Siirry pääsisältöön

Salla Simukka: Minuuttivalssi

Hän alkoi soittaa yhdellä sormella yksinkertaista melodiaa, joka oli pyörinyt hänen päässään jo pidemmän aikaa. Se ei kuulostanut kovin pahalta. Susanna muutteli tempoa ja otti mukaan myös toisen käden. Melkein huomaamattaan melodia alkoi kehittyä, siitä tuli muutama variaatio ja ennen pitää kokonainen, haikean surumielinen kappale. Susanna haki kynän ja nuottipaperia ja alkoi kirjoittaa kappaletta ylös, muutti sitä, kehitteli ja hioi. Kun hän viimein katsoi kelloa, oli monta tuntia kulunut.

Salla Simukan romaani kuuluu uuden sukupolven nuortenkirjallisuuteen, pirstaleiseen nykymaailman realismiin. Minuuttivalssi on ajoittain niin tuttua, niin omaan arkeen osuvaa kerrontaa, että lukiessa tulee melkein skitsofreeninen olo. Vaikka en viettänyt tällaista elämää vielä kirjan julkaisuvuonna, niin nyt se on kuin lukisi litteroitua versiota omasta kotivideostaan! :)

Kertomus Susannan ja Kirsikan suhteesta on arkisuudessaan melko yksinkertainen. Epäuskottavan onnellinen loppu äitisuhteineen on jotenkin pettymys muuten hyvin rakennetulle juonelle. Kirja kuuluu silti varmasti jokaisen hlbt-kirjallisuutta kaipaavan nuoren lukemistoon.

Minuttivalssi on jatkoa Simukan esikoisteokselle, Kun enkelit katsovat muualle.

Salla Simukka: Minuuttivalssi. WSOY. 2004.

Kirja.fi: Salla Simukka
Wikipedia: Salla Simukka

Katso myös nämä:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...