Kirjanurkkaus

Tähän asti kaikki on vaikuttanut niin kaoottiselta, niin pirstoutuneelta... palasia, hiukkasia jostakin, tuli äkkiä tutkimusteni aikana mieleeni... Mutta loppujen lopuksi sitä se ehkä on, elämä... Onko kysymyksessä oma elämäni? tai jonkun toisen elämä johon olen ujuttautunut? Kun ranskalainen Patrick Modiano voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon viime vuoden lokakuussa, minä ja varmaan aika moni muukin kysyi: ai kuka? Jorma Kaparin 1970-1980-luvuilla suomentamat viisi Modianon teosta olivat painuneet suurelta yleisöltä unholaan. Toisaalta esimerkiksi Joel Haahtela kirjoitti vasta viime vuoden maaliskuussa blogissaan , että hän rakastaa Modianon kaltaisia "uudistumattomia" kirjailijoita, jotka "kirjoittavat yhtä ja samaa kirjaa, vuodesta toiseen". Ymmärrän, miksi Haahtela on nimennyt Modianon yhdeksi suosikkikirjailijoistaan. Heikki Kaskimies toteaa esipuheessaan Hämärien puotien kujaan , että Modianon henkilöhahmot ovat "itseään ja menneisyyttään etsiviä...

Kirjabloggaajat ovat puhuneet! Eilisessä äänestyksessä kaikkiaan 44 kirja- ja kulttuuribloggaajaa valitsi vuoden 2014 parhaan kotimaisen teoksen ( Blogistanian Finlandia ), käännösteoksen ( Blogistanian Globalia ), tietokirjan ( Blogistanian Tieto ) ja lasten- ja nuortenkirjan ( Blogistanian Kuopus ). Linkit vievät kunkin kategorian emäntäblogin tulospäivitykseen. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Blogistanian Finlandian vei ehkä jonkinmoinen ennakkosuosikki, eli Anni Kytömäen Kultarinta 53 pisteellä. Yhteensä 16 bloggaajaa 42:stä antoi sille täydet kolme pistettä, eli eli kolmannes äänestykseen osallistuneista bloggaajista piti sitä viime vuoden parhaana kotimaisena teoksena! Vau! Toisen sijan nappasi Tommi Kinnusen Neljäntienristeys 37 pisteellä (yhä lukulistalla!) ja pronssille tuli Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia . Kansi: Anders Carpelan Blogistanian Globalian tulokset olivat ainakin minulle yllätys. 40 tässä kategoriassa äänestäneen bloggaajan äänillä ylivoimais...

Tässä ovat ehdokkaani vuoden 2014 parhaiksi kirjoiksi neljään eri kategoriaan: Blogistanian Finlandia 1. Anni Kytömäki: Kultarinta - 3 pistettä 2. Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia - 2 pistettä 3. Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille - 1 piste Blogistanian Globalia 1. Parinoush Saniee: Kohtalon kirja - 3 pistettä 2. Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet - 2 pistettä Blogistanian Kuopus 1. John Boyne: Leijuva poika - 3 pistettä 2. Tittamari Marttinen & Aiju Salminen: Ikioma perheeni - 2 pistettä 3. Hiroko Motai & Marika Maijala: Miljoona biljoona joulupukkia - 1 piste Blogistanian Tieto 1. Merete Mazzarella: Sielun pimeä puoli - 3 pistettä

Päällys: Helena Kajander Jos Olennosta tulee hirviö, syynä on se, että häntä pidetään hirviönä. Ja se, että hän alkaa yhä vahvemmin itsekin pitää itseään hirviönä. Mary Shelley oli vasta 19-vuotias, kun hän alkoi kirjoittaa Frankensteinia , erästä kauhukirjallisuuden suurinta klassikkoa. Kuka kumma tuo nuori nainen oli, ja mikä sai hänet kirjoittamaan kammottavan kirjan rujosta hirviöstä? Ja miksi tämän nuoren kirjailijan esikoisteos on yhä ajankohtainen 200 vuotta ilmestymisensä jälkeen? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa Merete Mazzarellan upea Sielun pimeä puoli . Viime vuoden Helsingin kirjamessuilla Mazzarella kertoi, että ajatus kirjasta lähti liikkeelle lääketieteen opiskelijoille pidetyistä etiikan ja kirjallisuuden luennoista, joilla Frankenstein herätti aina runsaasti keskustelua. Tuo romaanihan kertoo Frankensteinista, tiedemiehestä, joka herättää henkiin Olennon. Virheellisesti luullaan usein, että Frankenstein on Olennon nimi, vaikka Frankenstein on siis sen te...

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos...

