muodossa. Itse en päässyt paikalle kuin lauantaina, mutta päivän puhujakaarti oli sitäkin mielenkiintoisempi, mm. Joel Haahtela, Jaana Kapari-Jatta, Aki Ollikainen ja Katja Kettu olivat paikalla kertomassa erilaisista jäljistä kirjoissaan ja kirjallisuudessa.

Tuula-Liina Varis, Joel Haahtela ja Matti Mäkelä
En ole aiemmin ollut kuuntelemassa Haahtelaa missään tilaisuudessa ja täytyy sanoa, että hänen esiintymisensä oli kaikista luontevin, mielenkiintoisin ja sympaattisin. Haahtela kertoi hieman omasta lapsuudestaan eristäytyneen tuberkuloosiparantolan kupeessa ja siitä kumpuavasta tunteesta, ettei ole mistään kotoisin. Sen vuoksi monet hänen kirjojensa päähenkilöistäkin ovat matkalla jonnekin tai etsivät itseään.

Odotin, että tilaisuudessa olisi kerrottu enemmänkin Haahtelan uutuudesta, Tähtikirkas, lumivalkea -romaanista, mutta aiheena olikin Katoamispiste, jota en - harmi kyllä - ole vielä lukenut. Kiinnostavaa oli se, että Haahtela kertoi mm. puolileikillään, että hän oli niin ylpeä kirjan nimestä, että harmitteli, kun ei ollut keksinyt sitä jo johonkin aiempaan kirjaansa. Hänen mielestään Katoamispiste olisi nimittäin sopinut nimeksi melkein kaikille hänen kirjoilleen (tyyliin Katomispiste I, Katoamispiste II jne...). :) Oli hauskaa kuulla Katoamispisteen kirjoitusprosessista, kuinka kirjan aloittaessaan kirjailija tunsi olevansa jonkinlaisessa umpikujassa, ja yritti kirjoittaa itseään sieltä ulos seuraamalla Raija Siekkisen jalanjälkiä. Sain vielä tilaisuuden lopuksi Haahtelalta signeerauksen ja omistuskirjoituksen puolisolleni Tähtikirkas, lumivalkea -romaaniin. :)

Jaana-Kapari Jatta oli paikalla hieman epäselvänä, mutta sitäkin suurempana videokuvana Skypen välityksellä. Hän puhui mm. siitä, kuinka kääntäjä ei tietenkään haluaisi koskaan jättää käännöskirjaan mitään näkyvää jälkeä itsestään, mutta siitä huolimatta kääntäjästä jää usein ainakin jonkinlainen jälki. Kerrottuaan, että hän ei suostunut kustantamon pyyntöihin kääntää J. K. Rowlingin uusin Paikka vapaana -kirja kolmen viikon aikataulussa, hän sai raikuvat aplodit. :)

Matti Mäkelä ja Aki Ollikainen
Aki Ollikainen ei oikein vakuuttanut puhujana, vaikka uskon, että Nälkävuosi on varmasti hyvä (sitäkään en ole vielä lukenut...). Haastattelija Matti Mäkelä taisi itsekin turhautua Ollikaisen lyhytsanaisiin, vakavamielisiin vastauksiin. :) Ollikainen puhui runoista ja jäljen jättämisestä maailmaan kirjoittamalla. Sen verran täytyy vielä kirjailijaa näpäyttää, että hän mainitsi leikillisen katkerasti, että hän on aina vain ehdolla palkintoihin, muttei koskaan voita niitä. Onneksi joku kuulijoista (hahaa, ilmeisesti Lukutoukka/Krista!) muistutti Ollikaista Blogistanian Finlandian voitosta, jolloin kirjailija kiirehti selventämään, että tokihan lukijoiden myöntämä palkinto on merkittävä. :)

Viimeisenä vuorossa oli Katja Kettu, joka kertoi Kätilö-romaanin taustoista. Kettu kertoi haluavansa kirjoittaa mikrohistorioita, yksilön selviytymistarinoita historian pyörteiden keskellä. Kätilö-romaania varten hän kertoi tehneensä niin paljon taustatöitä, että historialliset faktat ja yksityiskohdat (esim. häkäpöntön toimintaperiaatteet!) olivat jo uhka lennokkaalle, sujuvalle tarinankerronnalle. Onneksi kustannustoimittaja oli ohjeistanut, että kaikkea tietoa ei kannata väkisin ympätä mukaan tarinaan; tajuavat ne lukijat ilman häkäpöntön käyttöohjeitakin, mistä aikakaudesta on kyse. :D

Tapahtumasta jäi hyvä jälkimaku: mahtavaa, että näin kiinnostavia kirjailijoita ja kääntäjiä on saatu paikalle puhumaan ja miten ihmeessä en ole osallistunut tähän jo aiempina vuosina?! Tapahtumasta teki mielenkiintoisen ehkä juuri se, että kirjailijoille oli ilmeisesti annettu teeman puitteissa melko vapaat kädet kertoa, mistä halusivat; sen sijaan, että he olisivat olleet paikalla vain markkinoimassa uusinta teostaan tai vain vastailleet haastattelijan kysymyksiin. Silti olisi ollut mukavaa, jos tapahtuman lopuksi olisi järjestetty jonkinlainen signeeraustilaisuus; nyt signeerausta kaipaavien piti yrittää tungoksessa bongailla kirjailijoita ennen kuin nämä poistuivat paikalta.

Oli muuten hauska nähdä tapahtuman jälkeen, kun Joensuun Rantakadun jalkakäytävää pitkin astelivat kiihkeästi keskenään keskustelevat Haahtela, Ollikainen ja Kettu, matkalla juna-asemalle. :)

Myös Lukutoukka/Krista ja Mustikkakummun Anna olivat paikalla.

Kommentit

  1. Oi, tosiaan miksi et ole osallistunut aiemmin? Mutta toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä. :) Minä kävin tapahtumassa joka syksy vuoteen 2005 saakka, jolloin muutin Joensuusta pois (nyyh). Tänä vuonna tuntui olleen erityisen hyviä ja/tai kiinnostavia esiintyjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä, miten koko juttu on mennyt minulta aiemmin ohi! Mutta tästä lähtien yritän päästä useammin paikalle, kun en muuttanut hirveän kauas. :)

      Poista
  2. Niin, sinä olet muuttanut jo pois paikkakunnalta. Mutta mukavaa kun viimein nyt pääsit osallistumaan. :) Itse olen asunut täällä koko ikäni, ja vasta toista kertaa osallistuin. Mutta tästä eteenpäin, paikalla aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittaa kyllä vähän, että tällainen tapahtuma on mennyt aiempina vuosina täysin ohi. Mutta yritän päästä tulevinakin vuosina mukaan. :)

      Poista
  3. Kiitos tästä postauksesta. Itse en näköjään pääse "ikinä" tuonne, vaikka matka on mitätön. Hymyilin lukiessani huomioitasi ja minusta tuntui, kun melkein olisin itsekin ollut paikalla.

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus ja summaus lauantailta. Minäkin olen missannut monta kertaa tämän tapahtuman viime vuosina, milloin mistäkin syystä. Aikoinaan kävin hyvinkin aktiivisesti ja aina olen tykännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, onko minulla ollut aiempina vuosina muita kiireitä tai onko tapahtuman markkinointi mennyt täysin ohi korvien (ja silmien...), mutta onneksi pääsin tänä vuonna mukaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude