Siirry pääsisältöön

Kirjabloggaajien parhaat kirjat 2014

Kirjabloggaajat ovat puhuneet! Eilisessä äänestyksessä kaikkiaan 44 kirja- ja kulttuuribloggaajaa valitsi vuoden 2014 parhaan kotimaisen teoksen (Blogistanian Finlandia), käännösteoksen (Blogistanian Globalia), tietokirjan (Blogistanian Tieto) ja lasten- ja nuortenkirjan (Blogistanian Kuopus). Linkit vievät kunkin kategorian emäntäblogin tulospäivitykseen.

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Blogistanian Finlandian vei ehkä jonkinmoinen ennakkosuosikki, eli Anni Kytömäen Kultarinta 53 pisteellä. Yhteensä 16 bloggaajaa 42:stä antoi sille täydet kolme pistettä, eli eli kolmannes äänestykseen osallistuneista bloggaajista piti sitä viime vuoden parhaana kotimaisena teoksena! Vau! Toisen sijan nappasi Tommi Kinnusen Neljäntienristeys 37 pisteellä (yhä lukulistalla!) ja pronssille tuli Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia.

Kansi: Anders Carpelan
Blogistanian Globalian tulokset olivat ainakin minulle yllätys. 40 tässä kategoriassa äänestäneen bloggaajan äänillä ylivoimaiseksi ykköseksi nousi Kate Atkinsonin romaani Elämä elämältä (suom. Kaisa Kattelus, 34 pistettä). Missähän tynnyrissä minä olen elänyt, kun romaanin nimi ei sano minulle yhtään mitään, vaikka varmasti sitä on monessa blogissa käsitelty ja hehkutettu, kun se on voittajaksikin valittu? ;) Atkinsonia en ole kyllä koskaan lukenutkaan, joten en ole kirjailijan teoksia mitenkään seuraillut. Luotan muiden bloggaajien makuun tässä asiassa, joten ehkäpä Elämä elämältä on nyt luettava. Toiseksi tuli Haruki Murakamin uutuus, Värittömän miehen vaellusvuodet (suom. Raisa Porrasmaa, 15 pistettä) ja kolmanneksi Sjónin Poika nimeltä Kuukivi (suom. Tuomas Kauko, 13 pistettä).

Kansi: Tiia Javanainen
Blogistanian Tiedon nappasi itselleen Minna Maijalan Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth 16 pisteellä. Kakkoseksi tuli Antti Heikkisen Risainen elämä: Juice Leskinen 1950-2006 14 pisteellä ja kolmanneksi Hanna Nikkasen ja Antti Järven Karanteeni. Kuinka aids saapui Suomeen 11 pisteellä. Tähän kategoriaan osallistui 33 bloggaajaa. Nyt seuraa pientä jossittelua: jos olisin ehtinyt lukea Heikkisen Juice-elämäkerran loppuun (vielä on 30 sivua jäljellä!) ja jos olisin ehtinyt blogata siitä ennen tätä äänestystä, niin olisin aivan varmasti pistänyt sen ehdolle tähän kategoriaan. Ja jos olisin ehtinyt antaa Risaiselle elämälle vaikka kaksi pistettä (annoin Merete Mazzarellan kirjalle kolme), niin pistemäärähän olisi ollut sama kuin voittajakirjalla... Kumpihan olisi sitten voittanut..? :)

Kansi: Johanna Lumme
Blogistanian Kuopukseen osallistui 21 bloggaajaa. Täpärässä kisassa ensimmäisen sijan vei Jenna Kostetin esikoisteos Lautturi (11 pistettä). Toiseksi tuli samalla pistemäärällä Magdalena Hain steampunk-trilogian päätösosa Susikuningatar ja kolmanneksi 10 pisteellä Iiro Küttnerin kirjoittama ja Ville Tietäväisen kuvittama Puiden tarinoita: Puuseppä.

Kannattaa käydä lukemassa nuo tulospostaukset linkkien takaa. Niiden avulla voi ainakin kasvattaa lukulistaansa hyvillä kirjoilla. ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude