Siirry pääsisältöön

Hiroko Motai & Marika Maijala: Miljoona biljoona joulupukkia

Japanilaissyntyisen Hiroko Motain kirjoittama ja Marika Maijalan kuvittama Miljoona biljoona joulupukkia tarttui joulun alla kirjastosta mukaan, kun olin lukenut mm. Valkoisen Kirahvin arvion kirjasta.

Valloittava, oivaltava ja yllätyksellinen joulutarina tarjoaa vaihtoehtoisen selityksen joulupukkimyytin ikuiselle logistiselle ongelmalle: kuinka yksi joulupukki muka ehtii jakaa lahjat kaikille maailman lapsille? Ei hän ehdikään, myöntää Motain tarina. Joulupukki huomasi jo kauan sitten, että lasten lukumäärä maailmassa vain kasvaa ja hänellä on jouluisin aivan liian kiire. Niinpä hän pyysi Jumalalta (joka on kirjassa kuvattu kuuseksi), että tämä tekisi hänestä kaksi joulupukkia. Toive toteutui. Kun kaksi ei enää riitä, tarvitaan neljä. Lopulta joulupukkeja on miljoona biljoonaa.

Ongelmaksi muodostuu se, että monistettaessa joulupukit pienenevät, kunnes lopulta he ovat niin pieniä, ettei heitä pysty ihmissilmin erottamaan. Pikkuruiset joulupukit eivät jaksa enää edes nostaa lahjapaketteja, joten he pistävät aikuiset asialle: joka joulu mikroskooppisen pienet joulupukit kiipeävät maailman aikuisten korvanlehdille ja kuiskaavat: "Anna lapselle lahja." Ja aikuiset tottelevat.

Miljoona biljoona joulupukkia romuttaa rohkeasti perinteisen joulupukkimyytin. Aivan pienille lapsille kirja ei ehkä sovikaan, koska vaarana on se, että usko siihen yhteen, ainoaan ja oikeaan joulupukkiin saa melkoisen kolauksen. Kirjan joulupukkikäsityksestä voi toki jutella lapsen kanssa viimeistään siinä vaiheessa, kun tällä herää kysymyksiä tai epäilyksiä joulupukin olemassaolosta. Tai jos lapsi on jo hoksannut, että aikuisethan ne lahjat antavat eikä mikään joulupukki, niin tähän tarinaan vetoamalla jouluun voi ehkä vielä luoda ripauksen taikuutta.

Meillä 2-vuotias lukija ei varsinaista tarinaa jaksanut sen kummemmin pohtia tai tulkita, mutta kuvat häntä kyllä kiinnostivat. Erityisesti aukeama, jolla neljä pientä joulupukkia istuvat saunan lauteilla, piti tutkia tarkkaan. Yhdellä joulupukeista näyttää olevan vaikeuksia päästä kipuamaan ylälauteelle, ja tästä tyttäreni oli kovasti huolissaan. :)


Myös aukeama, jolla joulupukkeja on miljoona, teki suuren vaikutuksen ("PAAAAALJON joulupukkeja!").


Motain tarina on yksinkertainen, mutta kiehtova, ja Maijalan liituväripiirroksista tulee aikuislukijallekin lapsuus mieleen.

Hiroko Motai & Marika Maijala: Miljoona biljoona joulupukkia. Schildts & Söderströms. 2014. 40 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Million Billion Santa Clauses
Suomentaja: Mirjam Ilvas

Schildts & Söderströms: Miljoona biljoona joulupukkia

Kommentit

  1. Minusta tämä on ihan superhyvä! Ja meillä luettiin kirjaa myös 2-veelle ja tykkäsi kovasti. Tosin meillä ei se joulupukkiin uskominen ole mikään issue.
    Saunanlaudekuva on mahtava ja myös se tähtikirjoitus :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ristiriita kirjan tarinan ja aiemmin kerrottujen joulupukkisepitysten välillä ei onneksi vielä 2-vuotiaalle valkene. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude