Siirry pääsisältöön

Blogistanian palkintoehdokkaani

Tässä ovat ehdokkaani vuoden 2014 parhaiksi kirjoiksi neljään eri kategoriaan:

Blogistanian Finlandia
1. Anni Kytömäki: Kultarinta - 3 pistettä
2. Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia - 2 pistettä
3. Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille - 1 piste

Blogistanian Globalia
1. Parinoush Saniee: Kohtalon kirja - 3 pistettä
2. Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet - 2 pistettä

Blogistanian Kuopus
1. John Boyne: Leijuva poika - 3 pistettä
2. Tittamari Marttinen & Aiju Salminen: Ikioma perheeni - 2 pistettä
3. Hiroko Motai & Marika Maijala: Miljoona biljoona joulupukkia - 1 piste

Blogistanian Tieto
1. Merete Mazzarella: Sielun pimeä puoli - 3 pistettä

Kommentit

  1. Kultarinta <3

    Minä mietin kauan, annanko Finlandian viimeisen pisteen Wenla Männistölle vai Miehestä syntyneelle. Päädyin ensinmainittuun, vaikka Miehestä syntynytkin oli todella, todella hyvä.

    VastaaPoista
  2. Jee Kohtalon kirja sai joltakin muultakin pisteitä! En osannut odottaa. :) Minultakin lähti Kohtalon kirjalle täydet 3 pistettä. Murakamin uusin jäi niukin naukin kolmen parhaan ulkopuolelle.

    VastaaPoista
  3. Jee! Kultarinta kerää pisteitä! Kissani Jugoslavia on ehdottomasti lukulistallani, mutta niin on moni muukin kirja. Näissä kisoissa tuppaa lukulista kertymään melko pitkäksi...

    VastaaPoista
  4. Kultarinta <3 tosiaan!

    Jugoslavia on kerännyt paljon pisteitä kisassa, onneksi olen jo kirjaston varausjonossa. Kuopus-listasi kirjat ovat minulle uusia, pitääpä käydä myöhemmin kurkkimassa tarkemmin,

    VastaaPoista
  5. Minäkin iloitsen siitä, että annoit Kohtalon kirjalle pisteitä! Mahtava kirja, jonka toivoisi saavan huomiota enemmänkin. :)

    VastaaPoista
  6. Ihana Kultarinta pääsi ansaitsemalleen paikalle...viimeinkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi