Siirry pääsisältöön

Blogistanian palkintoehdokkaani

Tässä ovat ehdokkaani vuoden 2014 parhaiksi kirjoiksi neljään eri kategoriaan:

Blogistanian Finlandia
1. Anni Kytömäki: Kultarinta - 3 pistettä
2. Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia - 2 pistettä
3. Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille - 1 piste

Blogistanian Globalia
1. Parinoush Saniee: Kohtalon kirja - 3 pistettä
2. Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet - 2 pistettä

Blogistanian Kuopus
1. John Boyne: Leijuva poika - 3 pistettä
2. Tittamari Marttinen & Aiju Salminen: Ikioma perheeni - 2 pistettä
3. Hiroko Motai & Marika Maijala: Miljoona biljoona joulupukkia - 1 piste

Blogistanian Tieto
1. Merete Mazzarella: Sielun pimeä puoli - 3 pistettä

Kommentit

  1. Kultarinta <3

    Minä mietin kauan, annanko Finlandian viimeisen pisteen Wenla Männistölle vai Miehestä syntyneelle. Päädyin ensinmainittuun, vaikka Miehestä syntynytkin oli todella, todella hyvä.

    VastaaPoista
  2. Jee Kohtalon kirja sai joltakin muultakin pisteitä! En osannut odottaa. :) Minultakin lähti Kohtalon kirjalle täydet 3 pistettä. Murakamin uusin jäi niukin naukin kolmen parhaan ulkopuolelle.

    VastaaPoista
  3. Jee! Kultarinta kerää pisteitä! Kissani Jugoslavia on ehdottomasti lukulistallani, mutta niin on moni muukin kirja. Näissä kisoissa tuppaa lukulista kertymään melko pitkäksi...

    VastaaPoista
  4. Kultarinta <3 tosiaan!

    Jugoslavia on kerännyt paljon pisteitä kisassa, onneksi olen jo kirjaston varausjonossa. Kuopus-listasi kirjat ovat minulle uusia, pitääpä käydä myöhemmin kurkkimassa tarkemmin,

    VastaaPoista
  5. Minäkin iloitsen siitä, että annoit Kohtalon kirjalle pisteitä! Mahtava kirja, jonka toivoisi saavan huomiota enemmänkin. :)

    VastaaPoista
  6. Ihana Kultarinta pääsi ansaitsemalleen paikalle...viimeinkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...