Kuolema oli vaatteet ihmisen yllä, ja koko kaupunki oli kääriytynyt tuhkaan upotettuihin liinavaatteisiin, se yski muurauslaastia ja suihkutti ympärilleen aavemaista sumua, ja se oli niin lähellä, että koko elämä muutti olemustaan: se ei ollut enää ainutkertainen matka vaan lyhyt viilto, neulanpisto sormenpäässä, puukonisku hämärällä kujalla, eikä mikään siinä ollut ainutkertaista. Peräänkuulutin nelisen vuotta sitten Suomeen tulleiden ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajien kirjoittamia, omakohtaisia romaaneja. Tänä vuonna esiin nousi erityisesti kaksi esikoisteosta, jotka kuuluvat tuohon kastiin: Nura Farahin Aavikon tyttäret ja Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia . Kissani Jugoslavia voitti vuoden parhaalle esikoisromaanille myönnetyn HS:n kirjallisuuspalkinnon, eikä suotta. Statovcin romaani on rohkean symbolinen ja avoimen omakohtainen, maaginen, runollinen ja raaka. Se on kiehtova hybridi, joka pakenee lokerointia. Se on ja ei ole maahanmuuttajaromaani, on ja ei ol...

Sillä Billy Brocket, eteläisen pallonpuoliskon kaikkien aikojen normaaleimman perheen kolmas lapsi, osoitti jo nyt olevansa kaikkea muuta kuin normaali kieltäytymällä tottelemasta kaikkein perustavimmanlaatuista lakia. Painovoimaa. Kun John Boynelta ilmestyi kehuttu Poika raidallisessa pyjamassa vuonna 2008, lisäsin sen heti lukulistalleni. Seuraavana vuonna suomennettiin HMS Bounty -laivan vaiheista kertova Kapina laivalla ja se liittyi listalle edellisen romaanin lisäksi. Vuonna 2011 tuli Tarkoin vartioitu talo , joka kertoo Romanovien viimeisistä vaiheista viime vuosisadan alun Venäjällä. Sekin pääsi lukulistalle. Vuonna 2013 ilmestyi Kuudes mies , jossa päästään ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkeihin. Arvaatte varmaan, että se kasvatti Boyne-listaa vielä lisää... John Boyne on siis yksi niistä kirjailijoista, jotka ovat roikkuneet lukulistallani luvattoman kauan ja joista aina ajattelen, että pitäisipä , mutta en sitten kuitenkaan tule tarttuneeksi mihinkään herran ki...

Japanilaissyntyisen Hiroko Motain kirjoittama ja Marika Maijalan kuvittama Miljoona biljoona joulupukkia tarttui joulun alla kirjastosta mukaan, kun olin lukenut mm. Valkoisen Kirahvin arvion kirjasta. Valloittava, oivaltava ja yllätyksellinen joulutarina tarjoaa vaihtoehtoisen selityksen joulupukkimyytin ikuiselle logistiselle ongelmalle: kuinka yksi joulupukki muka ehtii jakaa lahjat kaikille maailman lapsille? Ei hän ehdikään, myöntää Motain tarina. Joulupukki huomasi jo kauan sitten, että lasten lukumäärä maailmassa vain kasvaa ja hänellä on jouluisin aivan liian kiire. Niinpä hän pyysi Jumalalta (joka on kirjassa kuvattu kuuseksi), että tämä tekisi hänestä kaksi joulupukkia. Toive toteutui. Kun kaksi ei enää riitä, tarvitaan neljä. Lopulta joulupukkeja on miljoona biljoonaa. Ongelmaksi muodostuu se, että monistettaessa joulupukit pienenevät, kunnes lopulta he ovat niin pieniä, ettei heitä pysty ihmissilmin erottamaan. Pikkuruiset joulupukit eivät jaksa enää edes nostaa lah...

Mitä narrinpeliä, vilpistelyä ja juonittelua! Ja mistä riita? Aisankannattajasta ja huorasta! Siinäpä oiva syy jakautua kuppikuntiin ja tapella verissä päin, kunnes henki lähtee. Kapi peittäköön sen, josta kiistaa käydään, ja sota ja irstaus tehkööt lopuista selvän! Viime vuonna alkanutta Shakespeare-haastetta pitää selvästikin jatkaa vähintään vuodella (tai kolmella...), koska 28 näytelmästä luin vuoden aikana vain seitsemän! Kaksi näytelmää per kuukausi osoittautui lopulta aika optimistiseksi tavoitteeksi, varsinkin kun syksyllä ilmestyi niin paljon kiinnostavia kotimaisia uutuuksia, jotka veivät mukanaan. Mutta - haaste jatkukoon! (Vaikka WSOY onkin uudistanut sivunsa ja siirtänyt kirjaesittelynsä kirja.fi-sivustolle, ja Shakespeare-sarja on siinä tohinassa ilmeisesti unohtunut ja kadonnut jonnekin bittiavaruuteen... Pöh.) Syytän itse asiassa Troilos ja Cressida -näytelmää haasteaikataulun pahasta pettämisestä. Näytelmä oli niin puiseva, ankea ja suorastaan tylsä, että jumi...